Monta hyvää asiaa

Tänään kävin yin-joogassa. Se oli ehkä parasta vähään aikaan. Kävin sunnuntaina ja maanantaina astangassa, mutta tällä hetkellä tarvitsen ihan selkeästi rauhallisempaa joogaa. Pitkät, syvälle vaikuttavat venytykset saivat kehon ja mielen jännitystiloja aukeamaan. Kahvakuulatunneilla vien itseni alati voimieni äärirajoille, ja treeniin on tullut ihan uudenlaista tavoitteellisuutta ja kunnianhimoa elokuun kisoja kohti mentäessä. Sen vuoksi keholle lempeä liikunta on nyt ehdottoman tärkeää vastapainoa. Välillä on hyvä, kun ei tarvitse kilpailla yhtään kenenkään ja kaikkein vähiten itsensä kanssa.

Pyöräilin joogakoululle ja takaisin pienellä ja punaisella Tukaanillani. Oli lämpöinen keli, ja tuntui hyvältä pyöräillä. Minulla oli ylläni uusi, hienon vihreä urheilutoppi, ja ilahduin, kun tajusin, että olen edennyt lopultakin siihen pisteeseen, että pystyn kulkemaan ihmisten ilmoilla hihattomassa paidassa ilman, että edes ajattelen asiaa. Tiedä sitten, johtuuko se kasvaneesta habasta vai itsetunnosta. Ehkä molemmista.

Hyviä asioita tapahtuu. Aion nyt entistä enemmän keskittyä siihen, mistä hyvä mieli lisääntyy.

Pääsiäinen

[Musiikki: Mirabai Ceiba - Guru Guru Wahe Guru]

Pääsiäinen häämöttää edessä. Minulla ei ole sen ihmeempiä pääsiäissuunnitelmia, kunhan olla öllötän kotona kissan kanssa. Poikaystävä reissaa viikoksi Saksaan, joten saan ihan oikeasti nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni koko pääsiäisen! Oikeasti se tekee varmaan vain ihan hyvää. Sen jälkeen kun alettiin vuoden alussa seukata, ollaan nähty melkein joka päivä. Osaa taas nauttia toisen seurasta paremmin, kun on välillä pidempi aika, ettei näe.

Ajattelin pääsiäisenä ottaa iisimmin myös liikuntojen suhteen. Kahvakuulatreenejä on seuraavan kerran tiistaina, ja lauantain kuntopiirikin on peruttu, joten tähän tulee hyvä sauma antaa kropan levätä. Päätin pistää punnerruksetkin tauolle täksi viikoksi. Ei sillä, että mitenkään itkisin, kun en pääse punnertamaan. Lähinnä se vain aina pelottaa, että jos pitää taukoa niinkin epämiellyttävästä toimenpiteestä kuin punnertaminen, se tauko tahtoo helposti venyä...

Oli miten oli. Seuraavina päivinä aion pyöräillä, joogata ja ehkä käydä juoksulenkillä, mikäli polvi (ja reidet?) toipuu tarpeeksi eilisen kuulatunnin kyykkytreenijärkytyksestä. Huomenna kiirastorstaina Om Yoga -koululla järjestetään 31 minuutin mittainen meditaatio, joka päättyy gongirentoutukseen. Ajattelin mennä sinne. Suunnittelin myös kampeutuvani lauantaina pitkästä aikaa aamusadhanaan. Saas nähdä, riittääkö tarmo, että polkaisisin sinne pyörällä vai menenkö bussilla. Sadhana alkaa siis kello 5:30, joten täältä Hervannan perukoilta minun pitäisi lähteä polkemaan puoli viiden maissa, koska olen hidas.

Tänään kävin pyöräilemässä 15 kilometriä. Piti käydä Sääksjärven kirjastossa tarkistamassa yksi käännöstyössä tarvitsemani sitaatti kirjasta, jota ei Hervannan kirjastosta löytynyt.

"Jos sinun onnesi on riippuvainen jonkun toisen tekemisistä,

kyllä kai sinulla on siinä kerrakseen ongelmaa."

- Richard Bach (suom. Anna Salo)

Kylmän kangistama

[Musiikki: Mirabai Ceiba - Night in Ram das Puri]

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka keskellä heinäkuuta ilmoittavat Facebookissa tai blogissa tai missä lie, miten "ilmassa on selvä syksyn tuoksu!". Lähinnä tuollaiset ilmaisut ovat tuntuneet pienimuotoiselta vittuilulta (anteeksi kielenkäyttö) niille ihmisille, jotka nauttivat kesästä. Sillä se, että heinäkuussa sataa vettä, ei tarkoita että on syksy. No, lempisanontani on "pata kattilaa soimaa", ja nyt heittäydyn itse padaksi, sillä voin vaikka vannoa, että kun tänään aamupäivällä pistin nenäni ulos lähteäkseni joogatunnille, ilmassa tuoksui talvi. Hahaa, siinä teille. Siperiasta puskee nyt kylmää ilmaa oikein urakalla (kuulin  kun Pekka Pouta sanoi eilen telkkarissa), ja jäätävästi kasvojani vilvoittava tuuli toi mukanaan aavistuksen talven pakkaskelien kuivaa kylmyyttä.

Ja voin sanoa, että oli todella inhottava pyöräillä sitä pohjoistuulta vasten. Hrrrh. Mutta tämän kesän ja syksyn pyöräilyt alkavat onneksi olla pulkassa. Joogakortti olisi voimassa vielä ensi keskiviikkoon, mutta otan perjantaina suunnan lähemmäs Siperian tuiskuja eli Pohjois-Karjalaan, joten tämän päivän lempeä hatha jäi luultavasti viimeiseksi joogatunniksi hetkeen. Pyörällä käyn enää korkeintaan kaupassa ja tietysti tallilla niin kauan kuin pystyn ennen lumien tuloa. Sitä mukaa kun ilmat kylmenivät, pyöräilyvauhtinikin hyytyi. Kesällä noihin joogamatkoihin meni noin 70 minuuttia, mutta nyt kymmenisen minuuttia enemmän. Kai tässä ollaan vauhdilla mummoutumassa, kun kylmä kangistaa nivelet ja lihakset.

Tajusin muuten, että minun ei tänä vuonna välttämättä tarvitse enää kertaakaan nousta pyörällä Hervantaan. Jee! Kyllä tuota kirottua Hervanta-Kalevankangas-rautatieasema-reittiä tulikin sahattua muutama kerta edestakaisin.

Paino oli tänään tasan 81 kiloa (BMI 25,9) eli nousua tuli viime viikosta 400 grammaa. Olen tällä hetkellä hieman kyrsiintynyt. Joku voi varmasti ajatella, että sen siitä saa kun syö liikaa. No, se on minulle ihan sama, mitä kukaan ajattelee. Neljä vuotta tämän kehon toimintaa ja sen reagoimista liikuntaan ja ruokaan opetelleena olen tullut siihen johtopäätökseen, että insuliiniresistenssi jyllää elimistössäni nyt sillä voimalla, että olo on aika aseeton. Pitäisi keksiä keino purkaa tuo resistenssi, sillä sen vuoksi painonhallintani on nyt todella vaikeaa. Liikun paljon ja keskityn syömisiini, mutta siitä huolimatta paino tahtoo mieluummin hiipiä ylöspäin kuin alaspäin.

Olen onnistunut kasvamaan henkisesti eroon juoksusta, mutta tällaisina hetkinä en toivo mitään niin paljon kuin että pystyisin juoksemaan viikossa 25-30 kilometriä. Silloin kun siihen pystyin, tunsin miten kehoni tila normalisoitui. Paino putosi niin kuin sen kaiken järjen mukaan pitikin pudota, syömällä ja juoksemalla. Polven takia en pysty harrastamaan läheskään niin intensiivistä liikuntaa läheskään niin paljon kuin ennen. Toki viikottaiset liikuntamääräni ovat suuria, mutta nykyään harrastan pitkälti matalan sykkeen liikuntaa, ja se ei vain auta insuliiniresistenssiin samalla tavalla.

Ruokavaliolla voi taistella insuliiniresistenssiä vastaan. Tilasta kärsiville suositellaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Hiilihydraateista en todellakaan ole kokonaan luopumassa, mutta pastat ja leivät olen jo aikoja sitten vaihtanut tummiin versioihin. Ketoosi ja pussikeittodieetit eivät edelleenkään ole vaihtoehto. Pari viikkoa sitten jätin jälkiuunileivän pois ruokavaliosta ja söin sen sijaan enemmän proteiinia mm. kananmunien ja rahkan muodossa, mutta sekään ei tunnu auttavan.

En tiedä. Hankalaa on. Mutta kun luovuttaakaan ei viitsisi. Minussa piilee kaikki ainekset metaboliseen oireyhtymään (PCOS, insuliiniresistenssi, alttius korkeaan verenpaineeseen ja kolesteroliin), että kakkostyypin diabeteksen puhkeaminen olisi vain ajan kysymys, jos nyt heitän hanskat tiskiin ja itken, että turha edes yrittää, kun ei tästä mitään tule. Vaan kyllä tämä aina välillä itkettää.

Kilometrikisan päätös + liikuntaviikko 38

Tämän vuoden Kilometrikisa on nyt onnellisesti pulkassa. Sain saldoksi 1701 kilometriä, mikä on tosi hyvin. Olkoonkin, että viime vuoden kisassa kilometrejä kertyi reilu neljäsataa enemmän. Tänä kesänä en tainnut käydä kuin kerran varsinaisella pyörälenkillä, joten siihen nähden tulos on komea. Näin siinä käy kun pihi ja autoton/ajokortiton ihminen päättää joogata hulluna ja pyöräilee joogakoululle säässä kuin säässä. Onneksi kesä oli lämpöinen eikä kovin monta kertaa tarvinnut itseään vesisateessa ainakaan kovin pahasti uittaa.

Sitten menneen viikon liikuntakooste:

maanantai

jooga, 25 min

integral yoga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:17:20

tiistai

61 punnerrusta: 10 - 12 - 8 - 8 - 23

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:19:30

kahvakuula, 1 h

10,8 km pyöräily, 41:40

keskiviikko

lempeä hathajooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:18:20

torstai

jooga, 25 min

kahvakuula, 1 h

10,8 km pyöräily, 39:40

perjantai

jooga, 25 min

ratsastus, 1 h 45 min

10,8 km pyöräily, 45 min

lauantai

jooga, 25 min x 2

sunnuntai

67 punnerrusta: 11 - 13 - 9 - 9 - 25

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:16:30

Olen nyt punnertanut punnerrusohjelman kolmosviikon neljä kertaa läpi. Kun elokuussa aloin tauon jälkeen taas punnertaa säännöllisesti, sain kussakin harjoituksessa viimeisenä tehtävissä maksimisarjoissa aluksi kokoon 15 toistoa. Tänään irtosi 25 toistoa. Alan pikkuhiljaa olla samassa kunnossa kuin keväällä, jolloin tein maksimissaan kolmisenkymmentä toistoa. Ei kai tässä muu auta kuin seuraavaksi iskeä nelosviikon kimppuun. Sen parissa voinkin sitten puhista ainakin lokakuun. En siis ota edelleenkään turhia paineita tuosta kuuden viikon ohjelmasta. Tuli nimittäin jo aikoja sitten selväksi, etten pysy ohjelman tahdissa niin että tekisin kunkin viikon vain kerran ja siirtyisin sitten seuraavaan. Pääasia että punnertaa!

Vessanpönttöreidet alkavat olla muuten paremmassa kunnossa. Tosin kyllä tuo pyöräily tänään vähän inhalta tuntui. Tuli kamala kiire joogatunnillekin, ja ähellä siinä sitten tönköin reisin Kalevankangasta ylös, kun taivaalta tulee rakeita ja kylmää vettä. Ei ollut enää mikään lämmin kesäsade, nyyh. Syksyllä pyöräily on ihan hanurista. Onneksi Hervantaan päin pyöräillessä ei ollut kiire, ja taivaalla näkyi kaunis sateenkaarikin.

Evotusta (+ liikuntaviikko 33)

[Musiikki: Sigur Rós - Kveikur]

Takana on hyvä viikonloppu. Miitissä oli hauskaa ja olin kaksi päivää kännissä. Oli loistavia ihmisiä, saunomista, kastautumista kylmässä joessa, rapukestit joissa söin tonnikalapastasalaattia. Tuntuu, että sain uutta energiaa ja olen valmis syksyyn, joka aiemmin vähän pelotti. Mieli on eheämpi: kevään ja kesän stressi ja murheet ja joka suuntaan pomppivat ajatukset ovat tyyntyneet. Olin menneiden kuukausien aikana kaikessa erakkomaisuudessani eristäytynyt omaan kuplaani, joka viikonloppuna onneksi puhkesi. Sain uutta perspektiiviä asioihin.

Tapasin muuten miitissä yhden tyypin, joka on osallistumassa triathlonin täysmatkalle eli Teräsmies-kisaan. Myöhemmin tämä kaveri vielä paljasti elämästään seikan, joka sai minut nostamaan hattuani entistä korkeammalle. Elä nyt ja tee sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Paluu arkeen on sujunut aika hyvin lukuun ottamatta eilistä polkupyöräepisodia, joka sai verenpaineeni kohoamaan aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ajattelin nimittäin pumpata renkaisiin vähän ilmaan. Eturengas meni vielä ihan ok. Mutta takarenkaan kanssa kävi niin, että onnistuin tyhjentämään renkaasta kaikki ilmat pihalle. Kääk! Pumpun adapteri nimittäin kiersi prestaventtiilin sisemmän osa mukanaan ulos ja kuului vain iloinen pfffffft, kun rengas oli lötkö kuin meikäläinen kesähelteellä. Yritin sitten ähistellä renkaaseen uudet ilmat, mutta koska en vielä tässä vaiheessa ollut prestaventtiilin anatomian mestari, minulta jäi löysäämättä venttiiliä pari kierrosta, mikä on perusedellytys, jos renkaaseen meinaa ilmaa saada.

Soitin sitten itkukiukkueitästämitääntuu-puhelun pyöräekspertille, joka epäili venttiilin olevan rikki (ilmesti hän ei osannut arvata evottamisen tasoni olevan niin suuri, että olisin kiertänyt venttiilin umpeen) ja käski kaivaa kaapista uuden sisäkumin ja vaihtaa sen tilalle. No ei muuta kuin rengasraudoilla ulkokumi irti, hnnngh. Vanha tyhmä sisäkumi pois ja uusi tilalle, mutta mitäs helvettiä, eihän tämä venttiili mahdu tästä vanteen reiästä läpi. Oli nääs Schrader-venttiili.

Siinä vaiheessa luovutin ja lähdin joogatunnille bussilla. Ärsytti, kun olisi ollut niin kelpo pyöräilysääkin. Paluumatkalla sitten pysähdyin pyöräekspertin luona ja kävi ilmi, että en vain ollut osannut käyttää prestaventtiiliä oikein. Jaahas. Että ei muuta kuin kotiin ja vanha sisäkumi takaisin. Perään vähän ilmaa, että kumi asettuu paikoilleen ja rengasraudoilla ulkokumi paikoilleen. Mutta mitäs sihinää nyt kuului? No, siellä oli varmaan vain joku ilmatasku (???!!!!). Takarengas pyörään kiinni ja pumpulla rengas ilmaa täyteen. Tai sitten ei.

Olin ilmeisesti nirhaissut rengasraudoilla sisäkumin rikki. Ei muuta kuin rengas irti pyörästä, ulkokumi irti ja sisäkumi paikkaukseen. Ähersin Bilteman paikkaussarjan kanssa ja eihän siitä tullut persettäkään. Luovutin lannistuneena ja itkuisena.

Yritin tänä aamuna vielä kerran, sillä vaikutti siltä, että paikka olisi kuitenkin tarpeeksi pitävä. Uudella tarmolla pungin paikatun sisäkumin ja ulkokumin paikoilleen. Täynnä toivoa pumppasin ilmaa renkaaseen, mutta kun ei niin ei. Kyllä sinne jotain meni, mutta ilmeisesti se paikka ei sitten kuitenkaan ollut kunnollinen. Ei kai tässä enää muu auta kuin hommata uusi sisäkumi ja uusi pumppu, sillä tuo nykyinen on yksi kitisevä rotisko, joka vain kiskoo venttiilinosia mukanaan ja saa minut hermoraunioksi.

Mutta onpahan ainakin tullut treenattua sisäkumin vaihtamista. Vielä kun osaisi tehdä sen rikkomatta sitä sisäkumia... Grr.

Loppuun vielä viime viikon liikunnat:

maanantai

jooga, 25 min

astangajooga, 1 h 15 min

19,2 km pyöräily, 1:12:20

tiistai

jooga, 25 min

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:10:15

keskiviikko

ComboYoga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:14:40

torstai

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:15:55

kahvakuula, 1 h

12,2 km pyöräily, 43:40

perjantai

ratsastus, 1 h 10 min

10,8 km pyöräily, 45 min

lauantai

vapaa

sunnuntai

vapaa

Ajattelin muuten ruveta taas punnertamaan. Koko touhu jäi keväällä unholaan uupumuksen takia, mutta nyt on ryhdistäydyttävä. Yläkroppa on päässyt kesän aikana vähän lötköytymään ja tahdon takaisin sen vanhan voimantunteen. Onneksi kahvakuulatreenejäkin alkaa olla taas kahdesti viikossa, niin sekin auttaa. Itse asiassa tänään olisi syksyn ekat tiistaitreenit, mutta joogakortti on tänään viimeistä päivää voimassa ja on suoranainen pakko mennä joogaamaan. Ensi viikosta lähtien alan kuitenkin taas kahvakuulailla kahdesti viikossa.

Mutta nyt punnertamaan! Jatkan vanhan tutun punnerrusohjelman parissa. Viikko kolme ja helpoin sarake tuntuvat sopivalta vaihtoehdolta. Onneksi haboista pitäisi vielä sen verran ytyä löytyä, että punnerrukset onnistuvat ilman polvien tukea.

Liikuntapäivä

[Musiikki: Sigur Rós - Kveikur]

Päätin pitää tänään vapaapäivän töistä. Kääntäminen vaatii todella paljon aivotyöskentelyä, ja tuntui että tarvitsen nyt paussin. (En muuten ymmärrä, miten kukaan pystyy kääntämään esimerkiksi kahdeksaa tuntia päivässä. Itselläni aivot ovat totaalisessa solmussa 4-6 tunnissa.) Vapaapäivä hurahti sitten liikkuen. Kävin aamulla ratsastamassa Hakilla puolitoista tuntia. Ja tuli hiki! Oskuun ja Ykään verrattuna Hakkia pitää ratsastaa huomattavasti tehokkaammin, jotta sen saa liikkumaan haluamallaan tavalla. Se on oikeastaan vain hyvä juttu. Hakki vaatii minulta enemmän ratsastajana ja antaa näin ollen tilaa kehittyä.

Tulin tallilta kotiin kahden maissa, kävin pikaisesti suihkussa sillä tukka oli hionnut ratsastuskypärän alla ihan litimäräksi, söin välipalaa, kuivasin hiukset ja kolmelta hyppäsin pyörän selkään suuntana tällä kertaa keskusta. Kävin kahdella joogatunnilla: ensin tunti lempeää hathaa ja sen jälkeen tunti ja vartti kundaliinijoogaa. Lopuksi vielä pyörällä takaisin kotiin. Päivän saldo: 30 kilometriä pyöräilyä, puolitoista tuntia ratsastusta ja reilu kaksi tuntia joogaa. Ruoka saattoi maistua erityisen hyvältä, kun lopulta köllähdin sohvalle.

Joogakortti on voimassa vielä puolitoista viikkoa. Olen alkanut suunnitella syksyn liikuntoja, ja ihan hyvältä näyttää. Parin viikon kuluttua kahvakuulatunteja alkaa olla taas sekä tiistaisin ja torstaisin. Perjantaisin käyn ratsastamassa. Lauantaisin on mahdollisuus käydä tuon kahvakuulamestan järjestämässä kuntopiirissä. Uinnin voisin taas aloittaa kesätauon jälkeen. Siinähän sitä jo onkin ohjelmaa ihan kelvollisesti. Ja kaiketi tuota polvea voisi aloittaa treenaamaan eli käytännössä siis testaamaan, mitä se kestää ja mitä ei. Tilanne on vähän kysymysmerkki, kun kesä on mennyt lähinnä pyöräillessä ja joogatessa. Polvi on siis saanut olla rauhassa, mikä toisaalta on aiheuttanut sen, että eipä se ole juuri oireillutkaan. Toisaalta taas mietityttää, olenko päästänyt sen liian helpolla, että kestääkö se enää mitään. Mutta ehkäpä on vain hyvä, että vihdoin ja viimein polvi on saanut olla rauhassa, enkä ole ollut kiusaamassa sitä alvariinsa kaikilla juoksupyristelyillä.

Mutta nyt jatkan löhöämistä, ihanaa!

P.S. Keskiviikkopaino oli 79,8 kg (BMI 25,5). Paino on siis toisen viikon peräkkäin alle kasikympin, malja sille!

Liikuntaviikko 30 + meditaatiopohdintaa

[Musiikki: Sigur Rós - Kveikur]

Tuttuun tapaan liikuntaviikko koostui pitkälti joogasta ja pyöräilystä. Joku yksinäinen kahvakuulatunti sinne sekaan taisi mahtua.

maanantai
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:18:50

tiistai
jooga, 25 min
yin-jooga, 1 h
19,2 km pyöräily, 1:10:00

keskiviikko
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:06:10

torstai
jooga, 25 min
kahvakuula, 1 h
17,4 km pyöräily, 59:00

perjantai
lämpöjooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:14:30

lauantai
astangajooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:10:50

sunnuntai
jooga, 25 min
kundaliinijooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:09:00

Sovin yhden tallilaisen kanssa, että menen torstaina testaamaan hänen hevostaan. Kyseessä on 14-vuotias suomenhevosruuna. Jos kaikki menee hyvin, minulla on pian uusi vuokrahevonen. Miltähän muuten tuntuu taas ratsastaa säkäkorkeudeltaan noin 150-senttisellä hevosella ja satulassa? Ykähän oli 173 senttiä korkea hevonen, jolla käytettiin ratsastusvyötä. Joka tapauksessa ihana päästä taas tallille ja ratsastamaan. Hevosten läsnäolo on parasta mahdollista terapiaa.

Ajattelin muuten ruveta harjoittelemaan meditaatiota. Joogatunneilla on tehty lyhyitä meditaatioharjoituksia. Minua kiehtoo ajatus mielen täydellisestä tyhjentämisestä, mutta toistaiseksi se on jäänyt pelkäksi haaveeksi, kun joka suuntaan laukkaavasta mielestä kumpuaa alituiseen ajatuksia. Olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunta kuluttaa ihmismielen herkästi loppuun kaikkine ärsykkeineen. Häly, stressi ja vaatimukset vievät meitä koko ajan äärirajoille. Pitäisi olla tehokkaampi, kauniimpi, rikkaampi ja kaikin puolin parempi ja mallikelpoinen yksilö. En usko, että nykyinen kiireinen elämänmeno teknologian keskellä tekee kellekään hyvää, kun rentoutumisesta ja hyvinvoinnistakin on tehty bisnestä, vaikka niiden pitäisi olla itseisarvoja.

Olen pitkään pohtinut, että nykyihmisen mielenterveys- ja päihdeongelmat johtuvat pitkälti teollistumisesta ja siitä, että evoluutio ei ehtinyt sopeuttaa kautta historian fyysistä työtä tehnyttä ihmistä nykyiseen elämäntyyliin. Ainakin itse huomaan väsyväni kaikista odotuksista ja vaatimuksista, joihin minun tulisi kyetä tässä yhteiskunnassa vastaamaan. Joskus kun olen siivonnut tallilla hevosten tarhoja ja nostellut talikolla lantakasoja kottikärryihin, olen havahtunut ajatukseen: "Tätä minut on tarkoitettu tekemään." Mitä elämää se on, että tuijottaa työpäivät tietokoneen ruutua ja jatkaa sitä vielä vapaa-ajallakin, kun on liian väsynyt ja turta tekemään mitään muuta? Siinä talikkoon nojatessa ja taivasta katsellessa olen tuntenut olevani lähempänä aidointa itseäni kuin koskaan muulloin.

Koska elän kuitenkin osana tätä yhteiskuntaa, en voi kokonaan heittäytyä sen ulkopuolelle. Kukaan ei maksa selkävaivaiselle ihmiselle paskan luonnista ja taivaanrannan maalailusta. Siksi on löydettävä keinot auttaa mieltä kestämään ulkoiset paineet. Siksi on annettava sille hetkiä olla vapaa.

Liikkeessä

[Musiikki: Ellie Goulding - Halcyon]

Olo on taas parempi. Olin viime viikonlopun jälkeen tosi pahasti pois tolaltani, mutta nyt olen enemmän oma itseni. Tuntuu, että menen herkästi rikki, mutta toisaalta saan koottua itseni takaisin kasaan, kunhan vain saan olla omassa rauhassa ja keskittyä hyviin asioihin ja omaan hyvinvointiin.

Yksi tärkeä selviytymiskeinoni on pysyä liikkeessä, ja tällä tarkoitan kaikkia mahdollisia arkirutiineja. Olen tehnyt töitä sen minkä jaksan ja deadlinet antavat myöden. Lisäksi olen pakottanut itseni ulos ovesta ja käynyt joogassa ja kahvakuulassa. Se on kannattanut. Niistä on tullut parempi mieli. Eilen kahvakuulatunnilla tehtiin paljon kahden käden etuheilautuksia. Testasin ensin 20 kilon kuulaa ja sitten vielä 24 kilon. Hyvin jaksoin. Noiden tuntien ihan paras puoli on se, että treenit ovat joka kerta erilaiset ja tarjolla on eri kokoisia kuulia, eli siellä tulee herkemmin haastettua itsensä kuin jos hommaisin itselleni omat kuulat (eli käytännössä 12- ja 16-kiloiset) ja treenaisin kotona. Heinäkuun alussa kirpaisi maksaa puolen vuoden kuulatunneista 175 euroa, mutta jo nyt tuntuu, että kyllä kannatti.

Joogassa olen käynyt kaikkina muina päivinä paitsi torstaina. Kesäkortti on voimassa vielä reilut kolme viikkoa. Mietityttää jo valmiiksi, mitä sitten teen. Tuo kesäkortti (jolla siis olen voinut käydä rajattomasti joogatunneilla) on ollut tänä kesänä oikea pelastus. Mielessäni on pyörinyt todella paljon murheita mutta toisaalta myös ilonaiheita, ja joogasta olen saanut tasapainoa ja perspektiiviä aina kun mieleni on käynyt ylikierroksilla niin hyvässä kuin pahassa. Eikä pidä unohtaa, että selkäni on ajoittaisia kiukutteluja lukuun ottamatta pysynyt hyvässä kunnossa.

Kohta on elokuu ja se hämmentää. Mihin kesä- ja heinäkuu oikein katosivat? Onneksi sää on yhä kesäinen. Tänään oli sen verran lämmin keli, että kävin pitkästä aikaa lämpöjoogassa. En siis viitsi kylmällä ilmalla mennä noille lämpötunneille, sillä ei ole kiva ensin hikoilla kuin saunassa ja sitten pyöräillä viluisena kotiin vajaa kymmenen kilometriä. Sinänsä lämpöjooga ei tunnu vieläkään omalta jutulta, mutta oli siellä kiva taas vaihteeksi käydä.

Ohessa vielä viime viikon liikunnat, vaikka taitaahan tuo nykyinenkin jo kohta ohi olla.

maanantai
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:07:00

tiistai
jooga, 25 min
yin-jooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:16:30

keskiviikko
jooga, 25 min

torstai
jooga, 25 min
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h

perjantai
jooga, 25 min
lempeä hathajooga, 1 h
19,2 km pyöräily, 1:17:00

lauantai
jooga, 25 min
40,3 km pyöräily, 2:22:30

sunnuntai
kundaliinijooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:13:20

Paino on kysymysmerkki, sillä ensin vaakani oli lainassa pari viikoa ja sitten kun sain sen takaisin, siitä loppuivat heti paristot. Tosin ehkä vaa'an viesti LO tarkoitti "lihonut oot". Yritän hommata paristot mahdollisimman pian, sillä olen hyvinkin saattanut hieman pulskistua, ja viikkopunnitusten väliin jääminen ei millään lailla edesauta kontrollia. Onneksi liikunta on tosi vahvasti arjessa mukana. Viimekin viikolla tuli joogailun ohessa pyöräiltyä noin 120 kilometriä, ja tällä viikolla saldo on vähintään yhtä paljon.

Joogaviikko

[Musiikki: Damien Rice - O]

Mökkiviikolla liikunnat jäivät aika vähiin, minkä lisäksi nukuin yöt lattialla patjalla. Tuloksena oli ärhäköitynyt alaselkä. Tällä viikolla joogasin ihan hulluna, ja nyt alkaa taas selkäkin tuntua paremmalta. Saa nähdä, minne tässä elämässä selkäni kanssa vielä päädyn, sillä se reagoi niin älyttömän herkästi vähän kaikkeen ja kipeytyy vähän kaikesta. Voihan rappeutuneet välilevyt.

Pitääkö sitä loppuelämänsä joogata rapiat kahdeksan tuntia viikossa?

maanantai

6,5 km pyöräily, 25:55

ratsastus, 1 h 35 min

hathajooga, 1 h

tiistai

jooga, 25 min

19,2 km pyöräily, 1:10:15

yin-jooga, 1 h 15 min

keskiviikko

jooga, 25 min

19,2 km pyöräily, 1:15:50

integral yoga, 1 h 30 min

torstai

jooga, 25 min

10,8 km pyöräily, 41:50

kahvakuula, 1 h

perjantai

jooga, 25 min

7,2 km pyöräily, 29:30

ratsastus, 1 h 20 min

lauantai

19,2 km pyöräily, 1:11:30

astangajooga, 1 h 15 min

sunnuntai

19,2 km pyöräily, 1:07:45

kundaliinijooga, 1 h 30 min

Pyöräilyä kertyi hieman yli sata kilometriä. Se on hyvä se. Kahvakuulatunnilla oli kahden viikon tauon jälkeen odotetusti rankkaa mutta aika ihanaa. Siellä oli joku tyyppi, joka oli vasta aloittanut kahvakuulailun. En ole enää se ryhmän keltanokka, jee!

Kävin tänään kundaliinijoogassa ja jälleen kerran itkeskelin aurinkolaulun aikana. Ei tuu mittään. Jostain syystä se laulu saa minut aina pakahtumaan. Olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä kundaliinijoogalle. Se on jotenkin niin ihanan erilaista ja outoa verrattuna hathaan ja astangaan. Rakastan mantroja. Kehon ja mielen vallitsi tänään jonkinlainen hurmostila, kun parikymmentä joogaajaa mantrasi yhteen ääneen. Aika hienoa. Pitääkin katsoa, löytyisikö Om Yogan tuntikalenterista jokin sopiva kundaliinitunti, jolle voisin ensi viikollakin osallistua. Huomenna menen joka tapauksessa integral yogaan ja tiistaina yin-joogaan. Keskiviikkona ei kundaliinijoogaa ole ohjelmassa. Ainut mahdollisuus oikeastaan olisi torstaiaamu, mutta silloin illalla olen menossa kahvakuulaan... Pitää katsoa, josko jaksaisin käydä molemmissa. Viikonloppu on nimittäin pois lukemista, sillä reissaan silloin pääkaupunkiseudulle.

Minusta on tullut ihan joogahöperö. Eikä haittaa tippaakaan!

Äkkiukkonen

[Musiikki: Heli Kajo - Elämäsi suloisin virhe]

Kävin aamupäivällä ratsastamassa, ja oli ihan turkasen lämmin varsinkin turvaliivin sisässä. En ole noussut satulaan ilman kyseistä kapistusta sen jälkeen kun lensin Oskun selästä kovassa laukassa puolitoista vuotta sitten ja hajotin selkäni (jälleen kerran). Käppäiltiin Ykän kanssa rauhallinen parin tunnin lenkki, joskin oli hivenen hämmentävää huomata yleensä hiljaisella hiekkatiellä, että vastaan tuli parin kilometrin matkalla viitisentoista henkilöautoa, yksi pakettiauto ja kaksi linja-autoa (!). Mikä lie torikokous oli alkamaisillaan. Onneksi Ykä ei ole autoista moksiskaan, mutta oli mukava huomata, että etenkin linja-autokuskit hiljensivät esimerkillisesti havaitessaan, että hevonen oli tulossa vastaan. Morjenstelin siinä sitten hymyillen.

Illalla kävin vielä ComboYogassa. Kyllä se vain on mainio tunti. Jokaisen pitäisi käydä noilla tunneilla ennen astangajoogaan osallistumista. Ihanaa kädestä pitäen -meininkiä. Ei tarvitse ihmetellä, että miten tämä asana nyt pitikään tehdä ja teenköhän sen ihan väärin. Opastus on erinomaista ja heti sanotaan, jos kehon linjauksissa on korjattavaa.

Minun oli tarkoitus tuttuun tapaan pyöräillä joogaan, mutta kymmenen minuuttia ennen lähtöä kuului ihan yhtäkkiä älytön jyrähdys. Ukkonen oli kuin vaivihkaa tullut suoraan päälle. Seuraavaksi taivas repesi ja alkoi rankkasade. Siinä sitten tuumailin, että jo on. Jos ukkonen olisi alkanut 10-15 minuuttia myöhemmin, olisin ollut jo pyörän selässä ja kastunut takuulla. Toisaalta jos ukkonen olisi alkanut puoli tuntia aiemmin, kuuro olisi ehtinyt ohi ja olisin päässyt pyörällä matkaan. Nyt päädyin siis valitsemaan bussin, mikä toisaalta oli ehkä ihan hyväkin vaihtoehto, kun olin aamulla käynyt jo ratsastamassa. Mutta tuntui silti tosi laiskalta istua bussin kyydissä, kun lähes samassa ajassa olisin ehtinyt pyörälläkin saman matkan.

Ja koska minulla oli ylläni säädylliset vaatteet eikä mitkään hikiset pyöräilykamat, eksyin joogatunnin jälkeen H&M:ään, mistä ostin vihreän teknisen topin. Ihan kuin minulla ei pursuisi treenitoppeja jo valmiiksi joka paikasta. Lisäksi oli pakko käydä Suomalaisessa Kirjakaupassa, kun sieltä sai kolme pokkaria 12 eurolla. Haaviin tarttuivat seuraavat opukset: Leah Chishugi - Pitkä matka paratiisiin, Katherine Neville - Kahdeksan sekä Kathryn Stockett - Piiat. Nyt on kesälukemista, vaikkakin tuo ensimmäinen teos ei ole aiheeltaan kaikkein kevyin. Kirja kertoo nuoresta naisesta, joka pakenee Ruandan kansanmurhan alta. Olin vielä nuori tuon kansanmurhan aikaan, mutta jotenkin se on jäänyt mieleeni hyvin vahvasti. Kahdeksan on puolestaan shakkiteemainen jännäri, johon punoutuu myös historiaa ja yliluonnollisia elementtejä. Vaikuttaa lupavaalta jo pelkästään shakkiteeman puolesta. Tykkään nimittäin pelata shakkia, mutta pelikaveria on kauhean vaikea löytää eli pääsen pelaamaan sitä aivan liian harvoin. Piiat-kirjasta ei varmaan tarvitse sanoa sen enempää. Olen nähnyt leffan, ja nyt tuli hyvä tilaisuus ostaa kirja.

Eli ukkonen maksoi minulle noin 25 euroa, kun ottaa huomioon bussimatkat, topin ja kirjat. Että kiitti vaan.

Liikuntaviikot 20 & 21

[Musiikki: Chisu - Kun valaistun]

VIIKKO 20:

maanantai

jooga, 20 min

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 1 h 25 min

tiistai

jooga, 20 min

9,8 km pyöräily, 41:10

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

jooga, 20 min

19,6 km pyöräily, 1:22:50

kundaliinijooga, 1 h 30 min

torstai

jooga, 20 min

9,3 km pyöräily, 36:45

kahvakuula, 1 h

perjantai

jooga, 20 min

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 1 h 30 min

lauantai

vapaa

sunnuntai

vapaa

---

VIIKKO 21

maanantai

20,5 km pyöräily, 1:22:20

lämpöjooga (Om Flow), 1 h 15 min

tiistai

jooga, 25 min

10,0 km pyöräily, 39:40

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

jooga, 25 min

19,3 km pyöräily, 1:27:50

hathajooga, 1 h 30 min

torstai

jooga, 25 min

10,1 km pyöräily, 41:35

kahvakuula, 1 h

perjantai

jooga, 25 min

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 2 h

lauantai

20,2 km pyöräily, 1:20:30

sunnuntai

19,2 km pyöräily, 1:21:25

astangajooga, 1 h 30 min

Niin ne viikot vain hurahtavat ohi. Olen joogannut, pyöräillyt, ratsastanut ja kahvakuulaillut. Polvi olisi itse asiassa nyt suorastaan tykissä kunnossa menneisiin aikoihin verrattuna, mutta en ole ehtinyt juoksemaan! Enkä oikeastaan ole koko lajia edes kaivannut. Mielenkiintoista. Taidan olla löytämässä uuden tien. Se on aika jännittävää.

Kilometrikisa 2013

[Musiikki: Sigur Rós - ( )]

Viime vuonna osallistuin ekaa kertaa Kilometrikisaan, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan on tarkoitus ajaa polkupyörällä. Kisa kestää toukokuun alusta syyskuun loppuun. Viime vuonna ajoin kisan aikana 2106 kilometriä.

Ja tänä vuonna uudestaan! Outi pisti jälleen pystyyn 24PolkeePolkee-joukkueen ja siellä sitä poljetaan. Jos osallistuminen kiinnostaa, niin käy heittämässä Outille viestiä. Joukkueeseen pääsyn edellytyksenä on, että nousee pyörän satulaan edes kerran, heh.

Pyöräilen tällä hetkellä uskollisella Tukaanilla. Hirmu sai uuden omistajan ja taittaa nyt hirmuisia kilometrejä Kuopiossa. Entinen miesystävä ja nykyinen ystävämies on edelleen aikeissa koota minulle uuden pyörän (jonka piti olla valmis viime kesänä, kröhöm), mutta koska sen kokoamisessa on vähän suunnitelmat vuoden aikana muuttuneet, siitä puuttuu edelleen osia. Arvio on, että saan pyörän parin viikon sisällä. Tosin kokemus osoittaa, että mitä vain voi tapahtua, kun on tästä pyöräprojektista kyse.

Mutta toistaiseksi ajelen siis Tukaanilla. Huumorintaju on välillä koetuksella, sillä siinä pyörässä ei toimi kitkatta oikein mikään! Takavaihtaja pyrkii vaihtamaan vaihteita omin luvin, takajarru huutaa kuin susi, ja pyörä painaa edelleen tonnin. No, pitää edelleen ajatella positiivisesti, että kasvaapahan kunto. Pelkäsin muuten, että Hervantaan nousu tuntuisi nyt keväällä taas yhtä pahalta kuin viime vuonna tähän aikaan. Että talvi olisi ikään kuin nollannut tilanteen ja reisilihakset. Vaan haa! Nousuhan sujui kuin vanhalta tekijältä. Ja hyvä niin. Sillä jos sattuu asumaan Hervannassa ja täältä joskus pyörällä poistumaan, se tietää automaattisesti paluuta ylämäkeen. Haastetta kaipaava voi kiertää Lukonojanmäen kautta, joka saa kovimmankin kuntoilijan nöyrtymään. Itse yleensä seuraan Hervannan valtaväylää, jossa nousu jakaantuu useammalle kilometrille. Tietysti aina voi keskustasta palatessa kiertää Sääksjärven kautta, jolloin nousua ei oikeastaan huomaa, mutta siinä saakin sitten lenkille reippaan mittaisen (öö, 10 kilometriä?) lisälenkuran.

Liikuntaviikot 16 & 17

Aika kulkee. Liikuntakooste tulee taas kahden viikon töräyksenä. Näitä on kyllä välillä yhtä kiinnostava listata kuin tuijottaa sammaloituvaa kiveä, mutta kun on joskus tullut otettua tavaksi, niin menköön.

VIIKKO 16

maanantai

6,3 km kävely, 1:07:50

jooga, 1 h 45 min

tiistai

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

voimapyörä, 4 x 15

7,2 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

torstai

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

perjantai

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 1 h

lauantai

jooga, 1 h 40 min

sunnuntai

4,0 km kävely, 45 min

2000 m uinti, 1 h 10 min

VIIKKO 17

maanantai

vapaa

tiistai

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

5,6 km kävely, 1:12:30

torstai

4,2 km kävely,  45 min

kahvakuula, 1 h

perjantai

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 1 h

lauantai

7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

sunnuntai

4,0 km kävely, 45 min

2000 m uinti, 1 h 10 min

Varovaiset juoksutreenit jatkuvat. Siirryin eilen jo kolmen minuutin juoksupätkiin. Tukenani olivat hyppääjänpolviremmi sekä uudet Vomerot. Kulku tuntui pehmeältä, vaikkakin juoksukunto on kaukana niistä päivistä, kun juoksin puolimaratonin. Sillä ei oikeasti ole mitään väliä. Muistan elävästi ne ajat, kun viikon flunssa sai hermoromahduksen partaalle, että voi ei, mitä mä nyt teen kun en pääse viikkoon juoksemaan ja kunto laskee kuin lehmän häntä ja aaaaaaargh! Nyt osaa katsoa huomista, ensi viikkoa, ensi kuuta ja jopa vuotta ellei useampaakin pidemmälle. Elämä pakottaa.

Onneksi on niin paljon muutakin liikuntatekemistä, ettei välillä oikeastaan edes ehdi murehtia, kun ei pääse juoksemaan. Kahvakuulatunneilla olen käynyt tunnollisesti kahtena päivänä viikossa. Kahden käden työntö on muuten aika raastava liike. Mutta voima lisääntyy!

Aloitin pyöräilykaudenkin, kun tallille vievä tie luopui jääkerroksestaan. Ensimmäinen pyörämatka alkoi sillä, että vaijerilukon avain katkesi lukkoon. Mikä epätoivon hetki! Lukko kuraantui, kastui ja varmaan ruostuikin viime syksyn rapasäillä, ja sehän perkele oli mennyt talven aikana ihan juntturaan, koska sen puhdistaminen olisi luonnollisesti vaatinut ylimaallisia ponnistuksia. Sain sitten kynsin väännettyä ja irrotettua avaimentyngän lukosta, ja hyvin varovaisesti sain avattua lukon vara-avaimella. Pääsin siis lopulta matkaan, eikä tarvinnut kävellä. Huh. Kyllä noista talvella talsituista tallimatkoista olinkin jo saanut tarpeekseni. Ostin uuden vaijerilukon Tigeristä kolmella eurolla. Jee.

Hiekkateillä vaanivien pahojen routakuoppien vuoksi olen ratsastanut pari viimeistä kertaa kentällä. Kouluhumppaa. Ykä on aika cool kouluratsu. Nostaa laukan ravista todella pehmeästi eikä säntäile. Harjoitusravi on todella mukava istua. Oskulla ratsastaessa välilevyt olivat aina kovilla, enkä sillä juuri harjoitusravia mennytkään. Ykällä ei muuten ole lainkaan satulaa, vaan sillä käytetään ratsastusvyötä. Olin aluksi ihan varma, etten pysy selässä mitenkään ilman satulaa, mutta itse asiassa siellä pysyy ratsastusvyön kanssa paremmin. Satula on aina vähän liukas, mutta ratsastusvyön alla olevista huovista ja patjoista saa ratsastushousuilla erinomaisen otteen. Jonkin verran enemmän joutuu tekemään töitä istunnan kanssa, kun satulan takakaari ei ole ohjaamassa ryhtiä, mutta siinähän ne keskivartalon lihakset vain vahvistuvat. Kevyt ravi on kyllä välillä sellaista eteenpäin kenottamista, että tuntuu kuin olisi palannut aloittelijaksi ja ratsastaisi ekaa kertaa ravia...

Uinnista vielä sen verran, että olen tosi tyytyväinen käymäni tekniikkakurssin antiin. Olen nyt itsekseni harjoitellut rintauintia ja vapaauintia, ja molemmat alkavat sujua hyvin. Hengitys ei enää varasta kaikkea huomiotani, vaan pystyn vaivatta uimaan pitkiä matkoja, ilman että joudun aina altaan päädyssä pysähtymään haukkomaan happea. Ihanaa, kun hengityksen voi ikään kuin unohtaa ja antaa vain mennä. Käytän edelleen nenäklipsiä, ja saa nähdä, milloin siitä tulee luovuttua vai tuleeko koskaan. Toistaiseksi näin on hyvä. Kävin tänään uimassa, ja välillä kehon valtasi vedessä sellainen painottomuuden tunne: tuntui kuin olisin ollut yhtä veden kanssa ja vain soljunut eteenpäin. Aika jees. Suurimman osan ajasta meininki tuntuu nimittäin taistelulta vesimassoja vastaan, mutta välillä sitten tulee noita hetkiä, kun jokin vain loksahtaa kohdalleen ja keho kuljettaa. Pikkuhiljaa nuo hetket ovat lisääntynyt, ja niin se taitaa olla, että paremmaksi uimariksi ei voi kehittyä muuten kuin uimalla ja uimalla vielä vähän lisää.

Palasia

Tänään taas muistin, miksi Oskun kanssa ei kannata lähteä maastoon tosi tuulisella säällä. Sinänsä järkevästä sh-ruunasta nimittäin taas kuoriutui sellainen pöllöponi, että hohhoijaa. Kaksi kertaa sain laskeutua satulasta ja taluttaa jännäpaikan ohi, kun heppa oli sitä mieltä, että tuosta en muuten mene. Ekassa kohdassa joku ukkeli poltti risuja kymmenen metrin päässä tiestä, ja sehän oli aivan kamalaa. Tokassa kohdassa metsässä oli kai sitten joku hirveä hattivattiarmeija, jota minä en kyllä nähnyt. On muuten aina tosi mahtavaa kammeta maastossa takaisin satulaan. Toisella kerralla kiipesin takaisin sulavasti kiven päältä, mutta eka kerta oli taas oikea hevosmiestaitojen mestarinäyte, kun roikuin poikittain Oskun selässä ja Osku lähti kalppimaan kotiin päin. Voi jee. No, lenkki tuli tehtyä, mutta olipahan taas.

Edessä taitaa olla aika kiireinen viikonloppu. Huomenna on aamulla astangajoogan alkeiskurssia ja iltapäivällä itämaista tanssia. Sunnuntaina astangajoogakurssi jatkuu. Lisäksi menin ottamaan pari av-käännöstyötä, joiden palautus on keskiviikkona, maanantaina pitää palauttaa yksi lehtijuttu, ja lisäksi pitää lukea läpi ja viimeistellä kirjalyhennelmäkäännöstä, jonka palautus on reilun viikon päästä. Huuh. Mutta jee, kun on oman alan duunia!

Eilen sain polvitreenit päätökseen. Etenkin etureidet alkoivat olla tosi hellänä viimeisten harjoituspäivien aikana. Kävin eilen myös Hirmu-lenkillä. Reidet olivat tulessa koko lenkin ajan, mutta sain eteeni pariin otteeseen hyvää vetoapua ja intouduin sitten polkemaan kovempaa kuin oli alun perin tarkoitus. Hervantaan noustessa alkoi jo oksettaa, mutta kun edessä oli sen verran hyvä selkä, en vain malttanut luovuttaa, vaan väkisin pysyttelin perässä.

Hei ja juu. Keskiviikkona vaaka näytti taas vähän alempia lukemia viime viikkoon verrattuna: 80,0 kg (BMI 25,5). Kiva!

Liikuntaviikko 36 + paino

Aloitetaan painojutuilla. Eli keskiviikon vaakalukema oli vähemmän mairittelevat 80,8 kiloa (BMI 25,8). Tiukasti tunnun nyt seilaavan 80-81 kilon välimaastossa, voi tylsyys. Herkuthan tuossa painavat, ei siitä mihinkään pääse. Jotenkin tosi nihkeää nyt tämä painonpudotus (jota ei siis tunnu tapahtuvan). En mitenkään saa käyntiin hyvää kierrettä, joka kestäisi viikkoa kauempaa. Blaah. Jatkan kuitenkin yrittämistä. Ehkä ne palaset vielä loksahtavat kohdalleen.

HeiaHeian mukaan liikuntaa kertyi tällä viikolla huimat 18 tuntia. Noista suunnilleen puolet koostuu polvitreeneistä, jotka olen sisulla puskenut joka päivä neljästi läpi. On taas motivaatiota koeteltu, mutta voiton puolella ollaan. Edessä ovat enää neljän päivän treenit, hurraa!

maanantai

94 punnerrusta (vko 5 / pv 1: 17 - 19 - 15 - 15 - 28)

50 kevennettyä punnerrusta

jooga, 1 h 15 min

polvitreenit, 1 h 15 min

 

tiistai
4,0 km kävely, 45 min
1500 m uinti, 1 h
polvitreenit, 1 h 10 min

keskiviikko
voimapyörä, 4 x 15
polvitreenit, 1 h 25 min

torstai

103 punnerrusta (vko 5 / pv 2: 10 - 10 - 13 - 13 - 10 - 10 - 9 - 28)

50 kevennettyä punnerrusta

27,1 km pyöräily, 1:22:20

polvitreenit, 1 h 20 min

perjantai
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h
polvitreenit, 1 h 25 min

lauantai
20,2 km pyöräily, 1:11:58
itämainen tanssi, 2 h
polvitreenit, 1 h 15 min

sunnuntai

120 punnerrusta (vko 5 / pv 3: 13 - 13 - 15 - 15 - 12 - 12 - 10 - 30)

50 kevennettyä punnerrusta

polvitreenit, 1 h 15 min

 

Pyöräilin torstaina, perjantaina ja lauantaina, ja pyöräillessä polvijumpan vaikutukset muuten tuntuivat! Nimittäin siten, että reisilihakset olivat ihan väsyksissä. Torstaina ajelin Hirmulla tosi nihkeän lenkin. Grr. Tuulinen sää tietysti lisäsi tympiintymisastetta. Perjantain tallimatkat ja lauantain matkat itämaiseen tanssiin ja takaisin rouskuttelin Tukaanilla, joka on jo itsessään aikamoinen reisilihasten kehittäjä. Jotta kyllä tässä kesän aikana on reisilihaksia paisutettu muullakin kuin suklaalla. Toivottavasti se pitkällä tähtäimellä auttaa tuohon polveen.

Luonto parantaa

Hoi, terveisiä mökiltä! Mökkielämä on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt päivittää blogia. Nettitikku on kyllä messissä ja yhteyskin varsin kelpo, mikä on hyvä, sillä olen kuitenkin tehnyt käännöstöitä normaaliin tapaan. Pirttipöytä ja penkki ei kyllä ole työergonomian kannata paras mahdollinen, mutta eiköhän tässä pari viikkoa selviä. Viime sunnuntaina tänne siis tultiin, ja edessä on vielä reilu viikko Saimaan syleilyssä, kun paluu kotiin on ensi viikon sunnuntaina.

Tähän mennessä olen käynyt pari kertaa uimassa (järvivesi on ihanan raikasta vaikkakin melko kylmää), joogannut järven rannalla, käynyt kaksi kertaa juoksemassa ja kävelemässä sekä heittänyt yhden 37,7 kilometrin pyörälenkin Hirmulla. Katsoin kartasta, että tuostapa kierränkin tuollaisen lenkuran. Ja olipahan maasto. Ylös ja alas. Ja sitten taas ylös ja kohta alas. Karmiaa hiekkatietä 15 kilometriä, johon upposi tunti ja joka pisti reisilihakset testiin. Periksi ei anneta, vaan pienin vaihde silmään ja eikun ylöspäin.

Juoksulenkeistä sen verran, että maanantaina juoksin kävelylenkin yhteydessä 2 km ja tänään (eilen) 2,5 km. Polvi kestää! Minusta tuntuu, että olen nyt löytämässä oikean tasapainon levon ja treenin välillä. Polvi on tuntunut vakaammalta ja vähemmän paineiselta. Paremmalta. Nyt vain jäitä hattuun ja hissun kissun eteenpäin, etten treeni-intoineni taas aiheuta takapakkia. Olen pitänyt lomaa polviharjoituksista, mutta joogannut juoksu- ja pyöräilylenkkien jälkeen. Se on tehnyt kropalle hyvää. On muuten aika ihana joogata järven rannalla luonnon keskellä.

Havaintoja

[Musiikki: PMMP - Rakkaudesta]

Kävin eilen huristelemassa Hirmulla 50,8 kilometrin lenkin ajassa 2:18:10. Oli lystiä! Viime viikolla pyöräilykilometrit jäivät alle sataan, joten lepo (ja Aino) olivat tehneet tehtävänsä ja kropassa oli kivasti energiaa.

Minulla ei ole mitään oikeita pyöräilykenkiä (ovat kyllä hankinnassa), vaan olen tähän asti ajanut Vomeroilla. Olen kyllä tiedostanut, että ehkä juoksukenkämarkkinoiden yksi joustavimmista, pehmeimmistä ja vaimentavimmista malleista ei välttämättä ole pyöräillessä se optimaalisin valinta... Kokeilin eilen huvikseni maastojuoksu-Lahareita, jotka ovat Vomeroita huomattavasti kiertojäykemmät. Ja jopas. Kylläpä se voima tuntui siirtyvän lihaksista polkimiin paljon tehokkaammin. Gore-Tex-pinta varmisti myös sen, että eipähän tassuja palellut!

Miltähän se tuntuisi ajaa oikeilla pyöräilykengillä? Lol.

Laharit olivat siis kiva huomio. Tyhmä huomio oli se, että epäilykseni vahvistuivat, ja pyöräily ärryttää tuota kiukkupolvea. Voihan ryökäle. Vähensin siis jonkin verran liikunnan määrää oikuttelevan nivusen takia, ja lepo vaikutti rauhoittavan nivusen lisäksi polveakin: paineen ja pakotuksen tuntu väheni. Maanantain juoksutreenit (10 min, 1,6 km) menivät vielä ok, mutta eilinen pyöräilylenkki toi paineentunnun taas takaisin. Aaaaahdistaa.

Minun pitäisi nyt oikeasti malttaa ottaa liikunnasta joku pidempi lepoloma. Viikko, kaksi? Nykyisellään polvi pääsee aina vähän paranemaan, mutta sitten ärrytän sen uudestaan. Olin ajatellut, että pyöräily olisi ok, mutta ei sekään näköjään siinä mittakaavassa, mitä sitä olen tänä kesänä harjoittanut (keskimäärin 150 km viikossa). Painojutut pelottavat minua liikaa, että uskaltaisin täysin heittäytyä sohvan syleilyyn. Lisäksi olin suunnitellut polkevani Kilometrikisassa 3000 kilometriä. Lepo tarkoittaisi, että minun pitäisi luopua tästä tavoitteesta, ja se tuntuu käsittämättömän vaikealta. Alkuvaikeuksien jälkeen onnistuin nimittäin täyttämään juoksun jättämän aukon pyöräilyn tuomilla uusilla haasteilla ja innostumaan lajista. Märkää rättiä kasvoille toisensa perään.

Toisaalta onko täyslevossakaan mitään järkeä? Olen vakaasti sitä mieltä, että polvi tarvitsee treeniä, jotta sen äärimmäisen hidas aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Tällä hetkellä olen kuitenkin tilanteessa, että ylitän jatkuvasti polven kestokyvyn, enkä ole pysynyt sillä kapealla alueella, joka mahdollistaa paranemisen mutta myös vahvistumisen. Kenties minun kannattaisi ensin jatkaa liikunnan kanssa, mutta ajaa lyhyempiä pyörälenkkejä ja pitää enemmän lepopäiviä.

Kokeillaan aluksi seuraavaa: Hylkään pitkät pyörälenkit ja käyn jatkossa korkeintaan 30 kilometrin lenkeillä. Viikkokilometrejä ei saa kertyä yli sataa. Viikossa pitää olla vähintään kolme lepopäivää kävelystä, juoksusta ja pyöräilystä. Muuten jatkan entiseen malliin eli teen ortopedin antamia polviharjoituksia, punnerran ja voimapyöräilen.

Asiasta kolmanteen. PMMP:n (feat. Mariska) Tytöt on ihan paras biisi.

"kehotanki joka pimuu ja mimmii
a-antakaa kuulua ja antakaa haista, joo
tääl ei sitä tarvitse anteeksi pyytää
millään tavoin ikinä ujostella, että
ootte täydellisiä noin
voitte tehdä ja mennä
nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!"

"Tehän ootte jo oikein
kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette
ja se miten te ootte"

Ihanaa.

Hirmu

Sain eilen tilapäispyörän, sillä Tukaani on nyt siinä kunnossa, että sillä ei aja kauppa- ja tallireissuja pidempiä matkoja kovin mielellään.

Lopullisen pyörän saan varmaan heinäkuun alussa, kun miesystävä saa tilattua osat ulkomailta. Täksi ajaksi hän siis osti meille menopelit (jotka myydään sittemmin eteenpäin), jotta päästään kulkemaan. Kesä on kuitenkin lyhyt ja silleen.

Kävin eilen testaamassa omaa tilapäispyörääni eli Hirmua, ja kylläpäs se tuntuikin erilaiselta Tukaaniin verrattuna, hui.

Pyörä on huomattavasti hirmumpi kuin kuskinsa

Kun on tottunut ajamaan pystyasennossa, niin etukeno tuntui aika hurjalta. En edes uskaltanut laskeutua eilisen 23,9 kilometrin lenkin aikana kertaakaan pässinsarvien varaan. Kyllä, olen nössö, lol.

Hirmu on cyclocross-pyörä, ja olihan se vallan kevyt ajaa. Ja kipeytti hanurin. Ja niskan. Ja selän. Tänään uudestaan. Ehkä uskallan jopa pässinsarville asti?

Liikuntaviikko 23

maanantai
77 punnerrusta (vko 3 / pv 1: 12 - 17 - 13 - 13 - 22)
50 kevennettyä punnerrusta
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h 30 min

tiistai
voimapyörä, 5 x 10
32,6 km pyöräily, 1:50:15
jooga, 45 min

keskiviikko
vapaa

torstai
88 punnerrusta (vko 3 / pv 2: 14 - 19 - 14 - 14 - 27)
50 kevennettyä punnerrusta

perjantai
79,6 km pyöräily, 4:37:30

lauantai
vapaa

sunnuntai
81,6 km pyöräily, 4:49:29

Hassua, en käynyt kertaakaan juoksemassa, mutta en edes ehtinyt kaivata koko touhua! Niin se mieli tottuu uusiin haasteisiin ja kuvioihin. Pyöräilyä kertyi 204,6 kilometriä, hups. Suurin osa tietysti viikonlopun pyöräilysessioiden ansiota.

Punnerrusohjelman tunnollinen seuraaminen alkaa purra. Teen lähipäivinä kolmosviikon vikan harjoituksen ja sen jälkeen voisi olla vuorossa välitesti. Edellisessä välitestissähän en saanut tehtyä lähellekään 31 toistoa, jotka vaaditaan vitosviikolle siirtymiseen. Jos joku ei muista, niin minähän olin jo kerran nelosviikolla, mutta pakitin yhden viikon taaksepäin mutta vaikeampaan sarakkeeseen. Nyt olisi tarkoitus jatkaa vitosviikolla jälleen helpoimmasta sarakkeesta.

Minulla on muuten huomenna (tänään) ortopediaika! Pöllöintähän tässä tietysti on se, että polvi on paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Pitää varmaan ontua näyttävästi sisään.

Pyöräilyviikonloppu

[Musiikki: Sia - Some People Have Real Problems]

Nyt on miittiviikonloppu onnellisesti takana. Olen lepäillyt tämän päivän kaikessa rauhassa, sillä pyöräilin tosiaan sekä miittiin että takaisin kotiin. Perjantaina ajoa kertyi 79,6 ja sunnuntaina 81,6 kilometriä eli yhteensä 161,2 kilsaa! Aika huisia. Pyöräilyyn meni aikaa vajaa viisi tuntia per suunta. Valmistauduin koitokseen siten, että ennen viikonloppua pidin pari vapaapäivää liikunnasta, ja torstaina harjoittelin rengasrautojen käyttöä sekä kumien irrottamista ja vaihtamista. Onneksi pyörä kesti urhoollisesti pitkät matkat, eikä minun tarvinnut ruveta säheltämään paikkaussarjan kanssa.

Perjantaina oli komea pyöräilykeli: oli puolipilvistä ja aurinko paistoi lämpimästi, mutta ei liian helteisesti. Vettä tuli ehkä pisara. Caprihousut ja 3/4-hihainen paita takasivat sen, että vajaan viiden tunnin pyöräilyn aikana ehdin saada iholleni aivan naurettavan näköiset rusketusrajat. Miittipaikalle päästyäni olin ihmeen virkeässä kunnossa eikä kroppa vaikuttanut olevan moksiskaan pitkästä pyöräilysessiosta.

Miitissä oli ihan mukavaa. Tyyppejä, saunomista, ruokaa, juomaa, pelejä. Heitin talviturkinkin. Laskin, että join viikonlopun aikana sinänsä maltilliset viisi litraa lonkeroa, joten vältin krapulat eikä startti kotimatkalle sunnuntaina puolenpäivän aikaan tuntunut pahalta. Tosin alkumatkasta syke tuntui nousevan herkästi, mutta kun kroppa pyörähti käyntiin, olokin tasaantui normaaliksi.

Tiet olivat muuten koko matkalta asfalttia, mutta miittipaikalle johtava viiden kilometrin pätkä oli osoittain aika järkyssä kunnossa olevaa hiekkatietä. Siellä oli joku tieremontti, ja tielle oli päätetty rykäistä ihan kunnon satsit isoa kivilouhosta. Perjantaina vähän syletti, kun ensin ajattelin, että "Jes, enää viisi kilometriä!" ja sitten tie muuttui pyöräilykelvottomaksi. Tai kai siinä louhikossa olisi pyörällä jotenkuten päässyt, mutta en viitsinyt ottaa riskiä, kun tarakalle oli lastattu aika satsi tavaraa ja sillä kokoonpanolla olisi pitänyt sunnuntaina vielä kotiinkin päästä.

Kun tahto on kiveäkin lujemmasta aineesta valettu

Eipä siinä. Muutama ärrinmurrinsana ja taluttaen eteenpäin. Nappasin sunnuntaina tieltä mukaani muistoksi kiven. Kellosta muuten näkee hyvin, että aikaa tuohon viiden kilometrin pätkään sai uppoamaan ihan kiitettävästi.

Vinkki: tuonne ei kannata eksyä pyörällä

Hämeenkyrön ja Ylöjärven rajalle asti pyöräily sujui hyvin. Sää oli viileämpi kuin perjantaina, mutta se ei haitannut. Vaasantielläkään ei käynyt niin kova kuhina kuin perjantaina, jolloin ilmeisesti osuin sopivasti työmatkaliikenteen sekaan. On aika karmiva fiilis ajaa pyörällä tien reunassa, kun ohi pyyhältää metrin päästä rekkoja 80 kilometrin tuntivauhdilla, huh huh. Joka tapauksessa kun kotiin oli matkaa noin 30 kilometriä, päätti alkaa sataa, ja loppumatka taittuikin sitten vetisissä tunnelmissa.

Hämeenkyrössä oli silta, joki ja kelpo keli

Hämeenkyrön ja Ylöjärven rajalla pysähdyin grillille, joka oli suljettu mutta jonka terassin suojissa pidin pienen evästauon ja mietin sadetta. Kun alkoi vaikuttaa siltä, että sade ei ollut hetkeen loppumassa, kaivoin repusta sadeviitan ja tungin repun muovipussiin.

Tukaani ja liioiteltu määrä viikonloppukamoja

Kuvassa on vesisade, ei likainen ikkuna

Sadeviitta oli vähän höhlä, sillä se nousi takaa ilmavirran mukana ja lepatti ajaessa jossain niskani kohdalla. Näytin varmaan ihan urpolta, mutta ei se mitään. Pääasia, että yläkroppa pysyi suurin piirtein kuivana. Sade ei oikeastaan haitannut ennen kuin pääsin Tampereelle ja Särkänniemen kohdalle, jolloin taivaalta alkoi sinkoilla valtavia pisaroita ja paljon. Kotiin oli vielä reilu kymmenen kilometriä, ja ne tuli kieltämättä poljettua kohtuullisen ketutuksen vallassa, mutta luonne ei antanut enää siinä vaiheessa periksi luovuttaa ja joko soittaa miesystävä autolla hakemaan tai nousta paikallisbussiin.

Jokunen kilometri ennen kotia sade sitten lakkasi ja huristelin kotiin voittajafiiliksellä. Ihan huippua, että pystyn nykyään tekemään jotain tällaista. Kuka tahansa pystyy. Sehän siinä on kaikkein parasta: jokaisessa meissä on mielettömiä voimavaroja. Ne pitää vain opetella ottamaan käyttöön. Kurkottaa tuntemattomaan ja huomata yltävänsä sitäkin pidemmälle.