Liikuntaviikko 14

 

maanantai

7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

jooga, 25 min x 2

tiistai

28 punnerrusta (vko 2/pv 1: 4 - 6 - 4 - 4 - 10)
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

keskiviikko
jooga, 25 min

torstai
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

perjantai

28 punnerrusta (vko 2/pv 2: 5 - 6 - 4 - 4 - 9)
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min x 2

lauantai
vapaa

sunnuntai
33 punnerrusta (vko 2/pv 3: 5 - 7 - 5 - 5 - 11)
7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

Sainpa männä viikolla mitä komeimman HeiaHeia-mitalinkin:

Jo vain, 100 kertaa joogaa tänä vuonna. Ahkeran joogailun tuloksena tällainen 177-senttinen ja 81-kiloinen korstokin voi ajoittain tuntea olevansa sulavalinjainen, notkea ja jäntevä. Olen pikkuhiljaa opetellut yhden käsillä tasapainoiluasennonkin, nimittäin kurkiasanan. En ole tuossa vielä kauhean edistynyt, vaan käsivarteni pysyvät vielä aika koukussa ja varpaat suht lähellä mattoa, mutta ehkäpä sitä vähitellen uskaltaisi alkaa suoristaa käsivarsia ja nostaa jalkoja ylöspäin.

Kävin viime viikolla kahdesti juoksemassa. Tällä kertaa juoksin peräti kolmen minuutin pätkiä. Ne sujuivat hyvin, eikä polvi pahastunut yhtään sen enempää kuin kahden minuutin pätkistäkään. Tosin tämän viikon maanantaina tein ensimmäisen kardinaalivirheen siinä, että heti juoksua seuraavana päivänä päätin pyöräilyn sijasta kävellä poikaystävän luokse. Toinen virhe oli se, että lähdin matkaan ilman hyppääjänpolviremmiäni. Olen siis käyttänyt tuota remeliä aina juostessa ja usein myös pitkillä kävelylenkeillä. Maanantaina kävellessä polvea vihloi käytännössä koko yhdeksän kilometrin ajan, ja tiistaina herätessä siihen suorastaan poltteli. No, koska olen tolvana, päätin kuitenkin kävellä takaisin kotiin, ja siinä polvi olikin yhtäkkiä ihan ok. Tämän päivän olen huilinut, ja polvi tuntuu hyvältä. Se siis ärtyy edelleen melko herkästi, mutta edistystä on nopea palautuminen. Se on hyvä se. Seuraavan kerran kokeilen juostessa neljän minuutin juoksupätkiä. Jännittävää.

Liikuntaviikot 16 & 17

Aika kulkee. Liikuntakooste tulee taas kahden viikon töräyksenä. Näitä on kyllä välillä yhtä kiinnostava listata kuin tuijottaa sammaloituvaa kiveä, mutta kun on joskus tullut otettua tavaksi, niin menköön.

VIIKKO 16

maanantai

6,3 km kävely, 1:07:50

jooga, 1 h 45 min

tiistai

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

voimapyörä, 4 x 15

7,2 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

torstai

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

perjantai

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 1 h

lauantai

jooga, 1 h 40 min

sunnuntai

4,0 km kävely, 45 min

2000 m uinti, 1 h 10 min

VIIKKO 17

maanantai

vapaa

tiistai

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

5,6 km kävely, 1:12:30

torstai

4,2 km kävely,  45 min

kahvakuula, 1 h

perjantai

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 1 h

lauantai

7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

sunnuntai

4,0 km kävely, 45 min

2000 m uinti, 1 h 10 min

Varovaiset juoksutreenit jatkuvat. Siirryin eilen jo kolmen minuutin juoksupätkiin. Tukenani olivat hyppääjänpolviremmi sekä uudet Vomerot. Kulku tuntui pehmeältä, vaikkakin juoksukunto on kaukana niistä päivistä, kun juoksin puolimaratonin. Sillä ei oikeasti ole mitään väliä. Muistan elävästi ne ajat, kun viikon flunssa sai hermoromahduksen partaalle, että voi ei, mitä mä nyt teen kun en pääse viikkoon juoksemaan ja kunto laskee kuin lehmän häntä ja aaaaaaargh! Nyt osaa katsoa huomista, ensi viikkoa, ensi kuuta ja jopa vuotta ellei useampaakin pidemmälle. Elämä pakottaa.

Onneksi on niin paljon muutakin liikuntatekemistä, ettei välillä oikeastaan edes ehdi murehtia, kun ei pääse juoksemaan. Kahvakuulatunneilla olen käynyt tunnollisesti kahtena päivänä viikossa. Kahden käden työntö on muuten aika raastava liike. Mutta voima lisääntyy!

Aloitin pyöräilykaudenkin, kun tallille vievä tie luopui jääkerroksestaan. Ensimmäinen pyörämatka alkoi sillä, että vaijerilukon avain katkesi lukkoon. Mikä epätoivon hetki! Lukko kuraantui, kastui ja varmaan ruostuikin viime syksyn rapasäillä, ja sehän perkele oli mennyt talven aikana ihan juntturaan, koska sen puhdistaminen olisi luonnollisesti vaatinut ylimaallisia ponnistuksia. Sain sitten kynsin väännettyä ja irrotettua avaimentyngän lukosta, ja hyvin varovaisesti sain avattua lukon vara-avaimella. Pääsin siis lopulta matkaan, eikä tarvinnut kävellä. Huh. Kyllä noista talvella talsituista tallimatkoista olinkin jo saanut tarpeekseni. Ostin uuden vaijerilukon Tigeristä kolmella eurolla. Jee.

Hiekkateillä vaanivien pahojen routakuoppien vuoksi olen ratsastanut pari viimeistä kertaa kentällä. Kouluhumppaa. Ykä on aika cool kouluratsu. Nostaa laukan ravista todella pehmeästi eikä säntäile. Harjoitusravi on todella mukava istua. Oskulla ratsastaessa välilevyt olivat aina kovilla, enkä sillä juuri harjoitusravia mennytkään. Ykällä ei muuten ole lainkaan satulaa, vaan sillä käytetään ratsastusvyötä. Olin aluksi ihan varma, etten pysy selässä mitenkään ilman satulaa, mutta itse asiassa siellä pysyy ratsastusvyön kanssa paremmin. Satula on aina vähän liukas, mutta ratsastusvyön alla olevista huovista ja patjoista saa ratsastushousuilla erinomaisen otteen. Jonkin verran enemmän joutuu tekemään töitä istunnan kanssa, kun satulan takakaari ei ole ohjaamassa ryhtiä, mutta siinähän ne keskivartalon lihakset vain vahvistuvat. Kevyt ravi on kyllä välillä sellaista eteenpäin kenottamista, että tuntuu kuin olisi palannut aloittelijaksi ja ratsastaisi ekaa kertaa ravia...

Uinnista vielä sen verran, että olen tosi tyytyväinen käymäni tekniikkakurssin antiin. Olen nyt itsekseni harjoitellut rintauintia ja vapaauintia, ja molemmat alkavat sujua hyvin. Hengitys ei enää varasta kaikkea huomiotani, vaan pystyn vaivatta uimaan pitkiä matkoja, ilman että joudun aina altaan päädyssä pysähtymään haukkomaan happea. Ihanaa, kun hengityksen voi ikään kuin unohtaa ja antaa vain mennä. Käytän edelleen nenäklipsiä, ja saa nähdä, milloin siitä tulee luovuttua vai tuleeko koskaan. Toistaiseksi näin on hyvä. Kävin tänään uimassa, ja välillä kehon valtasi vedessä sellainen painottomuuden tunne: tuntui kuin olisin ollut yhtä veden kanssa ja vain soljunut eteenpäin. Aika jees. Suurimman osan ajasta meininki tuntuu nimittäin taistelulta vesimassoja vastaan, mutta välillä sitten tulee noita hetkiä, kun jokin vain loksahtaa kohdalleen ja keho kuljettaa. Pikkuhiljaa nuo hetket ovat lisääntynyt, ja niin se taitaa olla, että paremmaksi uimariksi ei voi kehittyä muuten kuin uimalla ja uimalla vielä vähän lisää.

Toiveikas juoksija

[Musiikki: Kent -Röd]

Pari viikkoa sitten kävin vähän juoksemassa, ja päin persettähän se meni. Polvi suuttui ja minä suutuin polvelle. Siinä sitten kiukuteltiin tovi toisillemme. Polvi rauhoittui, minä rauhoituin ja päätettiin yrittää uudestaan.

Kävin eilen hiippailemassa tutun, noin 7 kilometrin reitin. Kaksi minuuttia kävelyä, kaksi minuuttia juoksua. Toista kolmetoista kertaa. Kävele loppumatka kotiin. Vähän siihen koipeen kolotti. Mutta ei paljon. Huomattavasti vähemmän kuin edellisellä kerralla. Tänään ei ole ilmennyt oikeastaan lainkaan jälkikipuja. Jonkin verran naksumista.

Testasin juostessa ekan kerran hyppääjänpolviremmiä (engl. knee strap), jonka ostin joskus talvella. Kyse on varsin yksinkertaisesta remelistä, joka asetetaan suoraan polvilumpion alle. Ohut taipuisa putki remmin sisällä aiheuttaa polvilumpion ja sääriluun yhdistävään jänteeseen pienen paineen, joka auttaa helpottamaan hyppääjänpolvesta tai Osgood-Schlatterin taudista kärsivien oireita. Pitäisi kuulemma auttaa myös kondromalasian riesakseen saaneita ihmisiä. Ymmärtääkseni remmi auttaa polvilumpiota pysymään oikeassa asennossa, eikä lumpio pääse hankautumaan sääri- ja reisiluita vasten väärässä asennossa.

Kun polvi kipeytyi juoksusta pari viikkoa sitten, kokeilin remmiä levossa, ja paine tuntui lievittävän kipua. En osaa vielä sanoa, auttoiko se myös varsinaisesti juostessa, mutta eiköhän tuo mukaan lähde myös seuraavalla lenkillä. Näyttihän se vähän hassulta mollukalta juoksupökien alla, mutta väliäkös tuolla.

Sivuhuomiona on muuten mainittava, että kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, oikea jalkani on edelleen heikompi kuin vasen (joka on siis  kuvassa oikealla). Vuoden 2007 välilevynpullistuma vaikuttaa yhä vain. En luultavasti ole tähän päivään mennessä osannut korjata askellustani normaaliksi sen jälkeen kun pullistuma vei oikeasta jalkaterästä lihasvoiman ja puudutti jalan ulkosyrjän ja osan varpaista. Sen seurauksena kävelin noin vuoden verran käytännössä vasemman jalan varassa, kunnes pikkuhiljaa oikean jalkaterän tunto ja voima alkoi palautua, että pystyin taas nousemaan päkiän varaan ja ponnistamaan myös oikealla jalalla. Ja nyt kun oikeassa jalassa on noita polviongelmia, niin varaan edelleen herkästi painoa vasemmalle jalalle ja teen sillä enemmän töitä. Huokaus.

Tarkoitus on ottaa käyttöön uudet Vomerot. Laskeskelin, että olen juossut nykyisillä noin 500 kilometriä ja luultavasti kävellytkin useamman sata. Vaimennusta niissä vielä on, mutta polvi vaatii nyt parasta.

Uudet Vomerot ovat muuten samanlaiset kuin vanhat, mutta puoli kokoa suuremmat. Vanhat ovat kokoa 7,5 ja uudet 8. Lisäksi tilasin äsken lempikaupastani SportsDirectistä jälleen yhdet Vomerot. Tässä sen muuten taas näkee: en kykene asennoitumaan siihen, että juoksu olisi osaltani kokonaan ohi. Menneeseen vuoteen on mahtunut lukemattomia juoksupettymyksiä, mutta jokin saa uskomaan, että vielä minä jonain päivänä juoksen. Syy siihen, miksi ostin uudet Vomerot jo nyt, vaikka korkkaamatta on täysin tuliterä pari, on se että haluan nimenomaan Vomero 6:t. Uusin malli on seiska, mutta siitä on juoksijoiden mukaan pilattu Vomeroiden tärkein ominaisuus eli jalat hellään huomaansa kietova ilmatyynyalusmainen olemus. Kutosia ei tahdo enää kauheasti olla kaupoissa, mutta SportsDirectistä löytyi vielä yksi naisten malli sopivassa koossa. Väri nyt on vähän pöllö, mutta en kuole siihen.

Kuvalähde + tuotelinkki

Oikeastaan tekisi mieli odottaa, että nuo mustat ehtivät kotiin ja ottaa noiden valkoisten sijasta ne käyttöön. Vaihtelua nääs. Ihan nätithän nuo loppujen lopuksi ovat.

Joo, ja tärkeintähän on tietysti se, että halvalla lähti! Kasikoko oli nettikaupassa 65 puntaa, mutta jostain syystä sivusto ei päivittänyt hintoja euroiksi oikein, vaan kun kassalla vaihdoin valuutan, hinta oli 65 euroa. Sopivasti löysin vielä Googlesta alennuskoodin, jolla sai 10 prosenttia pois juoksu-, pyöräily- ja uimavarusteiden hinnoista. Eli lopulta kengille jäi hintaa 58,50 euroa. Tilaukseen tarttui nyt tietysti muutakin kuten pari paitaa, sukat, juomapullo, uikkari, satulalaukku pyörään ja sen sellaista. Postikuluineen loppusumma oli 105 puntaa eli sivuston bugin ansiosta 105 euroa. Olen joskus miettinyt, pitäisikö testata Asicsin vastinetta Vomeroille eli Gel-Nimbusta, mutta Nimbusten hinta on niin jäätävä, että jääköön edelleen testaamatta.

P.S. Enkä näemmä ole ainut blogimaailman asukki, joka on sortunut kenkäostoksille. Oi kevät!

EDIT [klo 18:51]: Vomerosta on näköjään markkinoilla jo Vomero 8. Eli seiska ei olekaan uusin.

Liikuntaviikot 3 & 4

[Musiikki: Au Revoir Simone - Still Night, Still Light]

En tiedä, kiinnostavatko nämä viikottaiset liikuntakoosteet ketään, mutta nyt niitä pukkaa oikein kaksin kappalein!

VIIKKO 3

maanantai
vapaa

tiistai
voimapyörä, 4 x 15
7,2 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

keskiviikko
2,4 km kävely, 30 min
4,3 km hiihto, 37:07

torstai
10,8 km kävely, 2 h
ratsastus, 1 h

perjantai
jooga, 1 h 35 min

lauantai
voimapyörä, 4 x 15
2,4 km kävely, 30 min
8,6 km hiihto, 1:21:05

sunnuntai
vapaa

+ joka päivä 12 punnerrusta

----

VIIKKO 4

maanantai
vapaa

tiistai
vapaa

keskiviikko
vapaa

torstai
4,1 km kävely, 45 min
ratsastus, 1 h

perjantai
2,4 km kävely, 30 min
4,3 km hiihto, 35:47

lauantai
2,4 km kävely, 30 min
4,3 km hiihto, 36:44

sunnuntai
2,6 km kävely, 30 min
11,6 km hiihto, 1:34:00

+ joka päivä 14 punnerrusta

Alkuviikko meni huiliessa, kun olin Vantaalla/Espoossa. Kävin maanantaina siellä magneettikuvauksessa Philips Medical Systemsillä ja vietin rattoisat puolitoista tuntia putkessa. Onneksi en kuitenkaan joutunut sinne pää edellä! Ensimmäisen tunnin köllin mahallani, kun minusta otettiin ties mitä testikuvia mestan tutkimuskäyttöön. Sitten meni vielä puoli tuntia, kun otettiin kuvat polvesta. Minkäänlaista lausuntoa minulla ei vielä polvesta ole, sillä sain tietää, että Philipsillä ei enää ole yhteistyökumppania, jolta lausunnon voisi pyytää. Mutta sain helsinkiläisen Unilabsin yhteystiedot, jossa ihmiset ovat kuulemma noita kuviaan käyneet näyttämässä. Ajattelin kyllä ensin kokeilla, jos löytäisin täältä Tampereelta jonkun yksityisen lääkärin, joka voisi lausunnon kuvista antaa. Julkiselle puolelle kuvia ei kuulemma saa kiikuttaa. Tai jos blogiani lukee joku magneettikuvista jotain älyävä asiantuntija, niin saa ottaa yhteyttä. Maksan rahaa!

Tilasin muuten Amazonilta Tangle Teezerin matkaversion (kultaisen) ja hyppääjänpolviremmin (vihreän). Toivottavasti niillä saan tukan ja oikkupolven ojennukseen.