Kilometrikisan päätös + liikuntaviikko 38

Tämän vuoden Kilometrikisa on nyt onnellisesti pulkassa. Sain saldoksi 1701 kilometriä, mikä on tosi hyvin. Olkoonkin, että viime vuoden kisassa kilometrejä kertyi reilu neljäsataa enemmän. Tänä kesänä en tainnut käydä kuin kerran varsinaisella pyörälenkillä, joten siihen nähden tulos on komea. Näin siinä käy kun pihi ja autoton/ajokortiton ihminen päättää joogata hulluna ja pyöräilee joogakoululle säässä kuin säässä. Onneksi kesä oli lämpöinen eikä kovin monta kertaa tarvinnut itseään vesisateessa ainakaan kovin pahasti uittaa.

Sitten menneen viikon liikuntakooste:

maanantai

jooga, 25 min

integral yoga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:17:20

tiistai

61 punnerrusta: 10 - 12 - 8 - 8 - 23

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:19:30

kahvakuula, 1 h

10,8 km pyöräily, 41:40

keskiviikko

lempeä hathajooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:18:20

torstai

jooga, 25 min

kahvakuula, 1 h

10,8 km pyöräily, 39:40

perjantai

jooga, 25 min

ratsastus, 1 h 45 min

10,8 km pyöräily, 45 min

lauantai

jooga, 25 min x 2

sunnuntai

67 punnerrusta: 11 - 13 - 9 - 9 - 25

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:16:30

Olen nyt punnertanut punnerrusohjelman kolmosviikon neljä kertaa läpi. Kun elokuussa aloin tauon jälkeen taas punnertaa säännöllisesti, sain kussakin harjoituksessa viimeisenä tehtävissä maksimisarjoissa aluksi kokoon 15 toistoa. Tänään irtosi 25 toistoa. Alan pikkuhiljaa olla samassa kunnossa kuin keväällä, jolloin tein maksimissaan kolmisenkymmentä toistoa. Ei kai tässä muu auta kuin seuraavaksi iskeä nelosviikon kimppuun. Sen parissa voinkin sitten puhista ainakin lokakuun. En siis ota edelleenkään turhia paineita tuosta kuuden viikon ohjelmasta. Tuli nimittäin jo aikoja sitten selväksi, etten pysy ohjelman tahdissa niin että tekisin kunkin viikon vain kerran ja siirtyisin sitten seuraavaan. Pääasia että punnertaa!

Vessanpönttöreidet alkavat olla muuten paremmassa kunnossa. Tosin kyllä tuo pyöräily tänään vähän inhalta tuntui. Tuli kamala kiire joogatunnillekin, ja ähellä siinä sitten tönköin reisin Kalevankangasta ylös, kun taivaalta tulee rakeita ja kylmää vettä. Ei ollut enää mikään lämmin kesäsade, nyyh. Syksyllä pyöräily on ihan hanurista. Onneksi Hervantaan päin pyöräillessä ei ollut kiire, ja taivaalla näkyi kaunis sateenkaarikin.

Kilometrikisa 2013

[Musiikki: Sigur Rós - ( )]

Viime vuonna osallistuin ekaa kertaa Kilometrikisaan, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan on tarkoitus ajaa polkupyörällä. Kisa kestää toukokuun alusta syyskuun loppuun. Viime vuonna ajoin kisan aikana 2106 kilometriä.

Ja tänä vuonna uudestaan! Outi pisti jälleen pystyyn 24PolkeePolkee-joukkueen ja siellä sitä poljetaan. Jos osallistuminen kiinnostaa, niin käy heittämässä Outille viestiä. Joukkueeseen pääsyn edellytyksenä on, että nousee pyörän satulaan edes kerran, heh.

Pyöräilen tällä hetkellä uskollisella Tukaanilla. Hirmu sai uuden omistajan ja taittaa nyt hirmuisia kilometrejä Kuopiossa. Entinen miesystävä ja nykyinen ystävämies on edelleen aikeissa koota minulle uuden pyörän (jonka piti olla valmis viime kesänä, kröhöm), mutta koska sen kokoamisessa on vähän suunnitelmat vuoden aikana muuttuneet, siitä puuttuu edelleen osia. Arvio on, että saan pyörän parin viikon sisällä. Tosin kokemus osoittaa, että mitä vain voi tapahtua, kun on tästä pyöräprojektista kyse.

Mutta toistaiseksi ajelen siis Tukaanilla. Huumorintaju on välillä koetuksella, sillä siinä pyörässä ei toimi kitkatta oikein mikään! Takavaihtaja pyrkii vaihtamaan vaihteita omin luvin, takajarru huutaa kuin susi, ja pyörä painaa edelleen tonnin. No, pitää edelleen ajatella positiivisesti, että kasvaapahan kunto. Pelkäsin muuten, että Hervantaan nousu tuntuisi nyt keväällä taas yhtä pahalta kuin viime vuonna tähän aikaan. Että talvi olisi ikään kuin nollannut tilanteen ja reisilihakset. Vaan haa! Nousuhan sujui kuin vanhalta tekijältä. Ja hyvä niin. Sillä jos sattuu asumaan Hervannassa ja täältä joskus pyörällä poistumaan, se tietää automaattisesti paluuta ylämäkeen. Haastetta kaipaava voi kiertää Lukonojanmäen kautta, joka saa kovimmankin kuntoilijan nöyrtymään. Itse yleensä seuraan Hervannan valtaväylää, jossa nousu jakaantuu useammalle kilometrille. Tietysti aina voi keskustasta palatessa kiertää Sääksjärven kautta, jolloin nousua ei oikeastaan huomaa, mutta siinä saakin sitten lenkille reippaan mittaisen (öö, 10 kilometriä?) lisälenkuran.

Liikuntaviikko 39, Kilometrikisan päätös sekä keskiviikkopaino

[Musiikki: Tori Amos - Gold Dust] 
 

maanantai

90 punnerrusta (vko 5 - pv 1: 17 - 19 - 15 - 15 - 24)

50 kevennettyä punnerrusta

5,1 km sauvakävely, 50:19

tiistai

4,0 km kävely, 45 min

1750 m uinti, 1 h 10 min

keskiviikko

vapaa

torstai

voimapyörä, 4 x 15

5,1 km sauvakävely, 50:40

perjantai

101 punnerrusta (vko 5 - pv 2: 10 - 10 - 13 - 13 - 10 - 10 - 9 - 26)

50 kevennettyä punnerrusta

10,8 km pyöräily, 40 min

ratsastus, 1 h 30 min

lauantai

20,3 km pyöräily, 1:13:11

itämainen tanssi, 1 h 45 min

sunnuntai

47,8 km pyöräily, 2:20:05

Löllöttelyviikon jälkeen palasin liikunta-arkeen. Ensimmäisenä otin käsittelyvuoroon vanhan kunnon punnerrusohjelman, jonka vitosviikosta on muodostunut minulle jonkinlainen koti. Tuntuu, etten vain kehity, jotta pystyisin siirtymään kutosviikolle. Mutta toisaalta tuota vitosviikkoa on ihan ok tehdä, sillä se on tarpeeksi rankka, että todellakin tuntee tekevänsä jotakin, muttei liian raskas, että siitä ei selviäisi.

Alkuviikko pisti punnerruksineen, sauvakävelyineen ja uinteineen yläkropan tutisemaan. Hyvä! Vaikka tuo punnerrusohjelma on aika hirveä, huomaan kerta toisensa jälkeen palaavani sen pariin. Rakastan sitä, mitä se on tehnyt yläkropalleni. Ihan mahtia, kun on voimaa.

Lauantaina oli viides ja viimeinen kerta itämaista tanssia. Kyllä se niin vain on, että ei se ehkä minun lajini ollut, vaikka omalla tavallaan olikin hauskaa. Tavoitteeni oli löytää jonkinlaista sulokkuutta ja viehkeyttä tähän jykevärakenteiseen ja kilometrin mittaiseen kroppaani. En tosin ole ihan varma, toteutuiko se tavoite... lol. Olin askeleiden ja liikkeiden kanssa välillä niin hukassa, että jäi sulokkuuteen keskittyminen vähän kakkoseksi. Kiva oli kuitenkin kokeilla uutta lajia.

Sunnuntaihin huipentui puolestaan viisi kuukautta kestänyt Kilometrikisa. Sunnuntaina oli ihan pakko käydä vielä ajamassa vajaan 50 kilsan lenkki, jotta sain rikottua 2100 kilometrin rajan. Lopullinen saldoni oli siis 2106 kilometriä.

Alun perinhän asetin tavoitteeksi 3000 kilometriä, joka olikin ihan realistinen tavoite. Vielä puolivälissä kisaa olin tavoitteessani tiukasti kiinni, kun heinäkuussa oli aikataulun mukaisesti jo koossa puolet koko savotasta. Mutta sitten polvi ärhäköityi, ja oli pakko niellä taas yksi pettymys ja pienentää kilometritavoitetta. Eipä sillä, 2000 kilometrin rikkominen on mainio saavutus ihmiselle, joka ei ole oikein koskaan tykännyt pyöräilystä. Ja joo, kyllähän tässä menneen puolen vuoden aikana on ollut kipeänä milloin perse ja milloin selkä ja milloin on kadonnut oikean käden pikkurillistä ja nimettömästä tunto ja... Mutta taisin minä tykästyä pyöräilyyn ja opin jopa ripauksen Hirmu-asennetta. Joskin tuo polkupyörä on edelleen aika paljon hirmumpi kuin minä.

(Huom. Hirmunhan oli tarkoitus olla tilapäispyörä, sillä miesystävällä oli projekti koota meille osista uudet pyörät. No, minun pyörästäni ei puutu vissiin enää kuin sellaiset pikkujutut kuin satula ja takavaihtaja. Jospa sillä sitten ensi kesänä pääsisi ajamaan!)

Viime viikolla tuskailin painolukemasta, ja ilmeisesti ounasteluni turvotusten vaikutuksista pitivät paikkansa, sillä tämän keskiviikon vaakatulos oli 80,3 kiloa (BMI 25,6) eli 900 grammaa laskua viime viikosta. Kolmen kilon kevennykseni tosin edelleen odottaa parempia päiviä, mutta askel kerrallaan.

Havaintoja

[Musiikki: PMMP - Rakkaudesta]

Kävin eilen huristelemassa Hirmulla 50,8 kilometrin lenkin ajassa 2:18:10. Oli lystiä! Viime viikolla pyöräilykilometrit jäivät alle sataan, joten lepo (ja Aino) olivat tehneet tehtävänsä ja kropassa oli kivasti energiaa.

Minulla ei ole mitään oikeita pyöräilykenkiä (ovat kyllä hankinnassa), vaan olen tähän asti ajanut Vomeroilla. Olen kyllä tiedostanut, että ehkä juoksukenkämarkkinoiden yksi joustavimmista, pehmeimmistä ja vaimentavimmista malleista ei välttämättä ole pyöräillessä se optimaalisin valinta... Kokeilin eilen huvikseni maastojuoksu-Lahareita, jotka ovat Vomeroita huomattavasti kiertojäykemmät. Ja jopas. Kylläpä se voima tuntui siirtyvän lihaksista polkimiin paljon tehokkaammin. Gore-Tex-pinta varmisti myös sen, että eipähän tassuja palellut!

Miltähän se tuntuisi ajaa oikeilla pyöräilykengillä? Lol.

Laharit olivat siis kiva huomio. Tyhmä huomio oli se, että epäilykseni vahvistuivat, ja pyöräily ärryttää tuota kiukkupolvea. Voihan ryökäle. Vähensin siis jonkin verran liikunnan määrää oikuttelevan nivusen takia, ja lepo vaikutti rauhoittavan nivusen lisäksi polveakin: paineen ja pakotuksen tuntu väheni. Maanantain juoksutreenit (10 min, 1,6 km) menivät vielä ok, mutta eilinen pyöräilylenkki toi paineentunnun taas takaisin. Aaaaahdistaa.

Minun pitäisi nyt oikeasti malttaa ottaa liikunnasta joku pidempi lepoloma. Viikko, kaksi? Nykyisellään polvi pääsee aina vähän paranemaan, mutta sitten ärrytän sen uudestaan. Olin ajatellut, että pyöräily olisi ok, mutta ei sekään näköjään siinä mittakaavassa, mitä sitä olen tänä kesänä harjoittanut (keskimäärin 150 km viikossa). Painojutut pelottavat minua liikaa, että uskaltaisin täysin heittäytyä sohvan syleilyyn. Lisäksi olin suunnitellut polkevani Kilometrikisassa 3000 kilometriä. Lepo tarkoittaisi, että minun pitäisi luopua tästä tavoitteesta, ja se tuntuu käsittämättömän vaikealta. Alkuvaikeuksien jälkeen onnistuin nimittäin täyttämään juoksun jättämän aukon pyöräilyn tuomilla uusilla haasteilla ja innostumaan lajista. Märkää rättiä kasvoille toisensa perään.

Toisaalta onko täyslevossakaan mitään järkeä? Olen vakaasti sitä mieltä, että polvi tarvitsee treeniä, jotta sen äärimmäisen hidas aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Tällä hetkellä olen kuitenkin tilanteessa, että ylitän jatkuvasti polven kestokyvyn, enkä ole pysynyt sillä kapealla alueella, joka mahdollistaa paranemisen mutta myös vahvistumisen. Kenties minun kannattaisi ensin jatkaa liikunnan kanssa, mutta ajaa lyhyempiä pyörälenkkejä ja pitää enemmän lepopäiviä.

Kokeillaan aluksi seuraavaa: Hylkään pitkät pyörälenkit ja käyn jatkossa korkeintaan 30 kilometrin lenkeillä. Viikkokilometrejä ei saa kertyä yli sataa. Viikossa pitää olla vähintään kolme lepopäivää kävelystä, juoksusta ja pyöräilystä. Muuten jatkan entiseen malliin eli teen ortopedin antamia polviharjoituksia, punnerran ja voimapyöräilen.

Asiasta kolmanteen. PMMP:n (feat. Mariska) Tytöt on ihan paras biisi.

"kehotanki joka pimuu ja mimmii
a-antakaa kuulua ja antakaa haista, joo
tääl ei sitä tarvitse anteeksi pyytää
millään tavoin ikinä ujostella, että
ootte täydellisiä noin
voitte tehdä ja mennä
nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!"

"Tehän ootte jo oikein
kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette
ja se miten te ootte"

Ihanaa.

Pitkä pyörälenkki

Tänään (eilen) tuli heitettyä kunnon pyörälenkki, vaikka aluksi ei ollut tarkoitus. Suunnitelmissa oli kiertää lyhyempi lenkki, mutta sitten innostuinkin kiertämään ylöjärvet, nokiat ja pirkkalat pidemmän kaavan mukaan. Tosin 60 kilometrin kohdalla meinasi usko loppua, kun minulla oli vain hatara käsitys silloisesta sijainnistani ja varpaat olivat ihan jäässä. Jouduinkin löysentämään lenkkareiden nauhoja, ja se auttoi sen verran, että pääsin ehjänä kotiin. Matkaa lenkille kertyi yhteensä 83 kilometriä, huh! Aikaa meni vajaat 4 tuntia ja 40 minuuttia, ja kotiin tulin puoli yhdentoista maissa.

Olin tosiaan pari kertaa vähän hukassa, ja etenkin Nokia meinasi osoittautua sellaiseksi limboksi ettei tosikaan. Minulla oli mukanani kämäinen Google Mapsista tulostettu kartta, joka olikin sen verran kämäinen, että ajoin yhdessä kohdin pari kilometriä harhaan ja tajusin kääntyä vasta sitten kun opasteet kertoivat minun olevan Pirkkalan sijasta matkalla Raumalle. Wtf?!

Selvisin siis kuitenkin hengissä kotiin. Nyt olen saunonut ja syönyt ruokaa, ja olo on muikean raukea. Lenkin jälkeen oli aika voittajafiilis, kun mietin, miten pitkän matkan olin oikeasti pyöräillyt. Pyörävarastossa piti hetken aikaa silitellä uskollista Tukaania, sillä en olisi millään raaskinut jättää sitä sinne.

Toukokuun pyöräilyt ovat nyt komeasti pulkassa, ja Kilometrikisassakin olen saanut kerättyä joukkuelle kivasti kilometrejä (581):

Minulla on tavoitteena pyöräillä kisan aikana 2500-3000 kilometriä, ja tämän kuun perusteella se on saavutettavissa, sillä kyseisen kilometripotin kasaamiseksi kuukaudessa tulee pyöräillä 500-600 kilometriä.

Nyt vielä hetki American Idolia ja sitten koisimaan, jotta jaksan herätä tallille.

Kilometrikisa 2012

[Musiikki: Katie Melua - Pictures]

Olen ennenkin kirjoittanut, että pyöräily ei todellakaan ole lempilajejani, mutta olosuhteiden pakosta olen päättänyt oppia pitämään siitä. Tänä keväänä olenkin jo polkaissut pari pidempää lenkkiä (23,6 ja 30,2 kilometriä), ja pienimuotoinen polkupyöräinnostus on nostamassa päätään!

Kun Outi sitten huhuili taannoin blogissaan, löytyisikö innokkaita pyöräilijöitä tämänvuotiseen Kilometrikisaan, päätin tarttua haasteeseen. Leikkimielinen kisa huristellaan aikavälillä 1.5.-30.9.2012. Kaikki kiinnostuneet pyöräteiden kuninkaat ja kuningattaret mukaan! 24PolkeePolkee-joukkueseen voi ilmoittautua Outin kautta.

Pyöräilkäämme itsellemme kesän aikana kunnon sammakkoreidet!