[Musiikki: Lana Del Rey - Born to Die]
Kävin tänään hevostelemassa, ja torstaina menen uudestaan vielä ennen reissua. Ratsastin aikani kentällä, minkä jälkeen käytiin Oskun kanssa möyrimässä lumihangessa. Hankitreeni on sekä hevoselle että ratsastajalle oivaa jumppaa. Pakkasten takia Oskua ei ollut kauheasti ratsastettu viime aikoina, joten ravaaminen ja laukkaaminen umpihangessa olivat paikallaan. Saattoi siinä minullekin hiki tulla.
Vatsaröllykkäni on muuten kasvanut. Sitähän parit viimeiset vaakalukemat ovat vienosti vihjailleet, mutta kyllä se nyt on myönnettävä, että peilistäkin katsoo takaisin hieman aiempaa turpeampi keskivartalo. Sen siitä saa kun pistää joulu- ja tammikuun suklaata ja kakkua syöden. Ajattelin jopa ihan oikeasti tehdä asialle jotain. Teneriffan reissu saa mennä omalla painollaan, mutta kun palaan takaisin kotiin aion siirtyä jätskidieetille, joka on ennenkin osoittautunut erinomaisen toimivaksi. Käytännössä syön siis kerran viikossa Aino Ihana Maitosuklaa -tonkan, jotta pää ei hajoa totaalisesti, mutta muuten pyrin pidättäytymään herkuista.
 |
| kuvalähde |
No siitäkös vasta innostuin, että pääsen taas lempiharrastukseni eli laihduttamisen pariin, ja bongasin Verkkokaupan mainoksesta Garmin Forerunner 110 -sykemittarin. Silmät kiiluen tuijotin kuvassa nakottavaa vekotinta ja päässäni raksutti: "Tuo on pakko saada!" Ja niinhän se oli. Verkkokaupan sijasta hankin kyseisen mööpelin Gigantista, kun se sijaitsee lähempänä, ja hinta (129 euroa) oli tismalleen sama. Tilasin sen netin kautta siten, että haen sen paikan päältä keskiviikkona. Säästää nääs postikulut, ja voin hakea sen samalla reissulla kun käyn joogassa.
Minullahan on olemassa sykemittari, jonka äiti sai joskus Kiloklubiin (tai vastaavaan) liittymisen kylkiäisenä ja tuuppasi minulle. Laitteessa on tasan kaksi ominaisuutta: ajan sekä sykkeen mittaus, joista olen tarvinnut vain ensimmäistä. En jaksa mitään sykkeitä. Joskus yritin niitä seurata, mutta on paljon kivempi kuunnella omaa kroppaa, ja se sykevyökin vain hiersi ihon verille. Mutta tuossa Garminin vempaimessa on GPS, ja sitä olen viime aikoina kaipaillut. Olen kyllästynyt mittaamaan lenkkejä Eniron karttapalvelun avulla, minkä vuoksi minun tuleekin yleensä kierrettyä yksiä ja samoja reittejä, kun en jaksa mitata uusiakaan. Olisi ihanaa, kun voisi valita reitit hetken mielijohteesta, eikä jokaista koukkausta tarvitsisi painaa mieleen, että muistaa sitten katsoa Enirosta paljonko sekin teki... Sillä kyllä: olen pakkomielteinen matkojen suhteen!
Tallilta kävellessä olin juuri miettinyt, että nyt en kyllä tuhlaa rahaa mihinkään. Kauanpa sekin päätös sitten kesti.
