Uusia juoksutarvikkeita

[Musiikki: Emeli Sandé - Our Version of Events]

Tänään (torstaina) tuli Lidliin myyntiin juoksuvaatteita ja -tarvikkeita. Yhdessä vaiheessa hamstrasin noita Lidlin urheilukamoja hirveät määrät aina kun niitä oli valikoimassa, mutta sittemmin olen pysytellyt tietoisesti lafkan laareista kaukana, kun tuntuu, että kaapit pursuavat jos jonkin sortin urheilutörkyä jo ennestään.

Nyt kuitenkin löysin itseni Hervannan Lidlin ovien ulkopuolelta kello 8:59 valmiina syöksymään himoitsemieni tavaroiden kimppuun kuin mummot ja papat konsanaan. En ole ennen tajunnut, että ihmiset ihan oikeasti jonottavat ruokakauppaan, mutta niin vain Lidlin ulkopuolella odotti parisenkymmentä ihmistä ovien avautumista – minä mukaan lukien, hahaa. Mutta halusin varmistaa, että saan juuri ne juoksupöksyt, jotka olin etukäteen mainoksen perusteella päättänyt haluavani. Ja sain! Mukaan tarttuivat myös juoksureppu (ikinä ei sellaiselle ole ollut tarvetta, mutta päätin tarvitsevani sitä siitä huolimatta) ja alkkarit.

Noissa housuissa on sellainen hieno kuvio, joka ei kyllä yhtään näy tuosta kuvasta. Tästä linkistä voi käydä kurkkaamassa, jos siltä tuntuu. Pöksyjen kangas on mukavan ohutta, että tulee varmaan kesällä kovaan käyttöön harrastinpa sitten juoksua tahi jätskikioskille kävelyä.

Äkkiukkonen

[Musiikki: Heli Kajo - Elämäsi suloisin virhe]

Kävin aamupäivällä ratsastamassa, ja oli ihan turkasen lämmin varsinkin turvaliivin sisässä. En ole noussut satulaan ilman kyseistä kapistusta sen jälkeen kun lensin Oskun selästä kovassa laukassa puolitoista vuotta sitten ja hajotin selkäni (jälleen kerran). Käppäiltiin Ykän kanssa rauhallinen parin tunnin lenkki, joskin oli hivenen hämmentävää huomata yleensä hiljaisella hiekkatiellä, että vastaan tuli parin kilometrin matkalla viitisentoista henkilöautoa, yksi pakettiauto ja kaksi linja-autoa (!). Mikä lie torikokous oli alkamaisillaan. Onneksi Ykä ei ole autoista moksiskaan, mutta oli mukava huomata, että etenkin linja-autokuskit hiljensivät esimerkillisesti havaitessaan, että hevonen oli tulossa vastaan. Morjenstelin siinä sitten hymyillen.

Illalla kävin vielä ComboYogassa. Kyllä se vain on mainio tunti. Jokaisen pitäisi käydä noilla tunneilla ennen astangajoogaan osallistumista. Ihanaa kädestä pitäen -meininkiä. Ei tarvitse ihmetellä, että miten tämä asana nyt pitikään tehdä ja teenköhän sen ihan väärin. Opastus on erinomaista ja heti sanotaan, jos kehon linjauksissa on korjattavaa.

Minun oli tarkoitus tuttuun tapaan pyöräillä joogaan, mutta kymmenen minuuttia ennen lähtöä kuului ihan yhtäkkiä älytön jyrähdys. Ukkonen oli kuin vaivihkaa tullut suoraan päälle. Seuraavaksi taivas repesi ja alkoi rankkasade. Siinä sitten tuumailin, että jo on. Jos ukkonen olisi alkanut 10-15 minuuttia myöhemmin, olisin ollut jo pyörän selässä ja kastunut takuulla. Toisaalta jos ukkonen olisi alkanut puoli tuntia aiemmin, kuuro olisi ehtinyt ohi ja olisin päässyt pyörällä matkaan. Nyt päädyin siis valitsemaan bussin, mikä toisaalta oli ehkä ihan hyväkin vaihtoehto, kun olin aamulla käynyt jo ratsastamassa. Mutta tuntui silti tosi laiskalta istua bussin kyydissä, kun lähes samassa ajassa olisin ehtinyt pyörälläkin saman matkan.

Ja koska minulla oli ylläni säädylliset vaatteet eikä mitkään hikiset pyöräilykamat, eksyin joogatunnin jälkeen H&M:ään, mistä ostin vihreän teknisen topin. Ihan kuin minulla ei pursuisi treenitoppeja jo valmiiksi joka paikasta. Lisäksi oli pakko käydä Suomalaisessa Kirjakaupassa, kun sieltä sai kolme pokkaria 12 eurolla. Haaviin tarttuivat seuraavat opukset: Leah Chishugi - Pitkä matka paratiisiin, Katherine Neville - Kahdeksan sekä Kathryn Stockett - Piiat. Nyt on kesälukemista, vaikkakin tuo ensimmäinen teos ei ole aiheeltaan kaikkein kevyin. Kirja kertoo nuoresta naisesta, joka pakenee Ruandan kansanmurhan alta. Olin vielä nuori tuon kansanmurhan aikaan, mutta jotenkin se on jäänyt mieleeni hyvin vahvasti. Kahdeksan on puolestaan shakkiteemainen jännäri, johon punoutuu myös historiaa ja yliluonnollisia elementtejä. Vaikuttaa lupavaalta jo pelkästään shakkiteeman puolesta. Tykkään nimittäin pelata shakkia, mutta pelikaveria on kauhean vaikea löytää eli pääsen pelaamaan sitä aivan liian harvoin. Piiat-kirjasta ei varmaan tarvitse sanoa sen enempää. Olen nähnyt leffan, ja nyt tuli hyvä tilaisuus ostaa kirja.

Eli ukkonen maksoi minulle noin 25 euroa, kun ottaa huomioon bussimatkat, topin ja kirjat. Että kiitti vaan.

Liian lyhyet housut (+ liikuntaviikko 22)

[Musiikki: Feeder - Comfort In Sound]

Tänään pukkasi hellettä. Kyttäilin Forecan ennusteita, koska en omista ulkolämpömittaria. Tai itse asiassa omistankin, mutta se on ruokailuvälinelaatikossa. No, olkoon siellä, se ei nyt vaikuta mopon ohjaukseen. Olin lähdössä huristelemaan Tukaanilla kohti Om Yogaa ja puin ylleni teknisen hihattoman puseron ja ohuet väljät sortsit. Ajattelin, että nämä ne on just passelit hellekeliin. Ja niinhän ne olivatkin. Ei tullut kuin kohtuullinen hiki keskustaan pyöräillessä.

Mutta siinä missä sortsit olivat kotona vielä säädyllisen mittaiset, ne päättivät heittäytyä suorastaan vallattomiksi pyörän selässä. Kurvatessani pois parkkipaikalta vilkaisin kinttuja ja voi apua. Siinä ne mehevät reisikoipipalat nyt loistivat paljaina ja valkeina niin että häikäisi. Sortsien lahkeet olivat nimittäin nousseet jonnekin mystisiin ulottuvuuksiin.

Siinä kävi sitten samoin kuin viikko sitten lähikauppareissulla hiertävät ballerinat jalassa (vieläkin on ilkeät jäljet molemmissa kantapäissä), että enhän minä niitä housuja jaksanut enää mennä vaihtamaan. Aluksi kauhistutti, kun näytin varmaan siltä, että olin pyöräilemässä pelkät alkkarit jalassa, mutta sitten rupesi naurattamaan niin peevelisti, että sisäreidet sen kuin hytkyivät. Että nyt on sitten ajettu vajaa parikymmentä kilometriä pyörällä pullavat reidet iloisesti esillä ja täristen.

Kuva sortseista, joissa ei kotona ollut mitään vikaa.
(Mehevät sisäreidet ovat taktisesti piilossa.)

Kävin siis astangajoogassa. Sielläkin tuli kuuma. Odottelen, milloin Amazonista tilaamani joogapyyhe tulee, niin sitten menen taas lämpöjoogaan. Kerta hiki tulee joka tapauksessa, niin tulkoon sitten kunnolla. Mutta sille Om Flow -tunnille en mene! Maanantaisin on lempeää hathaa lämmitetyssä salissa, ja se kuulostaa oikein oivalta.

Viikon liikunnat kokonaisuudessaan:

maanantai

jooga, 25 min

19,2 km pyöräily, 1:21:20

integral yoga, 1 h 30 min

tiistai

jooga, 25 min

10,8 km pyöräily, 40:55

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

jooga, 25 min

19,2 km pyöräily, 1:15:30 min

ComboYoga, 1 h 30 min

torstai

jooga, 25 min

10,8 km pyöräily, 41:15

kahvakuula, 1 h

perjantai

jooga, 25 min

6,5 km pyöräily, 24:50

ratsastus, 1 h 35 min

lauantai

jooga, 25 min

sunnuntai

19,2 km pyöräily, 1:12:35

astangajooga, 1 h 30 min

Nuo 25 minuutin joogasessiot ovat sitä Namaste joogaa, jota tulee arkiaamuisin Ava-kanavalta. Vähän muuten ahdistaa kirjoittaa Namaste jooga erikseen, mutta minkäs sille mahtaa, kun se on sen ohjelman nimi.

Painosta

[Musiikki: The Killers - Battle Born]

Päätin pitkästä aikaa kirjoittaa painosta. Omastani siis. Syy hiljaiseloon on ollut se, että oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Painoin vuoden alussa 82,2 kiloa ja eilen 82,1 kiloa. Painoindeksi on näin ollen 26,2.

Tuntuu, että olen nyt oppinut pitämään painon paikallaan. Viime vuonnahan lihoin 4 kiloa, kun polvi kipeytyi ja aiempi painonhallintaresepti meni sen myötä mappi Ö:hön. Kun juoksin paljon, syömisten kanssa sai vähän sikailla, eikä se näkynyt vaa'alla. Nyt näkyy, mutta olen oppinut reagoimaan siihen herkemmin. Eli käytännössä tekemään korjausliikkeen heti enkä vasta parin viikon päästä.

Tavoite on edelleen pudottaa paino sinne 78 kilon tuntumaan, mutta etenen nyt hitaasti ja kuulostellen. Ei ole tarkoitus vetää kuukauden vettä ja näkkäriä -dieettiä, vaan pikkuhiljaa säätää ruokavaliota niin että lopulta olen neljä kiloa keveämpi. En nyt sitten tiedä, onko tällainen "katellaan nyt mitä tästä tulee" -meininki ihan toimivin tapa laihduttaa, mutta toisaalta en jotenkin edes miellä itseäni tällä hetkellä laihduttajaksi. (Ehkä se on se syy, että kökin tässä yhdessä ja samassa painossa?) Kehoni on vahva ja toimii. Pystyn tekemään sillä asioita, joihin en ennen uskonut pystyväni. Turhamaisuuskaan ei toimi motivoijana enää entiseen malliin.

Lainaan aiempaa ANTM-voittajaa Whitney Thompsonia:

"When I wear a size 14, it doesn't matter,

'cause I look good in a size 14."

No, neljä lisäkiloa näkyvät eniten vyötäröllä, ja tokihan sitä seutua olisi kiva saada taas linjakkaammaksi. Mutta riittääkö se motivaatioksi? Saas nähdä.

Motivaatio olla lihomatta on kuitenkin kova. Muistan, mitä olin vielä syksyllä 2009, ja kun katson itseäni nyt, en näe paluuta entiseen. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Ostin muuten eilen tuubitopin. Viime kesänä opettelin liikkumaan sortseissa ja hihattomassa puserossa julkisesti (siis muutenkin kuin lenkillä, sillä lenkillä kaikki itsekritiikki ulkonäöstäni karisi jo aikoja sitten, kun aloin koikkelehtia ympäriinsä tulipunaisena juoksutrikoissa). Tosin viime kesänä oli aika kylmä, eikä tuollainen varustus päällä tarennut juuri kulkea. Mutta asiaan. Ostin siis tuubitopin. En ole varma uskallanko käyttää sitä muualla kuin pimeässä vaatekomerossa, mutta koska olen ylpeä yläkropastani ja siitä mitä punnertaminen ja kahvakuulailu on sille tehnyt, ostin topin kunnianosoituksena itselleni. Koska minulla ei ole mitään hävettävää. Allit kutistuvat milli milliltä sitä mukaa kun haba kasvaa. Kainalonseudun venymäarvet ja -uurteet ovat ja pysyvät, mutta ne muistuttavat minua siitä, mistä olen lähtenyt ja minne asti olen tullut ja minne kaikkialle olen vielä menossa.

Lämpimiä tuubitoppikelejä siis odotellessa.

Kaupustelua

Olen tunnetusti ahkera postimyyntishoppailija, ja ei liene mikään yllätys, että kaappiini on kertynyt jokunen vaatekappale, jotka ovat syystä tai toisesta  jääneet käyttämättä (eli ovat olleet liian pieniä). Ajattelin nyt yrittää löytää niille uuden kodin blogini kautta, jos joku teistä lukijoista kaipaisi uusia ja käyttämättömiä treenivaatteita.

Myynnissä on:

MUSTA T-PAITA (KARRIMOR) 14/L

- kainalo-kainalo: 45 cm

- pituus: 59 cm

- edessä teksti "Love to run"

- niskassa Karrimor-painatus

- materiaali: 65 % polyesteria, 35 % puuvillaa
- hinta: 7 e

Minulle paita oli auttamatta liian lyhyt, joten sopii ehkä parhaiten vähemmän hujopille persoonalle.

SININEN T-PAITA (LONSDALE) 14/L VARATTU!

 

- kainalo-kainalo: 45 cm

- pituus: 61 cm

- materiaali: 88 % polyesteria, 12 % elastaania

- hinta: 11 e

Paita oli minulle aavistuksen kittana, joten kun innostuin taas yöshoppailemaan, tilasin itselleni paidan kokoa isompana. Sininen väri on tosi kaunis eikä näy oikein ottamassani kuvassa, joten oikealla on nettiputiikista lainaamani kuva, jossa väri näkyy paremmin.

VAALEANSININEN TOPPI (HELLY HANSEN) 14/L VARATTU!

- kainalo-kainalo: 39 cm

- pituus: 61 cm

- materiaali: 59 % polyesteria, 41 % polypropyleenia

- hinta: 12 e

Okei, kokolapussa sanotaan L, mutta mielestäni paita on pikemminkin kokoa S tai M. Kainalo-kainalo-mitasta voi päätellä paljon. Väri kirkkaampi kuin jostain syystä ilman salamaa ottamissani kuvissa. Kaunis toppi!

HARMAA UIMAPUKU (SLAZENGER) 14/L VARATTU!

- edessä musta Slazenger-logo

- sivussa mustat ja vaaleanpunaiset tehosteraidat

- painijanselkä

- materiaali: 82 % nylonia, 18 % elastaania (vuori 100 % polyesteria)

- hinta : 6 e

Unohdin tilatessa, että 177-senttisen ihmisen on paras tilata normaalisti käyttämäänsä kokoa yksi tai kaksi kokoa isompi uikkari, mikäli mielii, että tissit peittyvät säädyllisesti. Harmittaa, kun uikkaria ei enää ollut myynnissä isompana, sillä se oli edellä mainitusta rajoitteesta huolimatta tosi hyvännäköinen päällä. Pukua on sovitettu alkkarit jalassa ja hygieniasuojan kanssa.

MUSTAT JUOKSUHOUSUT (KARRIMOR) 16/XL

 

- joustava vyötärö, jossa kiristysnauha

- lahkeissa vetoketjut

- takana vetoketjutasku

- heijastimia, violetit tehostekuviot

- lahkeensuissa jonkin verran väljyyttä, eli lahje ei nuole nilkkaa

- mesh-kangasta selkäpuolella ja polvitaipeiden kohdalla

- materiaali: 93 % polyesteria, 7 % elastaania (mesh-kangas 100 % polyesteria)

- hinta 13 e

Jostain syystä pöksyt eivät istuneet kunnolla jalkoihini vaikka olivat muuten ihan oikean kokoiset. Luultavasti housut sopivat paremmin vähemmän persevälle ja reisikkäälle ihmiselle. Eka kuva otettu nettikaupasta, jotta tehostekuviot erottuvat kunnolla. Violetti väri näkyy realistisimmin kolmannessa kuvassa, joskin luonnossa väri on syvempi.

Kaikki vaatteet ovat siis uusia ja käyttämättömiä, ja osassa ovat vielä laput kiinni (näkyvät kuvissa). Postikulut sisältyvät hintoihin. Huudelkaa kommenttilaatikkoon tai laittakaa sähköpostia (qmatkalla[att]gmail.com), jos joku vaate kiinnostaa, niin sovitaan sitten tarkemmat tiedot. Jos joku innostuu ostamaan useamman vaatteen, niin alennusta saattaa irrota!

(Joissakin kuvissa näkyy kummallisia suhruja, mutta ne johtuvat siis kamerasta. Vaatteet itsessään ovat puhtaita.)

Viisas ostos

En ymmärrä yhtä seikkaa. Olen nyt liikkunut aktiivisesti syksystä 2009. Olen ostellut kaapit täyteen juoksupaitoja, -housuja, -capreja, -sukkia, -kerrastoja ja ties mitä. Siitä huolimatta olen käyttänyt koko tämän ajan puuvillaisia alushousuja.

Juu, ällöä on.

Tänään alelaareja kaupungilla kolutessa nappasin sitten KappAhlista mukaan kolmet tekniset aluspökät, kun sai kolmet kahden hinnalla (8,95 e/kpl). Malliltaan ovat tuollaiset jotkut. En tiedä nimeä, mutta matala jalantie.

Kuvasta puuttuu sellaiset, joissa on siniset ompelet, mutta ne olivat tänään käytössä ja joku raja minullakin on, etten laittele nettiin kuvia likaisista alkkareistani. Testasin niitä siis pyörälenkillä, ja olihan se käyttömukavuus ihan eri johonkin Vapaa Valinnan puuvilla-alkkareihin verrattuna.

Ostin housut suosiolla kokoa 44/46, sillä olen päässyt sen seikan yli, että takalistoni on mitä on. Mistä tulikin mieleen miesystävän kanssa taannoin käymäni keskustelu, jonka kovasti yritin ja yritän ottaa kohteliaisuutena. Sananvaihto meni jotakuinkin näin:

mies: Sinun perse ei muuten näytä pyöräillessä yhtään sen leveämmältä kuin normaalisti. Kun siis ajattelin, että se saattaisi näyttää.

minä: Jaa.

mies: Ajattelin, että haluaisit ehkä tietää.

minä: No ihan kiva joo, mutta lakkasin välittämästä tuollaisista asioista sinä päivänä, kun ensimmäisen kerran lähdin ihmisten ilmoille juoksutrikoot jalassa.

Miksei se vain voi sanoa: "Oletpa kaunis." Höh.

Sokkokenkäostoksilla

Olen tällä viikolla juossut kaksi 8,4 kilometrin lenkkiä vanhoilla Adidaksilla, joilla muun muassa juoksin puolimaratonin viime syyskuussa. Ovathan ne kamalan kovat Vomeroihin verrattuna, mutta sentään jonkin verran joustavammat kuin Asicsin ekat juoksukenkäni.

Koska on kivaa (ja ihan helvetin tyhmää) ostaa sika säkissä, tuntikausien googlaamisen ja netin tonkimisen jälkeen päädyin tilaamaan SportsDirectistä Asics Gel Lahar 3 -popot. On Gore-Texiä ja kaikkea. Vähän epäilytti tilata maastojuoksukengät, sillä ne ovat peruslenkkareita köykäisemmät, mutta pidon pitäisi olla parempi. Vomeroista en aio luopua asfalttikäytössä, joten vaikka olisin kitkutellut vanhoilla tennareilla tämän talven läpi, ensi vuonna olisin ollut taas saman kenkäongelman edessä. Löysin Lahareista ihan posiitivisia kommentteja. Kenkä on täysvaimennettu, kevyt, kantaa myös painavamman juoksijan jne. Senhän tietysti näkee vasta juostessa, millainen susi tuli ostettua.

Kuvat on pöllitty Asicsin omilta sivuilta. Rouhean oloinen pohja noissa ainakin vaikuttaisi olevan.

Mutta en kyllä millään malttaisi odottaa, että paketti saapuu kotiin! Tilasin samalla kertaa myös parit pitkähihaiset aluspaidat sekä yhdet pitkikset. Minulla on yksi tuollainen setti jo ennestään, ja se on ollut järjettömän hyvä käytössä.

Avasin muuten eilen hiihtokauteni. Sivakoin lenkkipolun kahdesti ympäri eli matkaa tuli taitettua 8,6 kilometriä. Hiihtelen siis perinteiseen ja varsin rentoon tyyliin; aikaa matkaan meni 1:16:35. Hiihto on aika kivaa, kun saa mennä omaa tahtia.

Mitäs muuta... Eilen en käynyt vaa'alla, kun kroppa tuntui tunkkaiselta ja turvonneelta, ja jotain miljuunaa se vaaka kuitenkin olisi näyttänyt. Parempi siis pelkuroida ihan suosiolla!

Pohkeet ovat olleet viime aikoina aika jumissa, mikä johtunee lumisilla pinnoilla juoksemisesta. Lihakset saavat hyvää treeniä, sillä meno ei ole ihan niin kevyttä kuin asfaltilla pinkoessa. Vauhditkin ovat tippuneet, mutta ei se haittaa. Nyt kun treenaa raskaalla alustalla, kevään ensimmäiset sulat lenkit tuntuvat samalta kuin jalkoihin olisi kasvanut siivet. Kevätauringon ensisäteitä siis odotellessa.

Liikuntaviikko 48

[Musiikki: Lady Gaga - Born This Way]

Viikonloppu hurahti nopeasti hyvän ystävän kanssa. Naurettiin paljon ja syötiin hyvin. Oli siis onnistunut viikonloppu! Kaiken kruunasi, kun eilen hain lakanoita pyykkituvalta puoli yhdentoista maissa illalla ja maahan oli satanut ensilumi. Mieliala kohosi heti, kun maisema oli yhtäkkiä kauniin valkoisen lumipeitteen alla. Olin jo niin tottunut, että aina ulos mentäessä kaikkialta hyökyi päälle loputon pimeys. Ehkä elämä alkaa lopulta voittaa.

~*~

Viime viikon liikunnat menivät ihan mukavasti. Oli tavallaan vähän helpompi viikko kuten HeiaHeian klipistä näkyy:

maanantai

1 km kävely, 10 min

12,7 km juoksu, 1:32:02

tiistai

225 kevennettyä punnerrusta (vko 6 - pv 1)

hathajooga, 1 h 15 min

keskiviikko

voimapyörä, 3 x 10

torstai

258 kevennettyä punnerrusta (vko 6 - pv 2)

1 km kävely, 10 min

8,4 km juoksu, 1:00:30

perjantai

voimapyörä, 3 x 10

10 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 1 h 15 min

lauantai

vapaa

sunnuntai

289 kevennettyä punnerrusta (vko 6 - pv 3)

1 km kävely, 10 min

6,0 km juoksu, 41:42

Juoksua kertyi sopivat 27,1 kilometriä, mikä on hyvä määrä oikean polveni kannalta. Lisäksi punnersin  punnerrusohjelman kuudennen viikon läpi, mahtia! Kuten taisin jossain aiemmassa postauksessa mainita, kuudes viikko tuntui huomattavasti helpommalta kuin viides viikko, vaikka viidennen viikon uusintakierroksella punnersin yhteensä "vain" 585 kertaa, kun taas kutosviikolla punnerruksia kertyi komeat 772 kappaletta! Aivan käsittämätöntä edistystä. Lopputestin teen varmaankin joko huomenna tai ylihuomenna, ja sitten on uuden lähtötestin aika. Olen nyt päättäväisempi kuin koskaan, että kevään aikana tulen punnertamaan sata kertaa putkeen ilman polvien tukia.

kuvalähde: Ellos

Äsken rullailin voimapyörällä viisi seitsemän toiston sarjaa, ja nyt aion lähteä kävelemään lenkkipolulle metsään. Ulkona näyttäisi nimittäin olevan vielä lunta maassa. Samalla pääsen testaamaan uudet ulkoiluhousuni, sillä päätin lopultakin luopua vanhoista, joita olen käyttänyt lähes 20 kiloa lihavampanakin ja jotka näin ollen ovat aika kookkaat päälläni ja kaiken lisäksi polvista rikki, kun kaaduin viime talvena ne jalassa liukkaalla asfaltilla. Toivottavasti pysyn pystyssä nuo uudet jalassa, etteivät heti hajoa!

Pystymetsäläisen muotiblogi

[Musiikki: Chisu - Kun valaistun]

Ensimmäiseksi voin luvata, että näiden peilin kautta ilman salamaa otettujen kaikin puolin - sekä laadun, kuvaajan että kuvattavan osalta - tärähtäneiden kuvien julkaiseminen tässä osoitteessa ei tule toistumaan kovin usein. Jos enää koskaan. Mutta nyt kävi niin onnellisesti, että onnistuin vihdoin ja viimein löytämään täydellisesti istuvat kapealahkeiset housut, joita olen metsästänyt käytettäväksi saappaiden kanssa.

Montakohan kertaa olen ähkinyt naama punaisena vaatekauppojen sovituskopeissa ja yrittänyt kiskoa jalkaani kapealahkeisia housuja, joiden periaatteessa pitäisi jopa olla oikeaa kokoa (eli kokoa L eli läski <- vitsi), mutta sitten ne peijakkaat ovat jymähtäneet pohkeiden kohdalle tai hyvällä tuurilla suostuneet etenemään jopa polviin asti. Kelle ne näitä housuja  oikeasti suunnittelee? Jollekin jolla on leveä hanuri mutta jalat kuin hammastikut?

Eilen kuitenkin koitti autuus, kun hain H&M:ltä tilaamani puketin kotiin. Optimistina olin tilannut samaa mallia sekä koossa 42 että 44, mutta realistina sovitin ensin kokoa 44 ja halleluja: nehän istuivat kuin se kuuluisa hansikas. Pohkeet, check. Polvet, check. Reidet, check. (OMG!!1 Näähän menee jalkaan!) Persaus, check. (Oonko jossain piilokamerassa?) Nappi ja vetskari kiinni. Tadaa. Ihmeitä tapahtuu. Vyötärökin oli tarpeeksi korkea, ettei tarvitse sloggejaan kaikelle kansalle esitellä, jos sattuu tekemään niinkin haasteellisen toimenpiteen kuin istumaan tuolille. Hintaa tälle onnelle tuli kokonaiset yhdeksän euroa yhdeksänkymmentäviisi senttiä. Halvalla irtos. Olisin tilannut housuja vielä ainakin yhdet lisää, mutta joku kurja oli käynyt nyysimässä ne H&M:n nettiputiikista. Ruskeana ja harmaana näköjään saisi vielä koossa 44. Oppisikohan sitä käyttämään muitakin kuin mustia housuja tai farkkuja?

Talvi ja saapaskelit, saa tulla!