Metsien kuningatar

Tänään (sunnuntaina) oli tarkoitus käydä pyöräilemässä, mutta sateisen kelin takia luovuin ajatuksesta, vedin jalkoihin ihanat heppakumpparini ja suuntasin läheisille luontopoluille.

En ole mikään eräihminen. Jostain syystä pelkään metsiä: eksymistä, karhuja, hulluja tappajia ja nykyään myös zombeja, kiitos Walking Dead -tv-sarjan. Nytkin jännäsin, että eksynkö minä sinne metsään, vaikka kuulin autojen ääniä ja olin luultavasti koko ajan parinsadan metrin päässä teistä. Varsinainen eräjorma.

Nappasin kännykällä kuvia todisteeksi huimasta metsäretkestäni:

Klassinen kinttukuva

Evästä

Täytyy olla tosi pöllö, jos eksyy

Paikoitellen oli tosi löllöä, ja ihmettelin mutavellissä näkyviä polkupyörän jälkiä. Joku tosi extreme tyyppi oli vissiin käynyt vähän vetämässä rallia.

Löllönlöö

Tyyni Makkarajärvi

Löydä hengellinen tiesi

Sellainen samoilu. Vastaan ei tullut karhuja eikä zombeja, mutta olipa siitä huolimatta mukava putkahtaa metsästä asfaltoidulle tielle ja tajuta selvinneensä hengissä. Ja mittaahan tälle vaaroja kuhisevalle taipaleelle tuli yhteensä 3,6 kilometriä, josta varsinaista metsäosuutta ehkä kaksi kilsaa.

Jotenkin metsät eivät vain ole se minun juttuni. Vaikka nättiä ja rauhallistahan siellä oli.