Yksinäinen uimari

[Musiikki: Of Monsters and Men - My Head Is an Animal]

Vapun takia tänään ei ollut kahvakuulatuntia, joten päätin sen sijaan käydä uimassa. Otaksuin nimittäin, että perinteisen ryyppäysjuhlan aikaan halli mahtaa kumista tyhjyyttään. Jo halliin astuessa tiesin osuneeni oikeaan: hallista ei kaikunut tuttuja valmentajien huutoja, lasten hihkumista eikä muuta yleistä hälinää. Uimassa oli lisäkseni viitisen ihmistä, joten kerrankin sain radan ihan omaan käyttöön. Oli kivaa, kun sai keskittyä rauhassa tekniikkaan eikä tarvinnut väistellä muita uimareita.

Uin perinteiset kaksi kilometriä puoliksi rintauintia ja puoliksi kroolia. Vaihdoin tyyliä aina 250 metrin välein. Kiinnitin erityisesti huomiota rintauinnin veden alla tapahtuvaan liukuvaiheeseen. Minulla on tapana nousta pintaan liian aikaisin, mutta nyt kun olen oppinut kunnolla hengittämään lyhyen pinnalla olon aikana, sain liukuihin hyvin pituutta. Liukuun liittyen treenasin myös potkuja. Rintauinnin potkuni tuppaa olemaan vähän tehoton, vaikka sen pitäisi kaiketi muodostaa 80 prosenttia eteenpäin vievästä voimasta. Ennen tekniikkakurssia osasin uida pelkkää mummosammakkoa, ja kun ruvettiin opettelemaan oikeaoppista rintauintia, tajusin miten päin persettä olin kaiken tehnyt. Vanhoissa tekniikoissa onkin ollut karsimista. Sammakkoa uidessa tein suurimman osan työstä käsillä ja potkutkin olivat kotoisin jostain perämetsästä, missä vettä ei ollut ikinä nähtykään. Oikean potkutekniikan opetteleminen olikin rintauinnissa oikeastaan kaikkein vaikein juttu. Ja tietty se hengittäminen.

Kroolissa sen sijaan keskityin pyörittämään käsiä tasaisesti. Hengitän oikealta puolelta, ja aina sisäänhengityksen aikana vasen käteni tuppaa pysähtymään hetkeksi veden alla. Ilmeisesti haen sillä tasapainoa tai yritän pitkittää aikaa, jonka kasvot ovat pinnalla. Tähänkin ongelmaan on auttanut, kun hengitys on muuttunut automaattiseksi.

Uinnista on tullut tosi paljon mielekkäämpää, kun ei tarvitse enää kyntää vettä sammakkotyylillä ja kärsiä illalla ilkeistä niskakivuista ja joskus jopa tosi pahoista päänsäryistä. Suosittelen tekniikkakurssia ihan jokaiselle! Eikä haittaa, jos osaa ennalta vain tuota kuuluisaa mummosammakkoa. Olen elävä todiste siitä, että paskasta tekniikasta voi oppia eroon. Uinti on jotenkin tosi motivoivaa, kun huomaa koko ajan edistyvänsä ja oivaltavansa uutta.

Liikuntaviikko 10

maanantai

2,6 km kävely, 30 min

11,6 km hiihto, 1:44:39

tiistai

vapaa

keskiviikko

vapaa

torstai

4,0 km kävely, 45 min

uinti, 1 h

perjantai

2,4 km kävely, 30 min

4,3 km hiihto, 41:04

lauantai

putkirullaus, 40 min

sunnuntai

kahvakuula, 2 h

1500 m uinti, 55 min (+ uimakoulu 30 min)

2,0 km kävely, 20 min

+ 26 punnerrusta ma-la

Olin torstain uimakoulussa ainut osanottaja. Sain siis yksityistunnin (tai -puolituntisen). Se oli samaan aikaan vähän pelottavaa mutta tehokasta. Opettaja hioi vapaauintitekniikkaani, ja sain tosi hyviä vinkkejä. Eilen sunnuntaina polskin tunnin verran ennen uimakoulua ja treenasin rintauintia ja vapaauintia. Rintauintia pystyn menemään jo pitkiä pätkiä, ilman että minun tarvitsee koko ajan keskittyä hengittämiseen. Vapaauinnissakin olen edistynyt, vaikka siinä edelleen tahtoo se hengitys ohjata uimista eikä toisinpäin. Harjoitusta, harjoitusta.

Sunnuntaina kahvakuulailin ensimmäistä kertaa elämässäni. Ostin taannoin CityDealista neljän kuukauden kahvakuulatreenit (kahdesti viikossa kesäkuun loppuun asti), ja eilen oli starttikurssi, jossa käytiin kuulailun perusteet läpi. Tekniikassa on hiomista, sillä tällä hetkellä ranteet muistuttavat, että 8-kiloisen rautamötikän jysäyttäminen toistuvasti vasten ranteita ei välttämättä ole hyvästä. Starttikurssi oli keskustassa, josta sitten otin bussin takaisin Hervantaan ja suuntasin suoraan uimahallille. Jatkossa kahvakuulatunnit ovat onneksi täällä Hervannassa, niin ei tarvitse raahautua keskustaan asti.

Suksi ei viime viikolla tahtonut luistaa. Kuiva pakkaskeli ei oikein sovi noille minun hienoille pitopohjasuksilleni. Onneksi nyt vissiin lauhtuu.

P.S. Iivellä on blogissaan arvonta. Osallistumisaikaa vielä huomiseen saakka, joten hop!

Uintionnistuminen

[Musiikki: Brooke Fraser - What To Do With Daylight]

Kirjoittelin viime postauksessa masentavista rintauintipyristelyistäni. Torstaina vähän ahdisti lähteä taas uimakouluun, mutta jee, mikä fiilis oli tunnin aikana ja tunnin jälkeen!

Harjoiteltiin vapaauintia, ja se sujui miljoona kertaa paremmin kuin rintauinti. Aluksi meidän käskettiin vain uida vapaauintia ihan millä tahansa tekniikalla, jotta opettaja pääsisi perille, missä mennään. Jännitti, sillä en ollut oikeastaan ikinä uinut vapaauintia. Länttäsin sitten naaman veteen (edistystä!) ja lähdin kauhomaan. Se tuntui älyttömän luontevalta. Puolivälissä allasta pysähdyin ja sain kehuja, omg! Kuulemma käsien liike ja yläkropan kierto oli hyvää ja rentoa. Vautsi. Tuntui ihan uskomattomalta, sillä edelleenkin osallistuin kurssille ihan mummosammakkopohjalta. 

Oli kivaa tuntea, että osaa jotain. Opettaja sanoi, että vauhtini oli yllättävän nopeaa, vaikka käsien liike oli rauhallinen. Ei sillä, että pääasia olisi päästä mahdollisimman nopeasti altaan päästä päähän, mutta kuitenkin. Siinä vaiheessa tuntui, että joka ikinen tekemäni punnerrus on ollut kaiken vaivan, tuskan, hien ja kasvojen verenpurkaumien arvoinen. Uskon, että yläkropan voima ja hallinta auttoi vapaauinnissa tosi paljon.

Harjoiteltiin hengitystekniikkaa, ja se ei mennyt ihan niin putkeen, mutta ihan ok kuitenkin. Olisipa muuten tosi kätevää, jos uidessa ei tarvitsisi hengittää!

Seuraavan kerran uimakoulua on vasta ensi viikon sunnuntaina. Pitää kuitenkin yrittää käydä uimassa ainakin kerran tässä välissä ja harjoitella saatuja oppeja.

Ostin muuten uimalakin (Amazonista tietysti). Se on sellainen oikein hieno nypylämalli! Tuota ilman en enää altaaseen mene, sillä pipo piti ihan loistavasti tukan pois silmiltä ja jostain syystä uimakakkulatkin istuivat paremmin päähän lakin kanssa kuin ilman lakkia. Enää ei jäänyt lasien reunojen alle mitään vettä hörppääviä rakoja.

Kuvalähde + tuotelinkki

Lakki on myös sopivan iso. Pääni ympärys on noin 59 senttiä eli keskivertonaisen pollaan verrattuna kupolini on jonkin verran isompi. Lakin alle mahtui myös tukka hyvin. Minulla on aika pitkät hiukset, ja vaikka luonnollisesti pidän ne uidessa kiinni, niin välillä ahdistaa, kun mietin, että kuitenkin niitä irtoilee veteen ja ne sotkeutuvat sitten muiden ihmisten sormiin ja yyh. Nyt ei enää tarvitse sitäkään murehtia.

Liikuntaviikko 7 + uimakoulukokemuksia

maanantai

2,6 km kävely, 30 min

11,6 km hiihto, 1:31:25

tiistai

2,6 km kävely, 30 min

11,6 km hiihto, 1:30:36

keskiviikko

10,8 km kävely, 1 h 55 min

ratsastus, 2 h 45 min

torstai

4,0 km kävely, 45 min

uinti, 1 h 25 min

perjantai

vapaa

lauantai

putkirullaus, 1 h 10 min

sunnuntai

4,0 km kävely, 45 min

uinti, 1 h 10 min

+  20 punnerrusta joka päivä

Sain Amazonista tilaamani pilatesrullan kotiin ja testasin sitä lauantaina. Teki kipeää. Etenkin pohjelihakset ja IT-jänteet olivat niin järkyttävän kireät, että otsalle meinasi pukata vallan tuskanhikeä ja silmiin kohota muutama kyynel. Putkirullaus kävi muutenkin ihan urheilusta: siinä rullan päällä keikkuessa sai ihan oikeasti käyttää lihaksia.

Uinnin tekniikkakurssi alkoi viime viikolla, ja huomasin hyvin äkkiä olevani tismalleen oikeassa paikassa. En nimittäin osaa mitään! Kahdella ekalla kerralla harjoiteltiin rintauintia, ja kun muut ryhmäläiset siirtyivät edistyneempiin harjoituksiin, minä vielä ähistelin potkuharjoitusten parissa. Voi evo. Saatoin jopa toisen tunnin aikana oppia oikean potkutekniikan, mutta sitten kun siihen olisi pitänyt yhdistää oikeaoppinen hengitys ja liuku... Ihan kamalaa, kun ei vain tajua. Silloin muistui taas mieleen, miksi tykkään liikkua yksin ja omassa rauhassa. Ei haittaa, jos tekniikat eivät ole ihan kohdallaan. Ei haittaa, jos oppiminen ottaa oman aikansa. No eipä siinä, piti vain niellä ylpeys ja muistuttaa itselleen, että oppimassahan täällä ollaan.

En siis ole ainakaan vielä löytänyt sisäistä delfiiniäni. Selkärankaan iskostunut mummosammakko tahtoo pitää tiukasti otteessaan. Uimisessa on kohdallani se iso ongelma, että vaikka pidän vedestä elementtinä, minä myös pelkään sitä. Pelkään todella paljon hukkumiskuolemaa. En osaa sukeltaa tai mennä veden alle pitämättä samalla nenästä kiinni. Sunnuntain treenikerraksi kävinkin ostamassa nenäklipsin. Se ehkä auttoi vähän, kun ei tarvinnut veden alla jännittää, onnistunko imaisemaan puoli altaallista vettä nenään.

Huomenna harjoitellaan vapaauintia. Toivottavasti se luonnistuu vähän paremmin kuin rintauinti!

Liikuntaviikko 6

maanantai

10,6 km kävely, 2 h 10 min

tiistai

7,2 km kävely, 1:13:15

10,0 km luistelu, 1 h

keskiviikko

vapaa

torstai

vapaa

perjantai

10,8 km kävely, 1 h 55 min

ratsastus, 1 h 30 min

lauantai

2,4 km kävely, 30 min

8,6 km hiihto, 1:14:54

sunnuntai

voimapyörä, 4 x 15

+ joka päivä 18 punnerrusta

Pienestä tauteilusta huolimatta oli varsin hyvä liikuntaviikko. Paljon kävelyä.

Pitkästä aikaa meni hyvin hevosen selässäkin. Oskun omistajan muuton takia polle on ollut vähemmällä liikunnalla, mikä on heijastunut kenkkumaisena käytöksenä. Joulun aikoihin kynsin Oskun kanssa maastossa ojia ja taisin sinne itsekin jossain vaiheessa pudota. No, Oskun omistaja oli testannut raippaa hevosen kanssa ja suositteli sitä meille vuokraajillekin. Aiemmin en ole koskaan käyttänyt raippaa Oskun kanssa, ja nytkin vähän jännitti, että saako se siitä jonkun hepulin. Ei saanut vaan suhtautui siihen juuri niin kuin pitikin. Eli kun annoin eteenpäin ajavat avut, mutta Osku lähti peruuttamaan, vastasin näpäyttämällä raipalla pohkeen taakse. Yhtäkkiä hevonen oli taas kovin yhteistyöhaluinen ja kulki sinne minne minä halusin kuitenkaan ryysimättä eteenpäin. Loistavaa!

Punnerruksetkin sujuvat. Päivittäisestä punnertamisesta on tullut rutiini, ja lihakset ovat suhtautuneet hyvin. Rasitusta ei tule liikaa, että lihakset menisivät tautisen kipeiksi, mutta rasitus on sen verran säännöllistä, että lihaksissa pysyy jousto ja vire. Jotain tällaista minä vähän toivoinkin, kun luovuin punnerrusohjelmasta ja siirryin punnertamaan päivittäin mutta pienempiä määriä.

Torstaina alkaa muuten uinnin tekniikkakurssi, jännää! Lisäksi ostin CityDealista kahvakuulan starttikurssin ja neljän kuukauden kahvakuulatunnit. Kuulailu alkaa maaliskuussa ja kestää kesäkuun loppuun. Se vasta jännää onkin, sillä olen koskenut kahvakuulaan ainoastaan kaupassa ja todennut, että onpa melkoisen painava möhkäle. Sellaista ohjelmaa on siis tiedossa kevään mittaan.

Bodypumpin runtelema

[Musiikki: Ellie Goulding - Halcyon]

Voi voi, hieno GoGo-suunnitelmani meni vähän plörinäksi. Osallistuin tiistaina bodypump-tunnille, ja se oli yksi elämäni piinallisimpia kokemuksia. Okei, punnertamisen ansiosta yläkropassani oli sen verran ytyä, että se osa kehosta vastasi haasteeseen kiitettävästi. Mutta tunti osoitti varsin konkreettisesti, että kävely, juoksu tai ratsastus eivät millään muotoa korvaa lihaskuntotreeniä. Että terve vaan etureisilihakset, kiva nähdä teitäkin, ja sori tästä sokkihoidosta. Keskiviikkona en pystynyt istumaan sohvalle tai nousemaan sieltä ylös ilman käsien apua. Sama meininki jatkui torstaina, ja siinä vaiheessa alkoi olla jo huumori koetuksella. Ihmeellistä kyllä, selvisin kävellen tallille ja takaisin ja vieläpä ratsastinkin siinä välissä. Tänään olen viettänyt vapaata liikunnasta ja siivonnut. Huomiseksi olin suunnitellut osallistuvani tabataan, mutta ei taida onnistua. Siihen riemuun onneksi ehdin mukaan vielä ensi viikollakin.

Maanantaina kävin spinningissä, ja oli ihan jees. Tosin en ymmärrä, miksi tunnin nimi oli Easy Spinning, koska siellä paahdettiin tuhatta ja sataa, ja meikältä roiskui hiki siihen malliin, että alkoi jo ahdistaa vieressä polkevan naisen puolesta. Änkyräpolvi ei tosin tykännyt tunnista. Kipu ja vibailu tunnin jälkeen oli huomattavasti suurempaa kuin esimerkiksi tämän syksyn yhdistettyjen kävely- ja juoksulenkkien jälkeen ikinä. Hien ja kivun määrästä päätellen voisi siis olettaa, että ajoin vähän turhan isolla vastuksella? Tai sitten en vaan osaa.

GoGo-kokeilu joka tapauksessa jatkuu vielä ensi viikon sunnuntaihin asti. Yritän saada järkyttyneet lihakseni kuntoon ja osallistua ainakin bodyviveen ja bodystepiin ja ehkä käydä zumba-tunnillakin. Ja ehkä viimeisenä päivänä voisi käydä uudestaan bodypumpissa...

Lupasin muuten käydä sunnuntaina ja tiistaina ratsastamassa Oskulla normitorstain lisäksi. Eli aatonaattona on mahdollista toistaa vuodentakainen mäjähdys satulasta. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan.

Ai niin! Sain äsken sähköpostiini tiedon, että pääsen helmikuussa alkavalle uinnin tekniikkakurssille. Hyvästi mummosammakkotyyli!

Liikuntaviikko 42

maanantai

5,1 km sauvakävely, 48:47

tiistai

4,0 km kävely, 45 min

2000 m uinti, 1 h 20 min

keskiviikko

86 punnerrusta (vko 5 / pv 1: 17 - 19 - 15 - 15 - 20)

50 kevennettyä punnerrusta

jooga, 1 h 25 min

torstai

7,2 km kävely- ja juoksulenkki, 1 h

perjantai

10,8 km pyöräily, 40 min

ratsastus, 1 h

lauantai

100 punnerrusta (vko 5 / pv 2: 10 - 10 - 13 - 13 - 10 - 10 - 9 - 25)

50 kevennettyä punnerrusta

jooga, 20 min

sunnuntai

6,1 km sauvakävely, 1 h

Oi ja voi, palasin taas punnerrusohjelman pariin, ja ihan kamalan tuskaistahan se oli. Aiemmasta harjoituskerrasta oli vierähtänyt vajaa pari viikkoa, minkä vuoksi lihakset olivat jossain talviunilla. Lisäksi olen viime aikoina harjoittanut yläkroppaa muun muassa uimalla ja sauvakävelemällä, ja kyseiset lajit olivat sitten muuten kipeyttäneet lihaksistoa. Lopputulos oli se, että punnersin jäykillä ja kipeillä lihaksilla ja hyvä kun sain nuo viimeisten sarjojen minimimäärät täyteen. Kuulostaa muuten tosi ristiriitaiselta, että toisaalta lihakset olivat jäykät, kun niitä ei ollut käytetty, mutta toisaalta taas kipeät, kun niitä oli käytetty... hohhoijaa. Yritin jotenkin epätoivoisesti ilmaista, että minulla punnerrustauko ilmenee siten, että lihakset ovat jotenkin vastahakoisessa tilassa ja tosi jäykät niin rankkaan treeniin. Muut liikuntamuodot eivät siihen auta, vaan se on pakko punnertaa, jos tahtoo pitää punnerruslihakset vetreinä ja joustavina. Toisaalta nuo muut liikuntamuodot olivat sitten muuten kipeyttäneet lihaksia.

Kauhea selvitys, lol.

Tiistaina muuten uin ekaa kertaa kaksi kilometriä! Yhdessä välissä pidin lyhyen veskitauon, mutta muuten polskin menemään sammakkoa niska kenossa. Pitäisi varmaan opetella jossain vaiheessa jotain edistyneempiäkin tyylejä, mutta näillä mennään toistaiseksi.

Käsipäivää

[Musiikki: Tom McRae - Just Like Blood]

Punnersin tänään itseni itkun partaalle ja naamani jälleen kerran verenpurkauksille. Kylläpä vitosviikon kolmosharjoitus osasikin tehdä pahaa. Ja toisaalta, mikä voittajaolo, kun ihan oikeasti annoin kaikkeni, mitä näistä haboista lähti. Hetki piti kyllä maata lattialla henkeä haukkoen.

Olen jo pitkään suunnitellut käyväni uimassa, ja koska punnertamisessa ei selvästikään ollut vielä tarpeeksi treeniä yläkropalle, suuntasin uimahalliin. Uin tunnin verran ja yhteensä 1500 metriä. Saa nähdä, nousevatko kädet huomenna minnekään.

(En tiedä, johtuuko se veden läsnäolosta vai mistä, mutta uidessa tulee aina kauhea pissahätä. 1000 metrin jälkeen oli pakko pitää vessatauko. Ja kun sain loput 500 metriä uitua, taas piti juosta veskiin. Ja joo. Tämä oli taas ehdottomasti sellaista tietoa, joka oli aivan pakko jakaa.)