[Musiikki: Lana Del Rey - Born To Die]
Kuten on käynyt ilmi, olen ahkera diagnosoimaan olojani. Tällä hetkellä uusin teoriani syksyn ankeisiin fiiliksiin on seleenin puute.
TSH on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Vajaatoiminnassa TSH:n määrä nousee, kun se yrittää kannustaa kilpirauhasta tuottamaan lisää T4-hormonia. Verikokeiden perusteella minun TSH-arvoni oli normaali. Sain lähetteen myös T4:n mittaukseen, mutta tällä hetkellä uskon, että verikokeista ei ole minulle hyötyä. Luultavasti myös T4-arvoni on normaali.
T4-hormonin on kuitenkin muututtava kudoksissa T3-hormoniksi ennen kuin se pääsee vaikuttamaan niin kuin sen pitäisi. T3 on juuri se hormoni, joka säätelee muun muassa aineenvaihduntaa. Kun T4 ei pääse muuntumaan T3:ksi, kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet iskevät päälle, vaikka TSH- ja T4-arvot olisivat kuinka ihanteelliset tahansa.
Yksi tärkeä tekijä T4:n muuntumisessa T3:ksi on seleeni. Parapähkinät ovat oikea seleenipommi, ja jo parin parapähkinän nauttiminen päivässä riittää turvaamaan seleenin saannin. Tieto sai minut ostamaan torstaina 5.12. luomuparapähkinöitä Punnitse & Säästä -kaupasta, vaikka en suoraan sanoen uskonut, että niiden syöminen voisi auttaa siihen hirveään oloon, josta kärsin. Päätin kuitenkin syödä niitä muutaman päivässä. Viisi päivää myöhemmin, tiistaina 10.12. silmäni rävähtivät aamulla auki ja tuntui kuin olisin herännyt uudessa kropassa. Siitä lähtien oloni on pysynyt tasaisen hyvänä, ja minussa on herännyt pieni toivonkipinä, että ehkä tämä olotila on tullut jäädäkseen. Olen jatkanut parapähkinöiden syömistä enkä todellakaan aio lopettaa. Jos ihan oikeasti kaikki tämä kärvistely on johtunut seleenin puutteesta ja se on hoidettavissa näin helposti, en tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa. Ehkä kuitenkin nauraa, sillä itkenyt olen ihan tarpeeksi.
Voi olla, että parin päivän päästä olen täällä taas volisemassa, kun kaikki on ihan hirveää. Mutta jotenkin minusta vain tuntuu, että olen löytänyt ratkaisun. Ja totta hitossa syön vaikka koko loppuelämäni parapähkinöitä, jos on tarpeen. Se on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin tyroksiinilääkitys, joka ei itse asiassa olisi luultavasti edes auttanut minua, jos ongelma on koko ajan piillyt T4:n muuttumisessa T3:ksi.
