Liikuntaviikko 17

maanantai
30 punnerrusta (5 - 7 - 5 - 5 - 8)

tiistai
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min x 2

keskiviikko
7,2 km kävely-/juoksulenkki, 1 h 5 min
voimapyörä, 5 x 10
jooga, 25 min

torstai
30 punnerrusta (6 - 7 - 5 - 5 - 7)
9,0 km pyöräily, 35:40
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min x 2

perjantai
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h

lauantai
8,5 km kävely-/juoksulenkki, 1 h 20 min
voimapyörä, 5 x 10

sunnuntai
34 punnerrusta (6 - 8 - 6 - 6 - 8)

Liikuntaviikko 16

maanantai

8,6 km kävely, 1 h 30 min

voimapyörä, 5 x 10

jooga, 25 min

tiistai

8,6 km pyöräily, 38 min

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

keskiviikko

15,0 km pyöräily, 56:50

jooga, 25 min

torstai

19,2 km pyöräily, 1:17:10

meditaatio & gongirentoutus, 1 h

jooga, 25 min

perjantai

jooga, 25 min x 2

lauantai

19,2 km pyöräily, 1:21:30

aamusadhana, 2 h 30 min

sunnuntai

8,9 km kävely-/juoksulenkki, 1 h 10 min

jooga, 25 min

Pidin viime viikolla vähän kevyemmän liikuntaviikon. Keskityin palauttavaan liikuntaan ja joogaan. Teki ihan hyvää, joskin vaaka tänään huomautti rentoilusta painolukemalla 82,1 kg. Se on kilon enemmän kuin viikko sitten, ja vaikka tiedän, että kyse on hyvin todennäköisesti turvotuksesta, niin eihän noita kilon plussia mielellään katsele. Mutta osasin siis odottaa plussausta, sillä tehokas liikunta vie minulla turvotukset mennessään, ja nyt kun liikuin kevyemmin ja oikeasti lötköttelin sohvalla reporankana, niin kyllä se tuntuu vyötäröllä.

Eipä sillä. Lepo on tarpeellista, ja minun pitäisi enemmän pitää noita kunnollisia lepokausia. Heräsin tähän lepoteemaan aika tehokkaasti jokunen viikko sitten, kun perjantain kahvakuulatreeneissä ohjaaja kysyi, milloin olen viimeksi pitänyt treenitauon. Meikäläistä kun kuulemma näkee aina treeneissä. Ja tottahan se on, harvemmin minä niitä väliin jätän, ellei minulta ole sitten noukittu viisaudenhampaita suusta.

Yksi syy sille, miksi pidän yllä säännöllistä treenitahtia on yksinkertaisesti se, että kroppa alkaa hyvin äkkiä tuntua väljähtäneeltä, jos en sillä mitään tee. Tuntuu, että alan välittömästi lössähtää, jos hellitän. Eikä se mielestäni ole pelkkää harhaluuloa. Tässä PCOS-kropassa töitä on tehtävä ihan pirusti, jos meinaan pitää painon edes paikoillaan. Ja toisaalta liikunta on aika jees. Siitä tulee energinen ja voimakas olo. Esimerkiksi tänään kävin rennon reilun tunnin lenkin, jossa juoksin kuusi kevyttä kolmen minuutin pätkää, mutta voihan veräjä, miltä juoksun aikana taas tuntui. Niin huippua pystyä juoksemaan edes vähän.

Liikuntaviikko 15

maanantai

9,0 km kävely, 1:31:50

jooga, 25 min

tiistai

30 punnerrusta (5 - 7 - 5 - 5 - 8)

8,6 km kävely, 1:31:00

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

keskiviikko

8,6 km pyöräily, 35 min

jooga, 25 min

torstai

8,6 km pyöräily, 37 min

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

perjantai

32 punnerrusta (6 - 7 - 5 - 5 - 9)

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

lauantai

8,6 km pyöräily, 35 min

sunnuntai

36 punnerrusta (6 - 8 - 6 - 6 - 10)

8,5 km kävely-/juoksulenkki, 1:12:00

jooga, 25 min

Alkuviikosta polvea vähän juili, mutta uskaltauduin siitä huolimatta eilen lenkille. Siirryin neljän minuutin juoksupätkiin, ja sujui varsin hyvin. Sääkin oli mitä parhain juoksusää: ilma kostea ja sateinen, mutta vettä ei kuitenkaan satanut niin että olisi kastumaan päässyt.

Punnerruksissa seuraan edelleen sadan punnerruksen ohjelmaa, mutta lisäsin nyt kakkosviikon harjoitusten sarjoihin yhden punnerruksen lisää kuhunkin. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, sillä nyt treeneissä on aavistuksen enemmän haastetta ja kehitystäkin toivottavasti tapahtuu sen mukaisesti. Teen vielä toisen viikon samoilla punnerrusmäärillä, mutta sitten lisään sarjoihin taas yhdet punnerrukset lisää.

Välillä koko punnertaminen tuntuu ihan hullun hommalta, ja eilen punnertaessa piti oikein muistuttaa itselle, miksi ihmeessä tätä teen. Hyviä perusteluja löytyi useampi:

1. Olen parin kuukauden sisällä edistynyt kahvakuulailussa selkeästi. Toki käyn treeneissä kolmesti viikossa, mutta se että 16 kilon kuula nousee aiempaa kevyemmin ylös, on varmasti melko pitkälti myös säännöllisen punnertamisen ansiota.

2. Voitan poikaystävän kädenväännössä.

3. On yksinkertaisesti siistiä pystyä tekemään ojentajapunnerruksia ilman polvien tukea.

4. Enää kesä ja hihattomat puserot eivät pelota.

5. On hienoa, kun yläkropassa on ytyä.

Lisäksi peilin edessä pullistelu on
erinomainen harrastus ja kohottaa itsetuntoa.

Liikuntaviikko 14

 

maanantai

7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

jooga, 25 min x 2

tiistai

28 punnerrusta (vko 2/pv 1: 4 - 6 - 4 - 4 - 10)
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

keskiviikko
jooga, 25 min

torstai
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

perjantai

28 punnerrusta (vko 2/pv 2: 5 - 6 - 4 - 4 - 9)
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min x 2

lauantai
vapaa

sunnuntai
33 punnerrusta (vko 2/pv 3: 5 - 7 - 5 - 5 - 11)
7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

Sainpa männä viikolla mitä komeimman HeiaHeia-mitalinkin:

Jo vain, 100 kertaa joogaa tänä vuonna. Ahkeran joogailun tuloksena tällainen 177-senttinen ja 81-kiloinen korstokin voi ajoittain tuntea olevansa sulavalinjainen, notkea ja jäntevä. Olen pikkuhiljaa opetellut yhden käsillä tasapainoiluasennonkin, nimittäin kurkiasanan. En ole tuossa vielä kauhean edistynyt, vaan käsivarteni pysyvät vielä aika koukussa ja varpaat suht lähellä mattoa, mutta ehkäpä sitä vähitellen uskaltaisi alkaa suoristaa käsivarsia ja nostaa jalkoja ylöspäin.

Kävin viime viikolla kahdesti juoksemassa. Tällä kertaa juoksin peräti kolmen minuutin pätkiä. Ne sujuivat hyvin, eikä polvi pahastunut yhtään sen enempää kuin kahden minuutin pätkistäkään. Tosin tämän viikon maanantaina tein ensimmäisen kardinaalivirheen siinä, että heti juoksua seuraavana päivänä päätin pyöräilyn sijasta kävellä poikaystävän luokse. Toinen virhe oli se, että lähdin matkaan ilman hyppääjänpolviremmiäni. Olen siis käyttänyt tuota remeliä aina juostessa ja usein myös pitkillä kävelylenkeillä. Maanantaina kävellessä polvea vihloi käytännössä koko yhdeksän kilometrin ajan, ja tiistaina herätessä siihen suorastaan poltteli. No, koska olen tolvana, päätin kuitenkin kävellä takaisin kotiin, ja siinä polvi olikin yhtäkkiä ihan ok. Tämän päivän olen huilinut, ja polvi tuntuu hyvältä. Se siis ärtyy edelleen melko herkästi, mutta edistystä on nopea palautuminen. Se on hyvä se. Seuraavan kerran kokeilen juostessa neljän minuutin juoksupätkiä. Jännittävää.

Liikuntaviikko 13

 

maanantai
28 punnerrusta (vko 2/pv 1: 4 - 6 - 4 - 4 - 10)
8,6 km kävely, 1 h 25 min
jooga, 25 min

tiistai
8,6 km kävely, 1 h 30 min
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

keskiviikko
10,7 km pyöräily, 39:15
jooga, 25 min

torstai
30 punnerrusta (vko 2/pv 2: 5 - 6 - 4 - 4 - 11)
10,6 km pyöräily, 43:20
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

perjantai
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

lauantai
20,9 km pyöräily, 1:19:20

sunnuntai
32 punnerrusta (vko 2/pv 3: 5 - 7 - 5 - 5 - 10)
22,7 km pyöräily, 1:39:30

Pidin väliviikon juoksusta, sillä kinttu oli edellisviikolla aika kovilla. Kävelin kuitenkin entiseen malliin kolmisenkymmentä kilometriä. Ja punnersin vaikka edistymistä ei tunnu tapahtuvan ei sitten millään. Starttasin tänään tuon peijakkaan kakkosviikon ties monettako kertaa uudestaan. Mikäli tällä viikolla lihaksissani ei ilmene mystistä edistymistä, niin että jaksaisin yhtäkkiä punnertaa putkeen sen 16 toistoa, joka kolmosviikolle siirtymiseen edellytetään, aion ensi viikosta lähtien tehdä nuo kakkosviikon harjoitukset siten että lisään ohjelman jokaiseen sarjaan yhden punnerruksen lisää. En tiedä, auttaako sekään, mutta tuleepahan treeniin edes hieman lisähaastetta.

Vaikka en nyt tuossa punnerrusohjelmassa kauheasti etenekään, tänään kahvakuulatunnilla konkretisoitui, että ojentajat ovat kuin ovatkin vahvistuneet. Pystypunnersin nimittäin 16 kilon kuulalla suht vaivattomasti. Muistan viime vuoden puolella pystypunnerrusten kyseisellä painolla olleen aikamoista tuskaa, mutta nyt sujui hyvin. Jee!

Liikuntaviikko 12

En ole tainnut koko tämän vuoden puolella kirjoittaa postausta viikon liikunnoista, joten nyt sen teen.

maanantai

7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

jooga, 25 min

tiistai

26 punnerrusta (vko 2/pv 1: 4 - 6 - 4 - 4 - 8) 

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

keskiviikko

9,0 km kävely, 1:33:40

jooga, 25 min

torstai

29 punnerrusta (vko 2/pv 2: 5 - 6 - 4 - 4 - 10)

8,6 km kävely, 1:32:00

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

perjantai

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

lauantai

31 punnerrusta (vko 2/pv 3: 5 - 7 - 5 - 5 - 9)

7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

sunnuntai

jooga, 25 min

jooga, 25 min

Polvi oli aika kovilla, sillä viikon aikana kävelin kaikkiaan 30 kilometriä, minkä lisäksi kävin kaksi kertaa yhdistetyillä kävely- ja juoksulenkeillä. Suht hyvin kinttu kesti, mutta sunnuntaina pyhitin lepopäivän. Mitään varsinaista kipua tai kolotusta ei ole, mutta vanha tuttu paineentunne ja naksuminen on taas normaalia voimakkaampaa. Testaan nyt tietoisesti polven kestävyyttä. Kunhan se toipuu kunnolla viime viikon rasituksesta lisään juoksuosuuksiin minuutin lisää. Nyt olen tehnyt kolme lenkkiä kaavalla "2 minuuttia juoksua, 3 minuuttia kävelyä". Seuraavaksi kokeilen kolmen minuutin juoksupätkiä ja välissä pidän nuo kolmen minuutin kävelytauot. Tavoite on tehdä noita juoksutreenejä kahdesti viikossa, mutta katsoo nyt, miten ne toteutuvat. Niin sanottu päälajini on tällä hetkellä kahvakuulailu, jonka ympärille muut treenit sijoitan miten ne nyt parhaiten sattuvat sijoittumaan. Ja toki juokseminen riippuu polven kunnosta. Mitään järkeä ei ole väkisin lähteä juoksemaan, jos polveen sattuu.

Punnertaminen etenee hitaasti ja vaivalloisesti, mutta eteneepä kuitenkin. Kyllä tästä vielä kesäiseen ojentajakuntoon päästään. Ja ensi talvenahan sitten hiihtokin taittuu liukkaammin, kun on ojentajat varsin messevässä kunnossa, haa!

Tämän viikon voisin aloittaa kävelyn merkeissä. Koska olen hyvin pihi ihminen, päätin joskus helmikuussa, että bussin kyytiin hyppäämisen sijaan alankin kävellä poikaystävän luo ja seuraavana aamuna takaisin. Matkaa on vajaa yhdeksän kilometriä, joten siinä saa kivasti liikuntaa. Mutta sen vain sanon, että jos Hervannan valtaväylää seuraava kevyen liikenteen väylä on tylsä pätkä pyöräillä, niin sitä se on myös kävellä. Jollain oudolla tavalla olen kuitenkin alkanut tykätä tuon välin kävelemisestä. Nytkin kadut olisivat vissiin taas pyöräiltävässä kunnossa, mutta ajattelin joka tapauksessa kävellä. Saa nähdä, kaduttaako huomenna aamulla. Luultavasti.

Verta ja sanoja

[Musiikki: Lady Gaga - Artpop]

Kävin tänään aamulla verikokeissa ja varasin sen jälkeen puhelinajan lääkärille. Ensi maanantaina selvinnee, onko kilpirauhasessani häikkää vai ei. Jännittävää.

Edellisessä postauksessa kirjoitin, miten mielialani on ollut parempi. Itse asiassa parin päivän ajan tuntui kuin kroppakin olisi herännyt jostain horroksesta. Ruumiinlämpöni kohosi normaaleihin lukemiin ja yöllä nukkuessa tuli jopa kuuma. Suoliston toiminta vilkastui, ja olo oli kaikin puolin skarpimpi. Kävellessäni perjantaina kahvakuulatunnille tuntui kuin silmäni olisivat yhtäkkiä auenneet. Näin ympäristön jotenkin paljon kirkkaammin ja terävämmin kuin moneen monituiseen viikkoon. Se oli aika outoa. Jos oireeni ovat kilpirauhasperäisiä, niin onkohan mahdollista, että välillä kilpirauhanen toimii ja välillä ei? Nyt ruumiinlämpö on pyörinyt taas 36 asteen alapuolella, ja sellainen turta hitaus on jälleen vallitseva olotila.

Niin hitaalla tässä ei kuitenkaan olla käyty, ettenkö olisi naputellut NaNo-tarinaani loppuun. Tai no en varsinaisesti loppuun, sillä keskenhän se itse tarina jäi, mutta 50 000 sanan rajapyykki ylittyi. Ylipäätänsä jos haluan saattaa tarinan joskus julkaisukuntoon, se pitää kirjoittaa kokonaan uudestaan. Näin jälkikäteen mielessäni on alkanut muhia uusia ideoita, miten henkilöistä saa syvempiä ja juonesta loogisemman. Tavoitteeni on, ettei tämä tarina unohtuisi minnekään muistitikun perukoille, kuten kahden vuoden takaiselle NaNo-tarinalle kävi, vaan jatkaisin sen työstämistä pikkuhiljaa ja ajatuksella ilman painetta 50 000 sanan kuukausivaatimuksesta. Oli miten oli, suosittelen NaNoWriMoa kaikille kirjoittamisesta pitäville ja oman kirjan kirjoittamisesta haaveileville. NaNo on ihan loistava tilaisuus heittää turha itsekriittisyys romukoppaan ja yksinkertaisesti vain kirjoittaa. Laadusta viis, tärkeintä on päästää sisäinen kirjoittaja valloilleen.

Nyt tuntuu ihan oudolta, kun ei ole pakko kirjoittaa. Olenkin käyttänyt ylimääräisen vapaa-ajan hyödyllisesti ja pelannut Diablo 3:a! En ole vielä kertaakaan pelannut sitä loppuun, vaikka se on ollut asennettuna koneelleni vissiin jo yli vuoden. Itse asiassa nytkin loin uuden hahmon ja aloitin alusta, kun en oikein muistanut, millainen se edellinen hahmo oli ja mitä se oli duunaillut. Oli jotenkin helpompi aloittaa alusta kuin jatkaa kohdasta, johon olin jäänyt joskus vuosi sitten.

Liikkunutkin olen. Ohessa viime viikon urheilut:

maanantai

jooga, 25 min

7,0 km kävely, 1:12:35

tiistai

jooga, 25 min

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

jooga, 25 min

torstai

jooga, 25 min

4,2 km kävely, 50 min

kahvakuula, 1 h

perjantai

8,8 km kävely, 1 h 35 min

ratsastus, 1 h 45 min

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

lauantai

jooga, 25 min

sunnuntai

jooga, 25 min x 2

Pitää varmaan vaihtaa tallipäiväksi joku muu kuin perjantai, sillä joudun taas taittamaan tallimatkat kävellen. Alkaa nimittäin olla aika sippi olo, kun raahautuu illalla vielä kuulatunnille. Ja haluan tosi paljon käydä noilla perjantain tunneilla, koska niillä opetetaan nimenomaan kisatekniikkaa. Perjantaisin tunneilla käy myös tosi vähän porukkaa, joten ohjaajalla on aikaa katsoa ja korjata, kun meikäläinen röhvää sen kuulan kanssa taas ihan miten sattuu. Pitää siis jutella Hakkisen omistajan kanssa, jos rupeaisin käymään ratsastamassa maanantaisin tai keskiviikkoisin. Viikonloput olen ikään kuin luovuttanut muille vuokraajille, koska olen ajatellut, että heillä on silloin parempi mahdollisuus käydä valoisan aikaan ratsastamassa kuin arkena.

Hyviä ja outoja oloja

[Musiikki: Lifehouse - Almeria]

Olen tällä viikolla voinut paremmin. Olen ollut vähän iloisempi ja energisempi kuin menneinä viikkoina ja kuukausina. Olen saanut itseni sängystä ylös jopa ennen puoltapäivää, mikä ihan oikeasti tällä hetkellä minun kohdallani on edistysaskel. Käännöstöiden tekeminen on ollut ihan mukavaa ja olen onnistunut tuottamaan hyvää ja elävää kieltä. Töiden lisäksi olen saanut kirjoitettua NaNo-tarinaanikin.

Keho sen sijaan tuntuu käyvän yhtä puoliteholla kuin ennenkin. Koko ajan paleltaa, vaikka kotonani on sisälämpötila 22-23 astetta. Nukkuessa on pakko yöpaidan lisäksi pitää pitkiä kalsareita ja villasukkia. Kylkeen käpertyvä kissa on mieluisa lisälämmitin. Rasitus nostattaa välillä rinta-alaan kummallisen tunteen ja tulee tarve vetää syvään henkeä. Paino on tällä hetkellä 82,3 kilogrammaa, mikä on sinällään ihan ok, sillä se on nyt jymähtänyt tuohon 82-83 kilon välimaastoon eikä ole jatkanut kohoamistaan.

Välillä olen miettinyt, onko kahvakuulatunneilla käynti tällä hetkellä paras ratkaisu, sillä tunnit saattavat välillä olla tosi rankkoja. Mutta toisaalta minulle tulee tunneista aina voimakas olo, veri alkaa kiertää ja on ihana käydä tunnin jälkeen suihkussa, kun ei palella. Lisäksi kahvakuulailu tekee henkisesti tosi hyvää: olen tuntien jälkeen iloinen ja positiivinen. Tuntuu hyvältä onnistua ja tuntea kehittyvänsä. Esimerkiksi tiistain tunnilla tein työntöä 20 kilon kuulalla varsin mallikkaasti! Keväällä sain työnnöllä 20-kiloisen ilmaan kerran oikealla kädellä ja vasemmalla en kertaakaan. Nyt kuitenkin tein monta useamman toiston sarjaa sekä oikealla että vasemmalla. Ihan huippua.

Maanantaina pääsen lopultakin verikokeisiin. Jännittää tosi paljon, mitä niistä selviää vai selviääkö mitään. Yksi asia on kuitenkin saletti: kohonnut verenpaine on pakko jotenkin saada aisoihin. Tilasin Amazonista itselleni verenpainemittarin, jonka pitäisi tulla ensi viikolla. Lääkäri kehotti seuraamaan pari viikkoa verenpainetta ja varaamaan uuden ajan, jos paineet eivät ala asettua. Uskon, että kohonnut verenpaine on kohdallani nyt joko oire jostakin muusta sairaudesta tai sitten isältäni saama sukurasite on päättänyt räjähtää kukkaan. Jospa verikokeiden jälkeen olisin viisaampi.

Loppuun vielä viime viikon liikuntakooste. Näitä näköjään tulee nyt vähän satunnaisesti, mutta ei kai tuohon kukaan kuole.

maanantai

jooga, 25 min

tiistai

jooga, 25 min

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

10,8 km pyöräily, 50 min

ratsastus, 1 h 50 min

torstai

4,2 km kävely, 50 min

kahvakuula, 1 h

perjantai

jooga, 25 min x 2

4,5 km kävely, 50 min

kahvakuula, 1 h

lauantai

jooga, 25 min

4,2 km kävely, 50 min

kahvakuula, 10 min

sunnuntai

jooga, 25 min

7,0 km kävely, 1:13:20

Perinteistä poiketen kävin ratsastamassa keskiviikkona. Hakkisen omistaja oli sopinut itselleen perjantaiksi valmennustunnin (koska mikään muu päivä ei valmentajalle ollut käynyt), joten hän pyysi, voisinko käydä ratsastamassa joku toinen päivä. Keskiviikko passasi varsin hyvin, kun perjantai-iltana joka tapauksessa oli kahvakuulailua. Lisäksi keskiviikkona pääsin vielä kelien puolesta käymään tallilla pyörällä. Huomenna varmaan pitää mennä kävellen, sillä en todellakaan pyöräile liukkailla keleillä. Viime vuonna yritin ja huonostihan siinä kävi. Joka tapauksessa kävin Hakin kanssa pitkän maastolenkin. Oli kivaa! Aletaan Hakin kanssa päästä pikkuhiljaa sinuiksi. Se on aika mukava hevonen.

Liikuntaviikko 44

Pari viikkokoostetta taisi jäädä välistä, kun en vain jaksanut niitä tänne laitella, mutta eipä niissä mitään ihmeellisyyksiä ollut: kävelyä, joogaa, kahvakuulailua ja ratsastusta. Vähän samaan tyyliin kuin tämä mennytkin viikko:

maanantai

jooga, 25 min

tiistai

jooga, 25 min

kahvakuula, 1 h

4,2 km kävely, 45 min

keskiviikko

jooga, 25 min

torstai

jooga, 25 min

kahvakuula, 1 h

4,2 km kävely, 45 min

perjantai

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 50 min

lauantai

jooga, 25 min x 2

10,0 km kävely, 1:46:50

sunnuntai

jooga, 25 min

11,0 km kävely, 1:55:50

Kahvakuulailussa teen nyt tosissani siirtymää 12 kilon kuulasta 16-kiloiseen. Tiistain tunnista jo kirjoittelinkin aiemmin. Torstain tunnin jälkeen oli vähintäänkin yhtä hieno fiilis. Tempaisin 14 ja 16 kilon kuulilla. Yksi tempaussarja oli 8 minuutin mittainen, ja tein sen kokonaan 16-kiloisella! Kättä vaihdettiin minuutin välein, mikä auttoi jaksamaan ajan loppuun, mutta raskasta oli. Sain kyllä kaivaa itsestäni kaikki mahdolliset voimanrippeet ja vähän enemmänkin. Mutta se tunne oli ihan mieletön, kun tajusin jaksavani. Sisälläni on herännyt kuulanälkä, ja sitä kasvattaa nimenomaan kuulailu aiempaa painavammilla kuulilla. Roikuin pitkään kiinni 12-kiloisessa, kunnes oli pakko myöntää, että en kehity sen kanssa enää mihinkään suuntaan. Olen jokusen viikon tehnyt siirtymää ja jättänyt 12-kiloisen kylmästi varastoon. Nyt sieltä tarttuu mukaan 14- ja 16-kiloiset kuulat. Koska noissa on painoeroa vain kaksi kiloa (tosin se kaksi kiloa on joskus todella paljon!), 16-kiloiseen tulee tartuttua entistä herkemmin. Ennen se tuntui 12-kiloiseen verrattuna "niin kamalan paljon raskaammalta", vaikka se ero taisi olla enemmän pään sisällä kuin itse kuulissa.

Nyt viikonloppuna kävin pitkillä kävelylenkeillä. Kiukkupolvi ei tykännyt. Äärgh. No, eiköhän se tuosta taas levolla tokene, mutta pitää muistaa jättää pitkät kävelylenkit peräkkäisinä päivinä tekemättä. Välillä on tehnyt tosi paljon mieli lähteä juoksemaan, sillä näissä vuoden paskimmissa kuukausissa kiteytyy täydellisesti juoksun parantava voima. On niin hienoa juosta kaduilla, joiden pinnasta heijastuu katuvalojen loiste, ja saada energiaa omasta liikkeestään kaiken pimeyden keskellä. Nyt kun olen ollut tosi väsynyt, olen toivonut, että voisin vain lähteä juoksemaan ja juosta 15 kilometriä ja maailma olisi jälleen mallillaan.

Om Yoga -koululla on aina lauantaisin puoli kuudesta kahdeksaan aamusadhana. Olen monesti halunnut osallistua siihen, mutta voi jee, enhän minä ole mitenkään saanut itseäni noin aikaisin hereille. Ensi lauantaina on normaalin aamusadhanan lisäksi puoliltapäivin alkava sadhana-esittely, johon olen päättänyt osallistua. Kolme tuntia joogaa, meditointia ja mantroja. Huonomminkin kai voisi lauantai-iltapäivänsä viettää. Tulkaa mukaan, jos suinkin kynnelle kykenette!

Ai niin, paino oli keskiviikkona 81,0 kiloa (BMI 25,9). En tiedä, miten realistinen lukema oli, sillä olin viikon verran lievässä vatsataudissa. Aiemmin kirjoittelin, että epäilin ohran pistäneen vatsani sekaisin, mutta ei se niin tainnut ollakaan. Vatsa oli siis kuralla useamman päivän, joten nestetasapaino ei välttämättä ollut täysin kohdallaan, kun kävin keskiviikkona vaa'alla. Nyt maha toimii taas normaalisti, joten ensi keskiviikkona ollaan varmaan taas viisaampia, missä painon kanssa oikeasti seilataan.

Pukkilaukkaa

[Musiikki: Lifehouse - No Name Face]

Rasti seinään: sain perjantaina Hakkisen laukkaamaan. Ensimmäinen laukannosto oli luonteeltaan hieman jännittävä, sillä olin maastossa naapuritallin ratsukon kanssa. Tiesin sekä ratsastajan että hevosen täyspäisiksi, joten kun hän rohkaisi kokeilemaan laukkaa, suostuin. Hakkinen nostikin laukan oikein iloisesti, mutta päätti samaan syssyyn yrittää potkaista toista hevosta. Luulin aluksi, että Hakki vain pukitti, koska sillä on välillä tapana nostaa laukka pienen pukin saattelemana, ja ajattelin että maastossa se innostui päästämään vähän isomman pukin. Pari kertaa se nakkasi takapäätään oikein kunnolla ilmaan, mutta uskomattominta oli se, että minä vain istuin satulassa kuin tatti enkä ollut lähelläkään pudota (no onneksi!). En kyllä tainnut oikeasti edes ehtiä miettimään mitään, kunhan vain nojasin automaattisesti taaksepäin ja yritin saada yli-innokkaan ratsuni hallintaan. Nopeasti se onneksi rauhoittui, mutta siihen sai kyllä maastossa laukkaaminen siltä erää jäädä, hoh. Hevosilta löytyy maastossa aina uusi turbovaihde, varsinkin jos ne ovat kaverin kanssa liikenteessä. Seuraavan kerran taidan kokeilla maastossa laukkaamista, kun olen yksin liikenteessä, niin eipähän tarvitse sitten ketään Hakkisenkaan olla monottamassa...

Mutta! Menin sitten maastoilun jälkeen vielä vartiksi kentälle kokeilemaan, josko se laukka nousisi sielläkin. Minulla oli kerrankin raippa mukana, ja pari napautusta lavalle pohjeapujen lisänä teki ihmeitä. Hakkinen nosti laukan tosi kauniisti, pehmeästi ja rauhallisesti. Taisi siis aiemmissa laukannostokokeiluissa olla ongelmana yksinkertaisesti meikäläisen auktoriteetin puute. Sitähän vähän taannoin uumoilinkin, että Hakkinen ei vain viitsi yrittää kanssani tarpeeksi. No, eiköhän se pikkuhiljaa ala oppia, että minun kanssani ei ryttyillä.

Tallille pyöräillessä otin kännykällä kuvan peilityynestä Hervantajärvestä. Valitettavasti muinaisjäännekännykkäni kahden megapikselin kamera ei kyennyt vangitsemaan vedenpinnasta kohoavaa höyryä, sillä se oli aika hienon näköinen. Kaunis syksy on kyllä ollut. Pelkään joka syksy etukäteen loka- ja marraskuuta, sillä ne ovat yksiä perkeleen keksintöjä, mutta nyt lokakuu on jo puolivälissä. Ehkä tästä selvitään. Toivottavasti lumi tulee aikaisin maahan.

Palautin pari viikkoa sitten toimeksiantajalle kirjalyhennelmäkäännöksen. Sain siitä tosi hyvää palautetta. Vaikka olo on ollut vähän alavireinen, on ihana huomata, että se ei vaikuta työn laatuun. Pitäisi uskaltaa aloittaa se omakin kirjoitusprojekti. Kirjoittaminen on aina ollut vahva puoleni, mutta jotenkin ison kirjoitustyön aloittaminen tuntuu hurjalta. Vaikka eihän se mikään mahdoton homma voi olla, kun kerta moni muukin siihen pystyy.

Olen alkanut miettiä oman kahvakuulan ostamista. Kotini asettaa tilan puolesta pieniä rajoitteita, mutta kaipa tässä jotenkin mahtuisi kuulaa nostamaan. Kertaakaan kuula ei ole lentänyt kädestäni, joten riski siihen, että täräyttäisin kuulan vahingossa ikkunasta (tai vielä pahempaa: telkkarista!) läpi, ei liene kauhean mittava. Olen saamassa yli tonnin veronpalautuksia, joten minulla voisi hyvinkin olla varaa ostaa itselleni 16 kilon painoinen joululahja etukäteen. Olisi kiva päästää hiomaan tekniikkaa kotonakin.

Kahvakuulailusta puheen ollen. Viime viikolla kävin kuulatunneilla kolmesti ja pyrin tällä viikolla samaan. Perjantaina meinasi tosin epätoivo iskeä tempauksen tekniikkatunnilla, kun tuntui etten yksinkertaisesti osaa, byääh. No, tänä perjantaina on jälleen tiedossa tempaustunti, joten pakko kai sinne on mennä. Ei opi, jos ei opettele!

Loppuun vielä viime viikon liikunnat:

maanantai

jooga, 25 min

9,4 km sauvakävely, 1:30:25

tiistai

jooga, 25 min x 2

kahvakuula, 1 h

3,2 km kävely, 35 min

keskiviikko

jooga, 25 min

torstai

jooga, 25 min

kahvakuula, 1 h

4,2 km kävely, 45 min

perjantai

jooga, 25 min
ratsastus, 1 h 30 min

10,8 km pyöräily, 45 min

kahvakuula, 1 h

4,2 km kävely, 45 min

lauantai

vapaa

sunnuntai

jooga, 25 min

6,0 km kävely, 1:01:25

Liikuntaviikko 40

Reissun takia en päässyt tällä viikolla tiistain ja torstain kahvakuulatunneille. Korjasin tilanteen osallistumalla perjantain kuulatunnille ja lauantain kuntopiiriin. Molemmat tunnit järjestää siis K4 Center, jonka pitämiä tunteja nuo tiistain ja torstain tunnitkin ovat. En ole ennen käynyt perjantain tunnilla, koska perjantai on vähän niin kuin pyhitetty tallipäiväksi, mutta tällä viikolla keräsin talleilun jälkeen luuni ja menin vielä kahvakuulatunnille. Kannatti mennä. Osallistujia oli tosi vähän, ja ohjaaja ehti hyvin tarkastella tekniikoita, ja sainkin tempaukseen tosi hyviä vinkkejä. Olin muun muassa vienyt käden yläasennossa liian taakse, ja nyt kun tajuan jättää sen enemmän eteen, taidanpa uskaltautua kokeilemaan 16 kilon kuulaa. 14-kiloinen ainakin nousi mainiosti, kun sitä testasin. Aiemmin minua on siis pelottanut tehdä tempausta 12-kiloista painavammalla kuulalla, koska on tuntunut, että se kuulahan lentää takaseinään. Mutta nyt kun tosiaan älyän jättää sen käden edemmäs, niin enää ei pelota.

Kuntopiiri on jäänyt aiemmin väliin, koska se herra jumala sentään alkaa jo yhdeltätoista aamulta! Nytkin lauantaina oli huonosti nukutun yön jälkeen vähän sellainen olo, että emminä jaksa, mutta olin päättänyt mennä, joten niinpä sitten menin. Hyvä tunti oli. Vei kyllä unenrippeet mennessään.

Iski muuten pienimuotoinen kuulakuume. Yritän jatkossa päästä käymään kolmesti viikossa tunneilla, sillä haluan nyt toden teolla päästä edistymään ja tehdä lopullisen pesäeron 12 kilon kuulaan. Ärsyttää, kun olen jymähtänyt siihen. Haluan kehittyä enkä junnata koko ajan mukavuusalueella! Se on tietysti vähän kysymysmerkki, jaksanko joka perjantai käydä sekä ratsastamassa että kuulatunnilla, mutta nyt kun tallille vielä pääsee pyörällä, sen ei pitäisi olla iso ongelma.

Viikon kruunasin pitkällä kävelylenkillä. Oli komea keli ja kiva kävellä. Laskeskelin, että tällä viikolla kävelin yhteensä 38,3 kilometriä ja viime viikollakin reilut parikymmentä. Ei ole ihme, että kiukkupolvi on vähän yskinyt. Kesähän meni pitkälti joogatessa ja pyöräillessä, joten polven ei tarvinnut ottaa vastaan juuri lainkaan tärähdyksiä. Ei ehkä ollut kaikkein viisain veto päästää kinttua noin helpolla, sillä nyt se reagoi kävelyyn, mutta eipä sille enää mitään mahda.

Viikon liikunnat kokonaisuudessaan:

maanantai

7,0 km kävely, 1:15:55

tiistai

9,3 km kävely, 1:38:45

keskiviikko

vapaa

torstai

vapaa

perjantai

ratsastus, 1 h 25 min

10,8 km pyöräily, 45 min

kahvakuula, 1 h

4,6 km kävely, 50 min

lauantai

kuntopiiri, 1 h

4,2 km kävely, 45 min

sunnuntai

jooga, 25 min x 2

13,2 km kävely, 2:19:10

Liikuntaviikko 39

maanantai
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:16:20

tiistai
kundaliinijooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:20:10
kahvakuula, 1 h
4,2 km kävely, 45 min
63 punnerrusta: 12 - 14 - 11 - 10 - 16

keskiviikko
lempeä hathajooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:15:50

torstai
kahvakuula, 1 h
4,2 km kävely, 45 min

perjantai
vapaa

lauantai
6,5 km kävely, 1:08:35

sunnuntai
6,8 km kävely, 1:14:00

Kilometrikisan päätös + liikuntaviikko 38

Tämän vuoden Kilometrikisa on nyt onnellisesti pulkassa. Sain saldoksi 1701 kilometriä, mikä on tosi hyvin. Olkoonkin, että viime vuoden kisassa kilometrejä kertyi reilu neljäsataa enemmän. Tänä kesänä en tainnut käydä kuin kerran varsinaisella pyörälenkillä, joten siihen nähden tulos on komea. Näin siinä käy kun pihi ja autoton/ajokortiton ihminen päättää joogata hulluna ja pyöräilee joogakoululle säässä kuin säässä. Onneksi kesä oli lämpöinen eikä kovin monta kertaa tarvinnut itseään vesisateessa ainakaan kovin pahasti uittaa.

Sitten menneen viikon liikuntakooste:

maanantai

jooga, 25 min

integral yoga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:17:20

tiistai

61 punnerrusta: 10 - 12 - 8 - 8 - 23

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:19:30

kahvakuula, 1 h

10,8 km pyöräily, 41:40

keskiviikko

lempeä hathajooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:18:20

torstai

jooga, 25 min

kahvakuula, 1 h

10,8 km pyöräily, 39:40

perjantai

jooga, 25 min

ratsastus, 1 h 45 min

10,8 km pyöräily, 45 min

lauantai

jooga, 25 min x 2

sunnuntai

67 punnerrusta: 11 - 13 - 9 - 9 - 25

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:16:30

Olen nyt punnertanut punnerrusohjelman kolmosviikon neljä kertaa läpi. Kun elokuussa aloin tauon jälkeen taas punnertaa säännöllisesti, sain kussakin harjoituksessa viimeisenä tehtävissä maksimisarjoissa aluksi kokoon 15 toistoa. Tänään irtosi 25 toistoa. Alan pikkuhiljaa olla samassa kunnossa kuin keväällä, jolloin tein maksimissaan kolmisenkymmentä toistoa. Ei kai tässä muu auta kuin seuraavaksi iskeä nelosviikon kimppuun. Sen parissa voinkin sitten puhista ainakin lokakuun. En siis ota edelleenkään turhia paineita tuosta kuuden viikon ohjelmasta. Tuli nimittäin jo aikoja sitten selväksi, etten pysy ohjelman tahdissa niin että tekisin kunkin viikon vain kerran ja siirtyisin sitten seuraavaan. Pääasia että punnertaa!

Vessanpönttöreidet alkavat olla muuten paremmassa kunnossa. Tosin kyllä tuo pyöräily tänään vähän inhalta tuntui. Tuli kamala kiire joogatunnillekin, ja ähellä siinä sitten tönköin reisin Kalevankangasta ylös, kun taivaalta tulee rakeita ja kylmää vettä. Ei ollut enää mikään lämmin kesäsade, nyyh. Syksyllä pyöräily on ihan hanurista. Onneksi Hervantaan päin pyöräillessä ei ollut kiire, ja taivaalla näkyi kaunis sateenkaarikin.

Yhtä sun toista

[Musiikki: Mirabai Ceiba - Humee Hum]

Useamman viikon kestänyt väsymys alkaa vihdoin ja viimein olla päästämässä otteestaan. Ihanaa, kun voi tuntea taas itsensä enemmän omaksi itsekseen.

Onnistuin jopa katkaisemaan plussaviikkokierteen! Paino oli nimittäin keskiviikkona hurjat 100 grammaa vähemmän kuin viikkoa aiemmin. Uu jee. Nyt köllötellään siis 80,9 kilon lukemissa (BMI 25,8), ja ei kai tästä muuta kuin yritetä jälleen kerran hivuttautua alaspäin.

Olen ollut onnistuneesti erossa leivästä ja juustosta. No, Vuoksen piirakoita oli eilen pakko ostaa, kun olivat alennuksessa. Leipäaikoina syön keskimäärin kaksi leipäpalasta kahdesti päivässä, mutta nyt olen korvannut yhden leipäsatsin fetapinaattimunakkaalla ja toisen en millään. Turvotus ainakin on vähentynyt vatsanseudulta, ja se on ihanaa. Toivottavasti painossakin tapahtuisi suotuisia muutoksia, tosin parin viikon aikana olen pitkästä aikaa mussuttanut suklaata melkoisesti, että saas nähdä.

Mutta höh joku paino! Ihan tyhmää moista liikaa murehtia. Sen sijaan voi nauttia musiikista. Löysin vähän aikaa sitten Mirabai Ceiban. On ihana.

Laitan tähän oheen pitkästä aikaa liikuntaviikkokoosteen. Pari viikkoa taisi jäädä välistä, kun en jaksanut niitä tänne änkeä. Aika pitkälti samaa kaavaahan nuo taitavat noudattaa: joogaa, pyöräilyä, ratsastusta, kahvakuulailua... ja sitä punnertamista tietysti!

Sain hienon "100 kertaa pyöräilyä" -mitalin!

maanantai
jooga, 25 min
astangajooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:13:30

tiistai
kundaliinijooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:13:40
kahvakuula, 1 h
10,8 km pyöräily, 39:50

keskiviikko
lempeä hathajooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:15:30

torstai
jooga, 25 min
63 punnerrusta: 11 - 13 - 9 - 9 - 21
kahvakuula, 1 h
10,9 km pyöräily, 40 min

perjantai
jooga, 25 min
ratsastus, 1 h 10 min
10,8 km pyöräily, 45 min

lauantai
jooga, 25 min
56 punnerrusta, 10 - 12 - 7 - 7 - 20

sunnuntai
astangajooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:15:45

Suunnittelin, että voisin pikkuhiljaa ruveta tekemään pesäeroa 12 kilon kahvakuulaan. Yleensä siis otan tunneille 12- ja 16-kiloiset kuulat, joista 12-kiloinen on se peruskuula, jolla suurimman osan liikkeistä teen. Mutta siitä on nyt tullut vähän sellainen mukavuusaluekuula! Ensi viikosta lähtien otankin kuulavarastosta 14- ja 16-kiloiset kuulat, niin alkaa taas edistymistä tapahtua. Ellei sitten ohjaaja ilmoita päivän teemaksi isoja kuulia. Esimerkiksi viime torstain treeneissä tehtiin liikkeitä isoilla painoilla, ja minulla oli 16 ja 20 kilon kuulat. Mutta se nyt on selvä, että esimerkiksi punnerruksia en noilla vielä pysty tekemään.

Rustasin muuten äsken työhakemuksen yhteen käännöspestiin. Saas nähdä, tärppääkö. Olisi ihan mukava saada lisää käännöstöitä, kun nykyinen kirjaprojekti alkaa olla loppusuoralla.

Työhakemuksien kirjoittaminen on muuten varsin viheliäistä hommaa. Tuo oli sellainen netissä täytettävä hakemus, johon piti liittää vielä erillinen hakemus ja ansioluettelo. No, ähersin sen erillisen hakemuksen kanssa vaikka kuinka kauan, että varmasti sain siitä järkevän ja napakan. Sitten täyttelin siihen nettilomakkeeseen samat tiedot, jotka käyvät hakemuksen vastaanottajalle ilmi kyllä ansioluettelostakin - eli kielitaito, aiempi työkokemus, koulutus. Skannasin yliopiston opintosuoritusotteen (eka paikka jossa sitä kysyttiin!) ja liitin sen mukaan. Jes, kohta valmista! Sitten viimeisenä laatikkona on: "kerro itsestäsi omin sanoin". Mitä?! Vieläkö tähän pitää itsestään jotain runoilla? Aargh. Olin vuodattanut kaiken työhakemusinspiraation siihen erilliseen hakemukseen. En edes tiedä, mitä tuollaisiin kohtiin pitää kirjoittaa! Olin jo tuonut esille, että olen kääntäjä ja filosofian maisteri ja opiskellut pääaineena englannin kieltä ja kääntämistä ja ollut siellä ja siellä töissä kääntäjänä ja tehnyt sellaisia ja sellaisia käännöstöitä ja miksi haen juuri tätä työpaikkaa. Lopulta kirjoitin siihen lootaan, että tykkään kissoista ja joogasta. No, ehkä vähän pidemmin ja muutakin, mutta tiivistettynä se oli siinä. Nyt ne miettii siellä, että mikähän tyyppi toikin on. Ja se oli vielä sellainen vakavasti otettava pulju eikä mikään kusipäinen Bullshit Text International (anteeks vaan). Mutta toisaalta jos jään mieleen vaikka sitten hulluna kissanaisena, niin hyvä. Vai paha? En tiedä! Menin nyt ihan vainoharhaiseksi koko saakelin työhakemuksesta... toivottavasti minua ei valita, apua. Jestas. Lol.

 

(No tää oli nyt näköjään tällainen postaus. Vähän kaikkea mutta oikeastaan ei yhtään mitään.)

Väsymystä ja voimaa

En tullut kipeäksi, hyvä minä! Vietin viime viikonlopun kalsareissa visusti kotona, ja maanantaina alkoi olla taas pirteämpi olo. Tänään toisaalta on taas ollut tosi unelias olo. Ihan ihme meininkiä. Viime viikon väsymyksen pistin kännirellestyksen piikkiin, että kai sitä sitten näin kolmenkympin rajapyykkiä lähestyessä krapulakin kestää monta päivää. Tuli sitten mieleeni, että jokunen vuosi takaperin niin ikään elokuussa podin outoa väsymystä, ja kaivelin vanhoja blogitekstejä 25-ajoilta. Elokuussa 2010 (aika rientää ja silleen) olen pohtinut pujoallergian aiheuttamia oireita. Katsoin sitten netistä, mikä on pujon siitepölytilanne, ja eihän sen näköjään tällä hetkellä pitäisi täällä Tampereen seudulla edes kukkia. Että en tiedä, mikä väsyttää - kestokrapula, lorvikatarri vai mikä - mutta otinpa tuossa äsken taas parin tunnin torkut sängyssä, kun rupesi silmä niin kovasti luppasemaan.

Ehkä taakse jäävä kesä yksinkertaisesti on vienyt osansa voimistani. En mielestäni liikkunut mitenkään hullun lailla tai ainakaan enempää mihin fyysisen kuntoni pitäisi helposti pystyä. Mutta olihan tuossa kesässä murhetta ja mielialanvaihteluja aina seitsemännestä taivaasta maan pohjamutiin asti. Nyt oloni on seesteisempi ja tasapainoisempi eikä mieleni laukkaa alituiseen hallitsemattomiin suuntiin. Tuntuu, että yksi luku elämässäni on nyt jäämässä lopullisesti taakse ja irtautumisvaihe vanhasta lopuillaan. Kenties keho reagoi mielen liikkeisiin omalla tavallaan. Olenkin antanut väsymyksen tulla, jos se on ollut tuloillaan, ja mennyt nukkumaan.

Tai sitten ajattelen taas ihan liikaa. Ehkä viime viikon väsymys johtui orastavasta taudinalusta, joka ymmärsi kuolla sitten niille sijoilleen, ja tämän päivän väsymys puolestaan maanantain ja tiistain liikunnoista. Maanantain ajoin Tukaanin pyörähuoltoon keskustan tuntumaan ja suurenmoisessa piheydessäni päätin kävellä kymmenen kilometrin matkan kotiin. En ole kesän aikana kävelylenkkeillyt käytännössä lainkaan, joten pitkien matkojen kävelykunto on vähän ruosteessa. Eilen sitten oli puolestaan kahvakuulatunti, jossa imaisiin kropasta viimeisetkin voimarippeet.

Olen käynyt vaa'allakin. Viime viikolla kapine näytti lukemaa 80,7 kg ja tänään 80,8 kg (BMI 25,8). Ehdin jo kolmen viikon perusteella iloita, että kasikymppi olisi lopullisesti alitettu, mutta vielä mitä. Taas sitä killutaan onnellisesti täällä kasikympin yläpuolella. No, kilo sinne tai tänne. Ei vaikuta mopon ohjaukseen, kuten isäni sanoisi.

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, mutta tässä vielä viime viikon liikunnat:

maanantai

astangajooga, 1 h 15 min

tiistai

51 punnerrusta: 10 - 12 - 7 - 7 -15

pilates, 1 h

yin-jooga, 1 h 15 min

kundaliinijooga, 1 h 30 min

keskiviikko

8,1 km pyöräily, 23:38 

9,4 km kävely, 1:36:20

torstai

54 punnerrusta: 10 - 12 - 8 - 8 - 16

jooga, 25 min

4,5 km kävely, 46:30

kahvakuula, 1 h

perjantai

jooga, 25 min

10,8 km pyöräily, 50 min

ratsastus, 1 h 10 min

lauantai

jooga, 25 min

sunnuntai

60 punnerrusta: 11 - 13 - 9 - 9 -18

jooga, 25 min

Kyllä! Olen taas alkanut punnertaa kuten vähän aikaa sitten uhosin. Ja tuntuu hyvältä! Tai siis ei se punnertaminen hyvältä tunnu, paskaahan se on, mutta jo nuo muutamat punnerruskerrat ovat tuonneet haboihin tujuutta. En tiedä sitten, onko se tujuus päänsisäistä, mutta yhtä kaikki olo on nyt yläkropan osalta paljon turbompi kuin vielä pari viikkoa sitten, jolloin oli ihan lörö fiilis ja tuntui kuin työllä ja tuskalla punnerretut habat olisivat lopullisesti lähteneet lomalle Malediiveille. Sori, mut loma loppui nyt!

P.S. Hei, muistakeehan sunnuntaina pidettävä blogimiitti. Jos vielä epäilyttää, uskallatko tulla miittiin, niin älä epäile vaan tule. Kokemuksesta voin sanoa, että blogimiitteihin kokoontuu poikkeuksetta ja poikkeuksellisen mukavia tyyppejä!

Evotusta (+ liikuntaviikko 33)

[Musiikki: Sigur Rós - Kveikur]

Takana on hyvä viikonloppu. Miitissä oli hauskaa ja olin kaksi päivää kännissä. Oli loistavia ihmisiä, saunomista, kastautumista kylmässä joessa, rapukestit joissa söin tonnikalapastasalaattia. Tuntuu, että sain uutta energiaa ja olen valmis syksyyn, joka aiemmin vähän pelotti. Mieli on eheämpi: kevään ja kesän stressi ja murheet ja joka suuntaan pomppivat ajatukset ovat tyyntyneet. Olin menneiden kuukausien aikana kaikessa erakkomaisuudessani eristäytynyt omaan kuplaani, joka viikonloppuna onneksi puhkesi. Sain uutta perspektiiviä asioihin.

Tapasin muuten miitissä yhden tyypin, joka on osallistumassa triathlonin täysmatkalle eli Teräsmies-kisaan. Myöhemmin tämä kaveri vielä paljasti elämästään seikan, joka sai minut nostamaan hattuani entistä korkeammalle. Elä nyt ja tee sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Paluu arkeen on sujunut aika hyvin lukuun ottamatta eilistä polkupyöräepisodia, joka sai verenpaineeni kohoamaan aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ajattelin nimittäin pumpata renkaisiin vähän ilmaan. Eturengas meni vielä ihan ok. Mutta takarenkaan kanssa kävi niin, että onnistuin tyhjentämään renkaasta kaikki ilmat pihalle. Kääk! Pumpun adapteri nimittäin kiersi prestaventtiilin sisemmän osa mukanaan ulos ja kuului vain iloinen pfffffft, kun rengas oli lötkö kuin meikäläinen kesähelteellä. Yritin sitten ähistellä renkaaseen uudet ilmat, mutta koska en vielä tässä vaiheessa ollut prestaventtiilin anatomian mestari, minulta jäi löysäämättä venttiiliä pari kierrosta, mikä on perusedellytys, jos renkaaseen meinaa ilmaa saada.

Soitin sitten itkukiukkueitästämitääntuu-puhelun pyöräekspertille, joka epäili venttiilin olevan rikki (ilmesti hän ei osannut arvata evottamisen tasoni olevan niin suuri, että olisin kiertänyt venttiilin umpeen) ja käski kaivaa kaapista uuden sisäkumin ja vaihtaa sen tilalle. No ei muuta kuin rengasraudoilla ulkokumi irti, hnnngh. Vanha tyhmä sisäkumi pois ja uusi tilalle, mutta mitäs helvettiä, eihän tämä venttiili mahdu tästä vanteen reiästä läpi. Oli nääs Schrader-venttiili.

Siinä vaiheessa luovutin ja lähdin joogatunnille bussilla. Ärsytti, kun olisi ollut niin kelpo pyöräilysääkin. Paluumatkalla sitten pysähdyin pyöräekspertin luona ja kävi ilmi, että en vain ollut osannut käyttää prestaventtiiliä oikein. Jaahas. Että ei muuta kuin kotiin ja vanha sisäkumi takaisin. Perään vähän ilmaa, että kumi asettuu paikoilleen ja rengasraudoilla ulkokumi paikoilleen. Mutta mitäs sihinää nyt kuului? No, siellä oli varmaan vain joku ilmatasku (???!!!!). Takarengas pyörään kiinni ja pumpulla rengas ilmaa täyteen. Tai sitten ei.

Olin ilmeisesti nirhaissut rengasraudoilla sisäkumin rikki. Ei muuta kuin rengas irti pyörästä, ulkokumi irti ja sisäkumi paikkaukseen. Ähersin Bilteman paikkaussarjan kanssa ja eihän siitä tullut persettäkään. Luovutin lannistuneena ja itkuisena.

Yritin tänä aamuna vielä kerran, sillä vaikutti siltä, että paikka olisi kuitenkin tarpeeksi pitävä. Uudella tarmolla pungin paikatun sisäkumin ja ulkokumin paikoilleen. Täynnä toivoa pumppasin ilmaa renkaaseen, mutta kun ei niin ei. Kyllä sinne jotain meni, mutta ilmeisesti se paikka ei sitten kuitenkaan ollut kunnollinen. Ei kai tässä enää muu auta kuin hommata uusi sisäkumi ja uusi pumppu, sillä tuo nykyinen on yksi kitisevä rotisko, joka vain kiskoo venttiilinosia mukanaan ja saa minut hermoraunioksi.

Mutta onpahan ainakin tullut treenattua sisäkumin vaihtamista. Vielä kun osaisi tehdä sen rikkomatta sitä sisäkumia... Grr.

Loppuun vielä viime viikon liikunnat:

maanantai

jooga, 25 min

astangajooga, 1 h 15 min

19,2 km pyöräily, 1:12:20

tiistai

jooga, 25 min

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:10:15

keskiviikko

ComboYoga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:14:40

torstai

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:15:55

kahvakuula, 1 h

12,2 km pyöräily, 43:40

perjantai

ratsastus, 1 h 10 min

10,8 km pyöräily, 45 min

lauantai

vapaa

sunnuntai

vapaa

Ajattelin muuten ruveta taas punnertamaan. Koko touhu jäi keväällä unholaan uupumuksen takia, mutta nyt on ryhdistäydyttävä. Yläkroppa on päässyt kesän aikana vähän lötköytymään ja tahdon takaisin sen vanhan voimantunteen. Onneksi kahvakuulatreenejäkin alkaa olla taas kahdesti viikossa, niin sekin auttaa. Itse asiassa tänään olisi syksyn ekat tiistaitreenit, mutta joogakortti on tänään viimeistä päivää voimassa ja on suoranainen pakko mennä joogaamaan. Ensi viikosta lähtien alan kuitenkin taas kahvakuulailla kahdesti viikossa.

Mutta nyt punnertamaan! Jatkan vanhan tutun punnerrusohjelman parissa. Viikko kolme ja helpoin sarake tuntuvat sopivalta vaihtoehdolta. Onneksi haboista pitäisi vielä sen verran ytyä löytyä, että punnerrukset onnistuvat ilman polvien tukea.

Teini-Q

[Musiikki: Lady Gaga - Applause]

Enpä muista, milloin olisin viimeksi odottanut jonkun levyn julkaisemista niin paljon kuin Lady Gagan uutta levyä. Varmaan joskus viisi vuotta sitten jotain Tori Amoksen levyä. Tai sitten Sigur Rósin. Aluksi Lady Gagan uusi single Applause ei herättänyt kauheasti tunteita, mutta nyt tykkään siitä kuin hullu puurosta! En ole ikinä käynyt missään festareilla tai konserteissa, mutta Lady Gagaa on ihan pakko päästä joskus katsomaan. Uskon, että sen verran olen valmis kestämään ihmismassoja.

Uusi levy ilmestyy marraskuussa. Silloin on myös Nälkäpeli-trilogian toisen osan Vihan liekit elokuvaensi-ilta. Kerrankin suorastaan odotan marraskuuta, tuota vuoden masentavinta kuukautta! Näin 28-vuotiaana olen valmis tunnustamaan, että Lady Gagan lisäksi fanitan myös Peeta Mellarkia. Aww, olo on kuin yläasteella.

Mitäs muita paljastuksia? No, paino oli keskiviikkona 79,6 kilogrammaa (BMI 25,4), mikä on ihan huippua. Olen nyt jokusen viikon ajan pitänyt viikossa kaksi jätskipäivää, mutta muuten syönyt järkevästi. Tuntuisi toimivan. Saa nähdä miten tänä viikonloppuna käy, sillä lähden ryyppyreissulle, haa! Vanha peliporukka kokoontuu perinteisen kesämiitin merkeissä. Juon varsin harvoin, mutta nyt tuntuu, että pieni känniviikonloppu tekee terää. Kevät ja kesä meni enemmän tai vähemmän ihmissuhdeasioista stressatessa, joten pitäkäämme hetken keinotekoisesti hauskaa.

Loppuun vielä viime viikon liikunnat:

maanantai

jooga, 25 min

tiistai

jooga, 25 min

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:05:30

keskiviikko

lempeä hathajooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:15:00

torstai

jooga, 25 min

kahvakuula, 1 h

3,6 km kävely, 38:15

perjantai

ratsastus, 1 h 30 min

10,8 km pyöräily, 45 min

lempeä hathajooga, 1 h

kundaliinijooga, 1 h 15 min

19,2 km pyöräily, 1:11:40

lauantai

jooga, 25 min

sunnuntai

jooga, 25 min

astangajooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:11:05

Uusi vuokrahevonen (+ liikuntaviikko 31)

Kävin torstaina testaamassa uutta vuokrahevosehdokasta, Hakkista, ja niinhän siinä kävi, että tultiin mukavasti juttuun! Eli jatkossa käyn taas kerran viikossa ratsastamassa samalla tutulla tallilla kuin tähänkin asti.

Hakkinen eli Hakki on 14-vuotias suomenhevosruuna. Se on kooltaan ja rakenteeltaan Oskun tyyppinen, joskin jätti-Ykällä ratsastamisen jälkeen tuntui taas oudolta nousta noin 150 senttiä korkean (matalan?) hevosen selkään. Ja sitäkin kummallisempaa oli istua yleissatulassa! Oskulla ei ollut lainkaan yleissatulaa vaan koulu- ja estesatulat, joista käytin aina ensimmäistä. Koulusatulan ero yleissatulaan on siis siinä, että koulusatulassa ei ole niin vahvoja toppauksia satulasiivessä ja takakaari on loivempi ja matalampi. Näin ollen yleissatula (ylempi kuva) tukee ratsastajaa enemmän kuin koulusatula (alempi kuva).

kuvalähde

kuvalähde

Ykällähän ei satulaa ollut lainkaan vaan pelkkä ratsastusvyö, josta ei siis saanut reisille ja polville tukea nimeksikään. Eli voitte uskoa, että kun istahdin Hakin yleissatulaan, tuntui kuin minut olisi laitettu muottiin istumaan. Tuen määrä tuntui ihan älyttömältä, että eihän täältä mitenkään voi edes pudota, kun joka puolella on jotain koroketta! Lisää Hakki-juttuja ja kuvia tulee varmaan tässä syksyn mittaan, kunhan ehdin polleen paremmin tutustua.

Ohessa vielä menneen viikon liikunnat:

maanantai

jooga, 25 min

meditointi, 15 min

tiistai

jooga, 25 min

yin-jooga, 1 h 15 min

19,2 km pyöräily, 1:13:00

keskiviikko

lempeä hathajooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily,  1:10:00

torstai

jooga, 25 min

ratsastus, 1 h

kahvakuula, 1 h

10,8 km pyöräily, 45 min

3,0 km kävely, 33:20

perjantai

jooga, 25 min

kundaliinijooga, 1 h 15 min

19,2 km pyöräily, 1:13:00

lauantai

astangajooga, 1 h 15 min

19,2 km pyöräily, 1:12:00

sunnuntai

jooga, 25 min

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:11:30

Liikuntaviikko 30 + meditaatiopohdintaa

[Musiikki: Sigur Rós - Kveikur]

Tuttuun tapaan liikuntaviikko koostui pitkälti joogasta ja pyöräilystä. Joku yksinäinen kahvakuulatunti sinne sekaan taisi mahtua.

maanantai
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:18:50

tiistai
jooga, 25 min
yin-jooga, 1 h
19,2 km pyöräily, 1:10:00

keskiviikko
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:06:10

torstai
jooga, 25 min
kahvakuula, 1 h
17,4 km pyöräily, 59:00

perjantai
lämpöjooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:14:30

lauantai
astangajooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:10:50

sunnuntai
jooga, 25 min
kundaliinijooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:09:00

Sovin yhden tallilaisen kanssa, että menen torstaina testaamaan hänen hevostaan. Kyseessä on 14-vuotias suomenhevosruuna. Jos kaikki menee hyvin, minulla on pian uusi vuokrahevonen. Miltähän muuten tuntuu taas ratsastaa säkäkorkeudeltaan noin 150-senttisellä hevosella ja satulassa? Ykähän oli 173 senttiä korkea hevonen, jolla käytettiin ratsastusvyötä. Joka tapauksessa ihana päästä taas tallille ja ratsastamaan. Hevosten läsnäolo on parasta mahdollista terapiaa.

Ajattelin muuten ruveta harjoittelemaan meditaatiota. Joogatunneilla on tehty lyhyitä meditaatioharjoituksia. Minua kiehtoo ajatus mielen täydellisestä tyhjentämisestä, mutta toistaiseksi se on jäänyt pelkäksi haaveeksi, kun joka suuntaan laukkaavasta mielestä kumpuaa alituiseen ajatuksia. Olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunta kuluttaa ihmismielen herkästi loppuun kaikkine ärsykkeineen. Häly, stressi ja vaatimukset vievät meitä koko ajan äärirajoille. Pitäisi olla tehokkaampi, kauniimpi, rikkaampi ja kaikin puolin parempi ja mallikelpoinen yksilö. En usko, että nykyinen kiireinen elämänmeno teknologian keskellä tekee kellekään hyvää, kun rentoutumisesta ja hyvinvoinnistakin on tehty bisnestä, vaikka niiden pitäisi olla itseisarvoja.

Olen pitkään pohtinut, että nykyihmisen mielenterveys- ja päihdeongelmat johtuvat pitkälti teollistumisesta ja siitä, että evoluutio ei ehtinyt sopeuttaa kautta historian fyysistä työtä tehnyttä ihmistä nykyiseen elämäntyyliin. Ainakin itse huomaan väsyväni kaikista odotuksista ja vaatimuksista, joihin minun tulisi kyetä tässä yhteiskunnassa vastaamaan. Joskus kun olen siivonnut tallilla hevosten tarhoja ja nostellut talikolla lantakasoja kottikärryihin, olen havahtunut ajatukseen: "Tätä minut on tarkoitettu tekemään." Mitä elämää se on, että tuijottaa työpäivät tietokoneen ruutua ja jatkaa sitä vielä vapaa-ajallakin, kun on liian väsynyt ja turta tekemään mitään muuta? Siinä talikkoon nojatessa ja taivasta katsellessa olen tuntenut olevani lähempänä aidointa itseäni kuin koskaan muulloin.

Koska elän kuitenkin osana tätä yhteiskuntaa, en voi kokonaan heittäytyä sen ulkopuolelle. Kukaan ei maksa selkävaivaiselle ihmiselle paskan luonnista ja taivaanrannan maalailusta. Siksi on löydettävä keinot auttaa mieltä kestämään ulkoiset paineet. Siksi on annettava sille hetkiä olla vapaa.

Liikkeessä

[Musiikki: Ellie Goulding - Halcyon]

Olo on taas parempi. Olin viime viikonlopun jälkeen tosi pahasti pois tolaltani, mutta nyt olen enemmän oma itseni. Tuntuu, että menen herkästi rikki, mutta toisaalta saan koottua itseni takaisin kasaan, kunhan vain saan olla omassa rauhassa ja keskittyä hyviin asioihin ja omaan hyvinvointiin.

Yksi tärkeä selviytymiskeinoni on pysyä liikkeessä, ja tällä tarkoitan kaikkia mahdollisia arkirutiineja. Olen tehnyt töitä sen minkä jaksan ja deadlinet antavat myöden. Lisäksi olen pakottanut itseni ulos ovesta ja käynyt joogassa ja kahvakuulassa. Se on kannattanut. Niistä on tullut parempi mieli. Eilen kahvakuulatunnilla tehtiin paljon kahden käden etuheilautuksia. Testasin ensin 20 kilon kuulaa ja sitten vielä 24 kilon. Hyvin jaksoin. Noiden tuntien ihan paras puoli on se, että treenit ovat joka kerta erilaiset ja tarjolla on eri kokoisia kuulia, eli siellä tulee herkemmin haastettua itsensä kuin jos hommaisin itselleni omat kuulat (eli käytännössä 12- ja 16-kiloiset) ja treenaisin kotona. Heinäkuun alussa kirpaisi maksaa puolen vuoden kuulatunneista 175 euroa, mutta jo nyt tuntuu, että kyllä kannatti.

Joogassa olen käynyt kaikkina muina päivinä paitsi torstaina. Kesäkortti on voimassa vielä reilut kolme viikkoa. Mietityttää jo valmiiksi, mitä sitten teen. Tuo kesäkortti (jolla siis olen voinut käydä rajattomasti joogatunneilla) on ollut tänä kesänä oikea pelastus. Mielessäni on pyörinyt todella paljon murheita mutta toisaalta myös ilonaiheita, ja joogasta olen saanut tasapainoa ja perspektiiviä aina kun mieleni on käynyt ylikierroksilla niin hyvässä kuin pahassa. Eikä pidä unohtaa, että selkäni on ajoittaisia kiukutteluja lukuun ottamatta pysynyt hyvässä kunnossa.

Kohta on elokuu ja se hämmentää. Mihin kesä- ja heinäkuu oikein katosivat? Onneksi sää on yhä kesäinen. Tänään oli sen verran lämmin keli, että kävin pitkästä aikaa lämpöjoogassa. En siis viitsi kylmällä ilmalla mennä noille lämpötunneille, sillä ei ole kiva ensin hikoilla kuin saunassa ja sitten pyöräillä viluisena kotiin vajaa kymmenen kilometriä. Sinänsä lämpöjooga ei tunnu vieläkään omalta jutulta, mutta oli siellä kiva taas vaihteeksi käydä.

Ohessa vielä viime viikon liikunnat, vaikka taitaahan tuo nykyinenkin jo kohta ohi olla.

maanantai
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:07:00

tiistai
jooga, 25 min
yin-jooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:16:30

keskiviikko
jooga, 25 min

torstai
jooga, 25 min
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h

perjantai
jooga, 25 min
lempeä hathajooga, 1 h
19,2 km pyöräily, 1:17:00

lauantai
jooga, 25 min
40,3 km pyöräily, 2:22:30

sunnuntai
kundaliinijooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:13:20

Paino on kysymysmerkki, sillä ensin vaakani oli lainassa pari viikoa ja sitten kun sain sen takaisin, siitä loppuivat heti paristot. Tosin ehkä vaa'an viesti LO tarkoitti "lihonut oot". Yritän hommata paristot mahdollisimman pian, sillä olen hyvinkin saattanut hieman pulskistua, ja viikkopunnitusten väliin jääminen ei millään lailla edesauta kontrollia. Onneksi liikunta on tosi vahvasti arjessa mukana. Viimekin viikolla tuli joogailun ohessa pyöräiltyä noin 120 kilometriä, ja tällä viikolla saldo on vähintään yhtä paljon.