Bloggeriin on tullut uusi kommentointiominaisuus eli kommentoija pystyy halutessaan vastaamaan johonkin tiettyyn kommenttiin. Melko kätevä juttu mielestäni, mutta jostain syystä kommenttien aikamerkinnät menevät nyt ihan päin pyllyä. Toivottavasti korjaavat asian pian, sillä ainakin ennen kommenttien ajat menivät ihan oikein, enkä siis usko, että omissa asetuksissani olisi vikaa. (Eipä tietenkään... lol.)
Kiitos muuten kaikille kirjoituksiani kommentoineille! Bloggaamisen yksi parhaita puolia on juurikin vuorovaikutteisuus. Olo olisi aika orpo, jos ei koskaan saisi yhtään kommenttia. Eikä haittaa, vaikkei aina tuntuisi keksivän mitään "järkevää" sanottavaa, joskus pelkkä hymiökin riittää. Olen myös itse yrittänyt kunnostautua teidän blogienne kommentoinnissa, sillä tiedän, miten kiva kommentteja on lukea! Mutta sorrun siihen samaan juttuun eli usein tuntuu, ettei ole mitään järkevää sanottavaa. Liika itsekontrolli siis veks!
Juu, itsekin tykkään tuosta uudesta kommentointi -moodista. Ja munkin mielestä kommentit on kivoja, vaikka olenkin laiska kommentoimaan. Tosin olen koko ajan petrannut :)
VastaaPoistaKävin muuten vihjaamassa Tainan cooper -tekstiin, että Hervannan urheilukenttä on melko vapaassa käytössä, joten siellä on oikein hyvä juosta. Tampereen kaupungin sivuilta voi tarkastaa, onko varattua vuoroa ja muutoin se on vapaassa käytössä.
Kiitos vinkistä! Pitää keväällä tai kesällä hiippailla sinne jonain hiljaisena hetkenä. :)
PoistaSama vika, kommentteja on kiva saada, mutta niiden kirjoittaminen on muka vaikeaa, jos ei ole mitään muuta sanottavaa kuin "hyvä hyvä, tsemppiä!"
VastaaPoistaJoo, tuntuu että pitäisi suurin piirtein keksiä jotain maatamullistavaa sanottavaa, mikä sinänsä on ihan hassua. :) Kun loppujen lopuksi noita tsemppiviestejäkin on mukava saada (ja antaa)!
PoistaTää on aika kiva juttu tää uus kommentointi, hauska :) Sitten kun pistettäisiin tykkää nappi vielä viereen ;D
VastaaPoistaSe vois olla aika hyvä, joo! :)
PoistaOmalla bloggerillani on myös postausten "kello" jossain aivan muussa ajassa!
VastaaPoistaTotta, kommentit ovat ihania ja osa niistä on sellaisia, joita huomaan ajattelevani vielä kuukausienkin päästä. Rima kommentointiin välillä korkealla, kun lukee muiden jättämiä fiksuja viestejä ja tulee olo, että oma kommentti on vain tyhjänpäiväinen "hyvä, hyvä" juttu. Mutta kyllähän nekin piristävät!
Ja sehän se on tärkeintä: että kommentin saajalle tulee hyvä mieli. :)
PoistaMiulla riittäis kommentoitavaa aina, järkevyydestä en kyllä mee takkuuseen.. Mutta ku sitä on niin arka ja ujo, myös täällä blogimaailmassa ja sitte ku saa jotain kirjotettua niin alkaa pohtiminen voiko sitä julkaista. Usein deletoin kommentit ennen julkaisua, teen samaa fb:ssakin. Ja silloin harvoin kun jotain uskaltaa julkasta, alkaa jännittää ja miettiä kirjottiko sittenki jottain tyhmää ja mitä muut siitä aattelee.
VastaaPoistaSen siun Kerttu-postauksen kommenttia mietin pitkään, et pittäiskö se sittenki poistaa ja oliko se ihan tyhmä tai loukkaava.
Itsekontrolli vois pettää itse kullakin :D
Minulla on ihan sama juttu sekä blogimaailmassa että FB:ssä, että saatan kirjoittaa kommentin jo valmiiksi, mutta sitten en julkaisekaan sitä. Ja jos julkaisen, pelottaa että ymmärretäänkö sanani nyt oikein jne. Kauhean vaikeaksi pitää tehdä itselleen kaikki.
PoistaKommenttisi eivät ole koskaan olleet tyhmiä ja loukkaavia!
Yritetään molemmat päästä irti kommenttiujoudesta. :)
Minä hetken epäilin jo, että vain minulla on blogini asetuksissa jotain hassua, sillä postausten aikamerkinnät ovat oikein, mutta kommenttien ihan mitä sattuu.
VastaaPoistaJa tuohon kommentointiin. Tärkeintä on itselleni ainakin se tunne, että joku/jotkut ovat vierelläni matkallani. Ei tärkeintä ole kommenttien lukumäärä tai kommentin pituus. Joskus yksikin kommentti saa hymyn huulille ja vaikuttaa sen päivän fiilikseen suuresti.
Minulla on kommenttien aikamerkintöjen lisäsi ongelmana kommenttilaatikon näkymättömyys, mutta löysin ratkaisun sivun päivittämisestä.
PoistaTuo on totta, ettei kommenttien lukumäärällä tai pituudella ole väliä. Yhdestäkin pienestä kommentista tulee lämmin olo, kun tietää, että joku kulkee kanssani. :)