maanantai
90 punnerrusta (vko 5 - pv 1: 17 - 19 - 15 - 15 - 24)
50 kevennettyä punnerrusta
5,1 km sauvakävely, 50:19
tiistai
4,0 km kävely, 45 min
1750 m uinti, 1 h 10 min
keskiviikko
vapaa
torstai
voimapyörä, 4 x 15
5,1 km sauvakävely, 50:40
perjantai
101 punnerrusta (vko 5 - pv 2: 10 - 10 - 13 - 13 - 10 - 10 - 9 - 26)
50 kevennettyä punnerrusta
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h 30 min
lauantai
20,3 km pyöräily, 1:13:11
itämainen tanssi, 1 h 45 min
sunnuntai
47,8 km pyöräily, 2:20:05
Löllöttelyviikon jälkeen palasin liikunta-arkeen. Ensimmäisenä otin käsittelyvuoroon vanhan kunnon punnerrusohjelman, jonka vitosviikosta on muodostunut minulle jonkinlainen koti. Tuntuu, etten vain kehity, jotta pystyisin siirtymään kutosviikolle. Mutta toisaalta tuota vitosviikkoa on ihan ok tehdä, sillä se on tarpeeksi rankka, että todellakin tuntee tekevänsä jotakin, muttei liian raskas, että siitä ei selviäisi.
Alkuviikko pisti punnerruksineen, sauvakävelyineen ja uinteineen yläkropan tutisemaan. Hyvä! Vaikka tuo punnerrusohjelma on aika hirveä, huomaan kerta toisensa jälkeen palaavani sen pariin. Rakastan sitä, mitä se on tehnyt yläkropalleni. Ihan mahtia, kun on voimaa.
Lauantaina oli viides ja viimeinen kerta itämaista tanssia. Kyllä se niin vain on, että ei se ehkä minun lajini ollut, vaikka omalla tavallaan olikin hauskaa. Tavoitteeni oli löytää jonkinlaista sulokkuutta ja viehkeyttä tähän jykevärakenteiseen ja kilometrin mittaiseen kroppaani. En tosin ole ihan varma, toteutuiko se tavoite... lol. Olin askeleiden ja liikkeiden kanssa välillä niin hukassa, että jäi sulokkuuteen keskittyminen vähän kakkoseksi. Kiva oli kuitenkin kokeilla uutta lajia.
Sunnuntaihin huipentui puolestaan viisi kuukautta kestänyt Kilometrikisa. Sunnuntaina oli ihan pakko käydä vielä ajamassa vajaan 50 kilsan lenkki, jotta sain rikottua 2100 kilometrin rajan. Lopullinen saldoni oli siis 2106 kilometriä.
Alun perinhän asetin tavoitteeksi 3000 kilometriä, joka olikin ihan realistinen tavoite. Vielä puolivälissä kisaa olin tavoitteessani tiukasti kiinni, kun heinäkuussa oli aikataulun mukaisesti jo koossa puolet koko savotasta. Mutta sitten polvi ärhäköityi, ja oli pakko niellä taas yksi pettymys ja pienentää kilometritavoitetta. Eipä sillä, 2000 kilometrin rikkominen on mainio saavutus ihmiselle, joka ei ole oikein koskaan tykännyt pyöräilystä. Ja joo, kyllähän tässä menneen puolen vuoden aikana on ollut kipeänä milloin perse ja milloin selkä ja milloin on kadonnut oikean käden pikkurillistä ja nimettömästä tunto ja... Mutta taisin minä tykästyä pyöräilyyn ja opin jopa ripauksen Hirmu-asennetta. Joskin tuo polkupyörä on edelleen aika paljon hirmumpi kuin minä.
(Huom. Hirmunhan oli tarkoitus olla tilapäispyörä, sillä miesystävällä oli projekti koota meille osista uudet pyörät. No, minun pyörästäni ei puutu vissiin enää kuin sellaiset pikkujutut kuin satula ja takavaihtaja. Jospa sillä sitten ensi kesänä pääsisi ajamaan!)
Viime viikolla tuskailin painolukemasta, ja ilmeisesti ounasteluni turvotusten vaikutuksista pitivät paikkansa, sillä tämän keskiviikon vaakatulos oli 80,3 kiloa (BMI 25,6) eli 900 grammaa laskua viime viikosta. Kolmen kilon kevennykseni tosin edelleen odottaa parempia päiviä, mutta askel kerrallaan.
