[Musiikki: Charlotte Gainsbourg - IRM]
Eilen ne saapuivat! Nimittäin Laharit kotiin! Kenkiä sovittaessa vähän jännitti, sillä olin lukenut, että kyseinen malli on pienehkö ja että kannattaa valita koko tai puolikas isompi kuin yleensä. Kieltämättä koon 42 sorkkaani koon 42 kenkä oli hivenen napakka, sillä Asicsin kengäksi Lahareissa oli yllättävän kapea lesti. Kärkeen jäi kuitenkin tilaa sopivasti, joten ei muuta kuin lenkille ja testaamaan.
Kyllä tuntui hyvältä. Kun on useamman viikon juossut lenkkareilla, jotka joko lipsuvat joka ikisellä askelella tai joiden vaimennus on aikapäiviä sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen, Lahareilla juoksu oli suorastaan taivaallinen kokemus. Sen oikein tunsi, miten kenkä rouhaisi otteen lumisesta alustasta. Vihdoinkin jalassani oli kengät, joilla saatoin oikeasti askeltaa rennosti ilman, että tarvitsi jännittää lipsumista tai pelätä, milloin polvi älähtää kantapään osuessa maahan.
 |
| <3 |
Etukäteen olin pelännyt, että maastojuoksukenkinä Laharit olisivat liian köykäiset, mutta loppujen lopuksi nautin niiden jämäkkyydestä, eikä napakasta koostakaan ollut mitään haittaa. Epätasaisella ja pehmeällä alustalla on ihan hyvä, että kenkä tukee tavallista kesäjuoksukenkää paremmin. Enää ei nilkat muljahtele lumen seassa juostessa. Fiilis oli ihan eri kuin lipsu-Vomeroilla tai pölkky-Adidaksilla juostessa, mikä näkyi myös vauhdissa: kuuden kilometrin testijuoksu taittui mukavaan aikaan 42:10.
Aiemmin toitotin, että ei talvijuoksuun mitään erillisiä kenkiä tarvitse. No, nyt on pakko pyörtää sanansa, sillä juoksumukavuus oli asianmukaisilla kengillä vertaansa vailla. Pidon ja tuen lisäksi oli melko kivaa, että jalat pysyivät lämpiminä ja sukat kuivina. Lähes poikkeuksetta olen nimittäin tämän talven lenkeiltä tullut kotiin oikean jalan pottuvarvas kohmeessa. (En tajua, miksi juuri se haluaa jäätyä.)
Uskolliset Adidakset siirtyvät nyt eläkkeelle. Niillä en aio enää juosta metriäkään, vaan jatkossa köpöttelen niillä korkeintaan kävelylenkkejä. Miksiköhän on muuten ihan kamalan vaikea heittää pois vanhoja kenkiä? Pelkkä ajatus näidenkin lenkkarien nakkaamisesta roskiin tuntuu pahalta. Toisaalta ehkä kengät, joilla olen muun muassa juossut ensimmäisen puolimaratonini, ansaitsevat paikkansa kenkähyllyssä.
 |
| Vanhuus ei tule yksin. |
Onnea uusista perheenjäsenistä ;)
VastaaPoistaSe on kumma kyllä totta, että kengistä (olivat ne sitten kuinka rikki tahansa) luopuminen ja pois heittäminen on aina vaikeaa,miksiköhän?
Kengät ovat jotenkin niin henkilökohtaisia, niihin kiintyy eikä niistä raaskisi päästää irti. Voi kun osaisikin suhtautua niihin esineinä, mutta kun ei niin ei. :)
PoistaMistä siis tilasit nuo ja mitä maksoi? Juoksen nyt ensimmäistä talvea ja olen havainnut talvijuoksemisen aika haasteelliseksi ja miettinyt, että kannattaisiko investoida erillisiin juoksukenkiin talveksi. Tästä sinun postauksestasi päätellen ilmeisesti kannattaisi. :)
VastaaPoistaAi, nyt huomasin, että olitkin laittanut tuohon jo linkin. Täytyy ehkä käydä itsekin tilaamassa, kun noilla normilenkkareilla juoksu on aika tuskaa pehmeällä lumella.
VastaaPoistaHyvä, että linkki lopulta löytyi. :) Pitäisi muuten varmaan asetuksista muokata tekstin ja linkkien väriasetuksia, sillä nyt ne tulevat melkein samalla värillä, eikä linkkejä oikein tahdo erottaa.
PoistaJa kannatan talvijuoksukenkiä! Osa tykkää nastakengistä, mutta minä päädyin maastojuoksukenkiin, ja ainakin nuo Laharit ovat yhden lenkin perusteella oikein kelpo tossut. :) Normaalit juoksulenkkarit tuntuvat niiden rinnalla tällä hetkellä aika heppoisilta varsinkin tuolla lumen ja jään keskellä.
Uudet kengät <3
VastaaPoistaUB:n Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia kertoo nykyisin minun mielestäni nimenomaan siitä tunteesta kun laittaa uudet lenkkarit ensimmäistä kertaa jalkaan, kun talvijuoksijana se kevään ensimmäinen lenkki ei ole enää niin iso juttu. Vaikka sulat tien pinnatkin ovat <3
Jos päädyn hommaamaan uudet talvilenkkarit, niin taidan ostaa noiden nastojen rinnalle nastattomat. Tarvittaessa noilla voi kuitenkin juosta, vaikka ne pienet ovatkin, jos keli vaatii nastoja.
Minullakin on rakkaussuhde kaikkiin vanhoihin lenkkareihini. Viime kesänä iskä liimasi yli kymmenen vuotta vanhoihin Nikeihin pohjan kiinni, kun se irtosi. Välillä äiti vienosti kysyy, että joko nämä voisi heittää pois. Silloin en keksi riittävän hyvää syytä säilyttämiseen :)
Uudet lenkkarit on kyllä ihana kokemus. Ensimmäinen lenkki Vomeroilla oli ihan mieletön. Oli kuin olisi ollut jouset kantapäiden alla: ero vanhoihin lenkkareihin oli mieletön. :) Odotan innolla asfalttia ja sitä hetkeä, kun saan Vomerot taas jalkaan.
PoistaMietin hetken nastalenkkarien ostamista, mutta tulin siihen tulokseen, että trail-kengät luultavasti riittävät, jos olen ihan hyvin pystyssä pysynyt normilenkkareillakin. Ja kiva noilla Lahareilla onkin ollut edetä! Eli voin suositella maastojuoksukenkiä talveen. :)
Älä innosta enempää :) Ehkä minäkin ensi talvena, jos keuhkot kestää (aiempi kommenttini) ;)
VastaaPoistaMukavia juoksukilometrejä uusilla lenkkareillasi! Niin ja äläkä ihmeessä hävitä noita puolimaratontossuja :)
Kannattaa tosiaan varovasti testailla keuhkojen kestämistä. Alkulenkistä ainakin minulla kylmä ilma tuntuu vähän pahalta, mutta kilometrin tai kahden jälkeen sitä ei enää huomaa. Pakkaslenkeissä on kyllä ihan oma fiiliksensä, joten kannattaa kokeilla! :)
PoistaEn hävitä! :)