Tämä musiikkihaaste jotenkin tuppaa aina vähän unohtumaan, mutta mennään nyt joka tapauksessa eteenpäin.
Olen huomannut, että nämä "kappale, joka muistuttaa minua jostakin ihmisestä/paikasta/jne" -kohdat ovat hankalia. Johtuu varmaan siitä, että olen aina viihtynyt yksin ja kotosalla. En ole esimerkiksi koskaan ollut festareilla, koska jo pelkkä ajatus ympärillä vellovasta ihmismassasta saa minut kauhun partaalle. Musiikki on aina ollut minulle henkilökohtainen juttu, jota en ole koskaan osannut tai halunnut jakaa kenenkään kanssa.
On kuitenkin olemassa yksi levy, joka erityisesti tuo mieleen oman huoneeni kotikotona. Löysin 2000-luvun alussa suurenmoisen islantilaisyhtyeen Sigur Rósin, jota kuuntelin tuohon aikaan paljon. Muistan maanneeni yöllä sängyssä ja kuunnelleni Sigur Rósin levyjä.
( )-levyn neljäs raita "Untitled 4" (tunnetaan myös nimellä Njósnavélin tai The Nothing Song) on kaikessa kauneudessaan huumaavaa, ja kun kuuntelen sitä silmät kiinni, se kuljettaa minut takaisin omaan huoneeseeni, joka edusti minulle turvaa ja omaa tilaani, jossa saatoin olla kuka olin. Tämän kappaleen haluaisin myös soitettavan hautajaisissani, sillä siinä on niin paljon toivoa, iloa ja lentoa.
Toivottavasti nautitte kappaleesta yhtä paljon kuin minä sitä rakastan.
Voi että, tämä on yksi suosikkibiisejäni ko. orkesterilta. Ja vie suoraan sinne tiettyyn kevääseen ja tiettyihin haikeanonnellisiin fiiliksiin. Kiitos. :)
VastaaPoistap.s. Minun hautajaisbiisini on Annie Lennoxin Into the west.
Ihanaa kuulla, että täällä on muitakin Sigur Rósin ystäviä! Joku kriitikko joskus kirjoitti, että bändin musiikki viiltää suoraan tunnekeskukseen. Allekirjoitan täysin.
PoistaInto the West on hieno kappale myös!