Pari sanaa Paavo Väyrysestä sekä kieliopista

[Musiikki: Feist - Metals]

Viime yönä en saanut unta, ja pohdin sitten Paavo Väyrystä. Aluksi pidin heebon osallistumista presidenttikisaan pelkkänä vitsinä varsinkin niiden kaikkien miehen suustaan päästämien itseriittoisten ja suuruudenhullujen kommenttien jälkeen. Sitten tajusin, että Väyrysellähän on suorastaan nerokas taktiikka. Osa tulee äänestämään häntä ihan vain piruuttaan, ja osa taas alkaa uskoa hänen puheitaan siitä, miten hänestä tulee presidentti ja miten Sauli Niinistön gallup-etumatka on todellisuudessa huomattavasti pienempi, ja äänestää sen mukaisesti. Kun uskoo itseensä tarpeeksi ja tuo sen esiin tarpeeksi vakuuttavasti, myös muut alkavat uskoa siihen.

Sitten pohdin kielioppivirheitä. Facebookiin liittymiseni jälkeen olen saanut kylmän herätyksen siihen, miten huonosti ihmiset osaavat kirjoittaa omaa äidinkieltään. Tai no voihan olla, että he osaavat, mutta eivät jaksa panostaa. Totta puhuen uskon siihen, että suurin osa ei vain osaa eikä heitä voisi vähempää kiinnostaa.

Oli miten oli, kieliopin holtiton käyttö saa minut aivan pois tolaltani. Uusin ilmiö, jota en vain voi käsittää, on sen tapaisten ilmauksien kuten "joka päivä", "viime kesänä" ja "tällä viikolla" kirjoittaminen yhteen. Siis mitä?! Miten kellekään voi edes juolahtaa mieleen, että ne kirjoitetaan yhteen? Siitä huolimatta niitä näkee jatkuvasti kirjoitettuna väärin. Apua, ihan oikeasti.

OIKEIN

joka päivä

viime kesänä

tällä viikolla

VÄÄRIN

jokapäivä

viimekesänä

tälläviikolla

Siinä vaiheessa, kun tajusin ihailevani Paavo Väyrystä ja verenpaineeni kohonneen kielioppivirheiden takia, katsoin parhaaksi sytyttää valot ja syödä muutaman Geisha-suklaan ja jatkaa kirjan lukemista. Luen tällä hetkellä Audrey Niffeneggerin teosta Hänen varjonsa tarina. Pidän kovasti.

kuva: Gummerus