Pääsiäinen

[Musiikki: Mirabai Ceiba - Guru Guru Wahe Guru]

Pääsiäinen häämöttää edessä. Minulla ei ole sen ihmeempiä pääsiäissuunnitelmia, kunhan olla öllötän kotona kissan kanssa. Poikaystävä reissaa viikoksi Saksaan, joten saan ihan oikeasti nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni koko pääsiäisen! Oikeasti se tekee varmaan vain ihan hyvää. Sen jälkeen kun alettiin vuoden alussa seukata, ollaan nähty melkein joka päivä. Osaa taas nauttia toisen seurasta paremmin, kun on välillä pidempi aika, ettei näe.

Ajattelin pääsiäisenä ottaa iisimmin myös liikuntojen suhteen. Kahvakuulatreenejä on seuraavan kerran tiistaina, ja lauantain kuntopiirikin on peruttu, joten tähän tulee hyvä sauma antaa kropan levätä. Päätin pistää punnerruksetkin tauolle täksi viikoksi. Ei sillä, että mitenkään itkisin, kun en pääse punnertamaan. Lähinnä se vain aina pelottaa, että jos pitää taukoa niinkin epämiellyttävästä toimenpiteestä kuin punnertaminen, se tauko tahtoo helposti venyä...

Oli miten oli. Seuraavina päivinä aion pyöräillä, joogata ja ehkä käydä juoksulenkillä, mikäli polvi (ja reidet?) toipuu tarpeeksi eilisen kuulatunnin kyykkytreenijärkytyksestä. Huomenna kiirastorstaina Om Yoga -koululla järjestetään 31 minuutin mittainen meditaatio, joka päättyy gongirentoutukseen. Ajattelin mennä sinne. Suunnittelin myös kampeutuvani lauantaina pitkästä aikaa aamusadhanaan. Saas nähdä, riittääkö tarmo, että polkaisisin sinne pyörällä vai menenkö bussilla. Sadhana alkaa siis kello 5:30, joten täältä Hervannan perukoilta minun pitäisi lähteä polkemaan puoli viiden maissa, koska olen hidas.

Tänään kävin pyöräilemässä 15 kilometriä. Piti käydä Sääksjärven kirjastossa tarkistamassa yksi käännöstyössä tarvitsemani sitaatti kirjasta, jota ei Hervannan kirjastosta löytynyt.

"Jos sinun onnesi on riippuvainen jonkun toisen tekemisistä,

kyllä kai sinulla on siinä kerrakseen ongelmaa."

- Richard Bach (suom. Anna Salo)

Lauantaiaamu

Olen jo pitkään haaveillut, että kävisin lauantaiaamuisin Om Yoga -koulussa järjestettävässä aamusadhanassa. Kyseessä on siis 2,5 tunnin mittainen jooga- ja meditaatioharjoitus. Suurin este sille, etten ole sadhanassa käynyt, on se että se alkaa puoli kuudelta aamulta. Hesus sentään.

Tänään kuitenkin kampesin itseni ylös kello neljältä, pukeuduin, koppasin mukaani edellisenä iltana pakkaamani tavarat ja taivalsin reilun kilometrin päässä sijaitsevalle bussipysäkille. Olisi tuosta vierestäkin bussi mennyt, mutta vähän turhan aikaisin: olisin joutunut maksamaan yömaksun ja ollut keskustassa vähän turhan aikaisin. Hervantakeskuksen kautta meni joku omituinen Y23-vuoro, ja sillä pääsin sopivasti keskustaan.

Bussissa matkusti kanssani lähinnä TKL:n ja kiinteistöhuollon työntekijöitä. Teki mieli nostaa hattua niille tyypeille. Tyypit ahertavat yön ja aamun hiljaisina tunteina, jotta yhteiskunta pysyy pystyssä. En luultavasti pystyisi samaan.

Joka tapauksessa sadhanassa oli ihanaa. Aluksi luettiin gurmukhinkielistä Japjia – tai no minä keskityin näin ensikertalaisena vielä kuuntelemaan –, minkä jälkeen tehtiin kundaliinijoogan mukainen asanaharjoitus ja lopuksi vielä meditoitiin 62 minuuttia. Kaksi ja puoli tuntia hurahti todella äkkiä. Minun ja ohjaajan lisäksi paikalle oli kömpinyt neljä muuta joogia. Haluan ehdottomasti käydä sadhanassa vielä uudestaan.

Sadhanan jälkeen tapoin aikaa keskustassa, sillä minulla oli hammaslääkäriaika puoli kymmeneltä. Löytyi sitten neljä reikää, ja sain tuomion, että molemmat alaviisaudenhampaat pitää poistaa. Voi elämä. Pääsi venähtämään vähän turhan pitkäksi aika edellisestä hammaslääkärikäynnistä: 4,5 vuotta sitten Savonlinnassa taisi olla se. Maanantaina pitäisi varailla kidutusaikoja joka lähtöön.

Hammaslääkärin jälkeen suuntasin takaisin Hervantaan ja kuntopiiriin. Ei ehkä ollut kaikkein energisin olo, sillä en ollut syönyt koko aamuna kunnolla. Sadhanaan suositellaan menemään tyhjällä vatsalla, joten jätin aamupuuron väliin. Sadhanan jälkeen popsin banaanin ja toisen ennen kuntopiiriä, mutta eihän raavas nainen niistä tarpeeksi energiaa saa. Kuntopiiri meni siis vähän puoliteholla, mutta tulipahan tehtyä. Itsenäisyyspäivän takia torstaina ja perjantaina ei ollut kahvakuulatunteja, joten sen vuoksi halusin mennä tuohon kuntopiiriin antamaan lihaksille kyytiä.

Yhden aikaan olin kotona ja tuntui ihan oudolta, että olin ollut hereillä jo yhdeksän tuntia. Toisaalta olo oli kyllä sen mukainen, sillä väsytti ihan hulluna. Pakko oli ottaa syömisen päälle päiväettonet.

Oli miten oli, sadhanaan menen toistekin! Mutta ilman hammaslääkäreitä ja kuntopiirejä, niin pääsee nopeammin kotiin nukkumaan.

Liikuntaviikko 30 + meditaatiopohdintaa

[Musiikki: Sigur Rós - Kveikur]

Tuttuun tapaan liikuntaviikko koostui pitkälti joogasta ja pyöräilystä. Joku yksinäinen kahvakuulatunti sinne sekaan taisi mahtua.

maanantai
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:18:50

tiistai
jooga, 25 min
yin-jooga, 1 h
19,2 km pyöräily, 1:10:00

keskiviikko
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:06:10

torstai
jooga, 25 min
kahvakuula, 1 h
17,4 km pyöräily, 59:00

perjantai
lämpöjooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:14:30

lauantai
astangajooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:10:50

sunnuntai
jooga, 25 min
kundaliinijooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:09:00

Sovin yhden tallilaisen kanssa, että menen torstaina testaamaan hänen hevostaan. Kyseessä on 14-vuotias suomenhevosruuna. Jos kaikki menee hyvin, minulla on pian uusi vuokrahevonen. Miltähän muuten tuntuu taas ratsastaa säkäkorkeudeltaan noin 150-senttisellä hevosella ja satulassa? Ykähän oli 173 senttiä korkea hevonen, jolla käytettiin ratsastusvyötä. Joka tapauksessa ihana päästä taas tallille ja ratsastamaan. Hevosten läsnäolo on parasta mahdollista terapiaa.

Ajattelin muuten ruveta harjoittelemaan meditaatiota. Joogatunneilla on tehty lyhyitä meditaatioharjoituksia. Minua kiehtoo ajatus mielen täydellisestä tyhjentämisestä, mutta toistaiseksi se on jäänyt pelkäksi haaveeksi, kun joka suuntaan laukkaavasta mielestä kumpuaa alituiseen ajatuksia. Olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunta kuluttaa ihmismielen herkästi loppuun kaikkine ärsykkeineen. Häly, stressi ja vaatimukset vievät meitä koko ajan äärirajoille. Pitäisi olla tehokkaampi, kauniimpi, rikkaampi ja kaikin puolin parempi ja mallikelpoinen yksilö. En usko, että nykyinen kiireinen elämänmeno teknologian keskellä tekee kellekään hyvää, kun rentoutumisesta ja hyvinvoinnistakin on tehty bisnestä, vaikka niiden pitäisi olla itseisarvoja.

Olen pitkään pohtinut, että nykyihmisen mielenterveys- ja päihdeongelmat johtuvat pitkälti teollistumisesta ja siitä, että evoluutio ei ehtinyt sopeuttaa kautta historian fyysistä työtä tehnyttä ihmistä nykyiseen elämäntyyliin. Ainakin itse huomaan väsyväni kaikista odotuksista ja vaatimuksista, joihin minun tulisi kyetä tässä yhteiskunnassa vastaamaan. Joskus kun olen siivonnut tallilla hevosten tarhoja ja nostellut talikolla lantakasoja kottikärryihin, olen havahtunut ajatukseen: "Tätä minut on tarkoitettu tekemään." Mitä elämää se on, että tuijottaa työpäivät tietokoneen ruutua ja jatkaa sitä vielä vapaa-ajallakin, kun on liian väsynyt ja turta tekemään mitään muuta? Siinä talikkoon nojatessa ja taivasta katsellessa olen tuntenut olevani lähempänä aidointa itseäni kuin koskaan muulloin.

Koska elän kuitenkin osana tätä yhteiskuntaa, en voi kokonaan heittäytyä sen ulkopuolelle. Kukaan ei maksa selkävaivaiselle ihmiselle paskan luonnista ja taivaanrannan maalailusta. Siksi on löydettävä keinot auttaa mieltä kestämään ulkoiset paineet. Siksi on annettava sille hetkiä olla vapaa.