[Musiikki: Mirabai Ceiba - Awakened Earth]
Olen ollut viime viikonlopusta lähtien pirteämpi. Yöuni on tosin välillä aika kevyttä, ja sen vuoksi sängystä ylös nouseminen tahtoo vähän venyä. Toisaalta on typerää jäädä nukkumaan puolivillaista unta, sillä näen aamuisin ja aamupäivisin todella paljon unia, ja ne ovat ärsyttäviä. Eilen näin unta, että äitini lähti neljäksi kuukaudeksi Saksaan kylpylän siivoojaksi, mikä on täysin absurdi ajatus, sillä äitini ei osaa sanaakaan saksaa eikä ole siivooja. Luultavasti alitajuntani sylkäisemä uni pohjautui muinaiseen työharjoittelujaksooni Saksassa – ei kylläkään kylpylässä – ja äitini ehtymättömään työmoraaliin. Muuta selitystä en keksi. Unessa äiti pakkasi mukaan omat lakanat ja pyyhkeet, mikä kyllä voisi pitää tosielämässäkin paikkansa.
Onnistuin pysäyttämään painoni nousukiidon. Eilen vaaka antoi lukeman 82,2 kg (BMI 26,2), joka on 400 grammaa vähemmän kuin viime viikolla. Olen iloinen. Edelleen lukema on turhan paljon, mutta näillä mennään nyt. Viikon aikana siistin ruokavaliota ja karsin turhia iltasyömisiä telkkarin ääressä. Voi olla, että kohonneen painon takana on yksinkertaisesti liiallinen napostelu iltaisin (siis miten voi olla mahdollista???!!!!), mutta aion nyt kuitenkin mennä sinne lääkäriin, kun aikakin on varattu. Aikamoista tervassa tarpomista tämä painonhallinta on, ja tahdon varmistua, ettei taustalla ole mitään fysiologista syytä PCOS:n lisäksi. Edelleen mielessä kummittelee myös se järkkylukemiin kohonnut verenpaine ja tietysti uupumus, joka onneksi osittain on nyt helpottanut.
Kävin muuten tiistaina hammaslääkärissä tai tarkemmin sanottuna suuhygienistillä. Pari viikkoa sitten puraisin ruoan sekaan eksynyttä kiveä, ja sunnuntaina puremakohdan hampaita alkoi vihloa ihan järkyttävästi. Se kiven puraisu itsessään oli ihan kamala tilanne: Nälkäisenä ja hyvällä ruokahalulla mussutin pesto-pinjansiemen-pastaani, kun suussa rouskahti ikävästi. Tunsin jotain kovaa ja olin ihan varma, että nyt muuten irtosi hammas. Ei onneksi irronnut, mutta jotain vibaa etenkin alahampaaseen jäi. Sunnuntaina alkaneen vihlonnan ajamana aloin maanantai-iltana epätoivoisesti selvittää, miten hammashuolto täällä Tampereella toimii. Edellisen kerran olen nimittäin käynyt hammaslääkärillä neljä ja puoli vuotta sitten Savonlinnassa, öh. Jollain älyttömällä munkilla bongasin netin ajanvarausjärjestelmästä vapaan ajan suuhygienistille jo seuraavaksi päiväksi! Tiistai-iltapäivänä köröttelin täältä Etelä-Hervannan perukoilta bussin kyydissä Pispalanharjulle. Aikamoinen toiviomatka oli se. Puoli tuntia pötköttelin aloillani, kun suutani ronkittiin ja pisteltiin jos jonkinmoisilla terävillä piikeillä. Sain lopuksi suun täyteen fluorilakkaa, joka maistui ihan lapsuudelta. Mitään näkyvää syytä vihlonnalle ei löytynyt, mutta sain jatkoajan hammaslääkärille joulukuun alussa. Että pistetään nyt sitten akka kerralla kuntoon, kun tälle linjalle lähdettiin.
Lokakuuta on jäljellä enää viikko. Sitten koittaa marraskuu ja NaNoWriMo. Jahkailun jälkeen päätin nyt sitten osallistua mokomaan hulluuteen, kun ei kai tässä parempaakaan tekemistä ole. Ihan hyvä vain, että kaiken turhan märehtimisin sijasta voin keskittyä johonkin, mistä oikeasti pidän eli kirjoittamiseen.
 |
| kuvalähde |
Uudet rillini muuten saapuivat eilen kotiin! Olen niihin varsin tyytyväinen. Mielestäni ne molemmat sopivat kasvojeni piirteisiin jopa yllättävän hyvin siihen nähden, että tilasin ne netistä pääsemättä sovittamaan niitä lainkaan etukäteen.
 |
| Naamavärkkiä kerrakseen. |
Kyllä nyt kelpaa bestsellereitä naputella.
Nyt kun tässä on sinkkuiltu ruhtinaalliset puoli vuotta, sain viime viikonloppuna jonkun tarmonpuuskan ja päätin aloittaa nettideittailun! Ennen kuin pääsin kunnolla alkuun miehet rupesivat jostain syystä vituttamaan minua niin paljon, että päätin mennä takaisin katsomaan telkkaria. Ehkä tässä tarvitaan vielä toinenkin puoli vuotta, että mielentyyneyteni palautuu normaalitasolle lähihistoriani kaksilahkeisten edesottamusten jälkeen.
NaNoWriMo, saa tulla! Hullu kissanainen odottaa näppäimistö kuumana.
