Kotoisaa

Aktivoin tänään ilmaisen kuukausikorttini joogaan. Kävin astangatunnilla, ja oli kuin olisi kotiin tullut. Nyt on edessä kuukausi aktiivista joogailua, huippua. Huomenna aamulla on pakko päästä kundaliinijoogaan. Tiistaisin minulla oli kesällä tapana käydä yin-joogassa, mutta se menee nyt kahvakuulatuntien kanssa päällekkäin, ja päätin pistää jälkimmäisen lajin etusijalle. Onneksi aamut ovat olemassa, vaikka mielelläni ne nukkumiselle omistankin. Mutta ilmeisesti tästä elämästä löytyy nykyään hevosten lisäksi toinenkin hyvä syy nousta ajoissa sängystä ylös.

Matkat joogakoululle ja kotiin pääsin taas kulkemaan pyörällä. Toimiva pyörä on hyvä asia. Minullahan on siis nykyään kaksi polkupyörää, mutta sattumusten summana niistä kumpikaan ei ollut oikein toimintakunnossa tuossa taannoin. Nyt toimii Tukaani. Uuden pyörän sain kesäkuussa, mutta en ole esitellyt sitä vielä blogissani, sillä en keksinyt sille heti nimeä! Nyt nimi on keksitty, mutta pyörä varikolla, joten esittely tulee myöhemmin. Sen verran kerron, että se on valkoinen ja siinä on ruskea reikäsatula. Cool. Oli muuten hulvatonta nousta Tukaanin selkään ekan kerran kahteen kuukauteen. Nauratti ihan älyttömästi, sillä olin taas tottunut kumaraan ajoasentoon uuden pyörän kanssa, ja Tukaanilla ajellessa se asento on ihan erilainen. Toisaalta selkä rakastaa, kun saa olla pyöräillessä suorassa.

Eilen oli blogimiitti ja oli todella ihana nähdä teitä kaikkia, jotka miittiin tulitte! Kiitos!

Hyvien asioiden viikko

[Musiikki: Florence + The Machine - Ceremonials]

Kävin viikonloppuna Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä. Autoin lauantaina ystävääni ja hänen poikaystäväänsä muutossa, joka sujui oikein mallikkaasti. Ilta menikin sitten käkättäessä muuttolaatikoiden keskellä. Välillä minun ja parhaan ystäväni jutut ovat sitä tasoa, ettei uskoisi meidän olevan jo 28-vuotiaita, mutta ehkäpä juuri se on ystävyydessämme kaikkein parasta.

Sunnuntaina sain henkilökohtaisen Helsinki-turneen eräältä herrasmieheltä. Päivä oli kaunis ja jätti hyvälle mielelle. Tuntuu, että elämä kulkee nyt eteenpäin niin kuin sen pitääkin kulkea. Arki täyttyy hyvistä asioista ilman jatkuvaa sisimmässä jäytävää ahdistusta ja pakon tuntua.

Eilen otin yhteyttä erääseen tallilaiseen ja kysyin, tarvitsisiko hän hevoselleen vuokraajaa. Asia on vielä hieman auki, mutta hyvällä tuurilla pääsen taas lähiaikoina ratsastamaan.

Ohessa vielä viime viikon liikunnat:

maanantai
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:08:30

tiistai
jooga, 25 min
yin-jooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:12:30

keskiviikko
jooga, 25 min
3,5 km kävely, 38:50
4,8 km juoksu, 41:50

torstai
jooga, 25 min
kundaliinijooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:12:00
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h

perjantai
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:12:10

lauantai
vapaa/muutto

sunnuntai
jooga, 25 min

Kävin keskiviikkona juoksemassa Suolijärven luontopolun ympäri. Se on siis eri asia kuin 4,3 kilometrin lenkkipolku, jonka mäkiä olen aikoinani tahkonnut aivan liian monta kertaa. Luontopolku kiertää ihan rannan tuntumassa, joskin minulta järven ihastelu jäi melko vähäiselle huomiolle, sillä polku oli täynnä kiviä ja juurakkoa. Vaikka pidin katseeni tiukasti maastossa, olin silti vetää parit komeat ilmalennot. Polvi protestoi juoksun aikana hieman, mutta jälkioireita ei oikeastaan tullut, mikä on hyvä asia. Katsotaan, jos tälläkin viikolla kävisin hiippailemassa noin viiden kilometrin lenkin. Sen verran koipi tuntuisi tällä hetkellä kestävän.

Lämpimiä asioita

[Musiikki: Heli Kajo - Elämäsi suloisin virhe]

Ette ikinä arvaa, minne tänään eksyin. No sinne peijakkaan Om Flow'hun! Vannoin, etten taatusti mene sinne hetkeen, mutta nyt kävi näin. Olin ihan oikeasti menossa lempeään hathaan, jota on aina maanantaisin lämmitetyssä salissa, mutta neljän hujakoilla satoi sen verran rymäkästi, etten yksinkertaisesti halunnut lähteä pyöräilemään. Bussivaihtoehtoa en valinnut, koska sellainen näemmä käy turhan kalliiksi. Sade taukosi jossain vaiheessa sen verran, että tein pikapäätöksen, keräsin joogakamat kasaan, ilmoittauduin itsekseni hieman manaillen Om Flow -tunnille ja hyppäsin Tukaanin selkään.

Tämänkertainen lämpöjoogailu sujui kuitenkin paremmin kuin viimeksi. En ollut lähellä menettää tajuntaani, joten pisteet siitä. Joogapyyhe osoittautui verrattomaksi kapistukseksi. Eivät liukuneet jalat eivätkä kädet minnekään. Pyyhe myös imaisi mukavasti hikikarpalot itseensä. Mutta silti se lopullinen ahaa-elämys jäi kokematta. En koe, että olisin saanut tunnista mitään uutta ja ihmeellistä verrattuna tavallisiin joogatunteihin.

Lämmöstä puheen ollen. Eilen oli kauan odotettu blogimiitti Helsingissä, ja iltapäivällä meitä kokoontui piskuinen mutta sitäkin hurmaavampi seurue rautatieasemalle. Itse olin hienoisessa krapulassa edellisiltana parhaan ystäväni kanssa vietetyn baarireissun jälkeen, mutta onneksi seura oli ihanaa, Suomenlinnassa kaunista ja sää kuin morsian.

Suomenlinnasta suuntasimme syömään Kiilaan, jossa ruoka oli namia. Alkuruoaksi söin metsäsienikeittoa, joka oli älyttömän hyvää. Pääruokana oli paneroitua Koskenlaskija-juustoa ja kasviksia. Sekin maistui. Iivelle lupasin raporttia suklaakakusta, ja voin sanoa, että herkullista oli! New Yorkin suklaakastikemeren sijasta kakun lisukkeena oli mascarponevaahtoa ja marjoja. Hyväksyn molemmat versiot ja syön niitä milloin tahansa uudestaan.

Päivä oli mainio, ja kiitos siitä teille kaikille Aku, FaerieS, Linda, Lyijypallo ja Aamu. Selvisin muuten pahemmitta palovammoitta: ainoastaan päälaki jakauksen kohdalta taisi oikeasti kärtsätä. Lauantain huvipuistoreissun jäljiltä naamani punoitti miitissä vienosti, mutta siitä punasta syntyi vallan komia rusketus!

Lisäinfoa blogimiitistä

Heissulivei miittikansa! Helsingin blogimiitin alkamisajankohta on nyt selvillä eli tarkoitus on tavata kello 14 rautatieasemalla. Sieltä suunnistetaan Suomenlinnaan käppäilemään. Ruokapaikka on vielä kysymysmerkki, mutta eiköhän sekin selviä viimeistään sitten kun minulle tulee nälkä, heleijaa!

Eli kaikki kynnelle kykenevät ilmestykää sunnuntaina 9.6. Helsingin rautatieasemalle kello 14. Miittiin on minun tietojeni mukaan osallistumassa ainakin Aku, Anna, Kaneli, Lyijypallo, Aamu, tata, FaerieS, Hepa, iive ja minä. Jos jokin asia askarruttaa, niin minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia: qmatkalla [att] gmail.com.

Ystäväni Osku

Kävin tänään ratsastamassa viimeistä kertaa Oskulla, sillä se muuttaa viikonlopun aikana Etelä-Suomeen. Oskun omistajahan sai työpaikan etelästä joulukuussa, mutta ymmärsin, että hänen tarkoituksenaan oli pitää Osku täällä Tampereella vielä kesän yli. No, omistajan muuton myötä Osku ei saanut enää niin paljon liikuntaa kuin ennen, ja se alkoi käyttäytyä kenkusti sekä ratsastaessa että tarhassa. Oskulle siis ei todellakaan riitä, että sillä ratsastetaan vain 4-5 päivänä viikossa. Hevonen on erittäin hyväkuntoinen, lihaksikas ja menevä, joten ylimääräinen energia sitten alkoi purkautua pöllöilynä. Niinpä Oskun omistajan oli pakko tehdä päätös muuttaa hevonen pois suunniteltua aiemmin, jotta hän itse pääsee taas tehokkaasti treenaamaan sitä.

Aloin vuokrata Oskua syksyllä 2010 eli ehdin ratsastaa sillä kaikkiaan 2,5 vuotta. Kaiken kaikkiaan Osku on ollut ihan mahtava hevonen. Se on erittäin kiltti käsitellä ja osaa todella paljon. Enemmän kuin minä siltä koskaan osasin pyytää. Ratsastaessa se on herkkä, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä. Aluksi sen energisyys ja vauhdikkuus sai minulta vähän pasmat sekaisin, kun olin tottunut ratsastuskoulujen rauhallisiin ja laiskoihin hevosiin. Mutta vähitellen rohkeuteni kasvoi ja uskalsin maastossakin laukata reipasta tahtia.

Osku on opettanut minulle valtavasti. Istuntani ja tasapainoni on parantunut. Olen myös oppinut paremmin kuuntelemaan hevosen käytöstä ja lukemaan hevosta esimerkiksi ratsastaessa. Osku on siitä hyvä, että siltä saa heti palautetta, jos ratsastaessa tekee jotain oikein - tai vaihtoehtoisesti väärin. Se reagoi herkästi istuntaan, ja heti kun opin rentoutumaan ratsastaessa, yhteistyö sujui huomattavasti paremmin.

Ennen kaikkea opin jämäkkyyttä ja itsevarmuutta. Olen pohjimmiltani aika arka ratsastaja, mutta Osku pakotti minut sopivasti pois mukavuusalueeltani. Oli pakko ryhdistäytyä ja olla määrätietoinen, sillä Osku havaitsi aina heikot kohtani ja käytti niitä hyväkseen, jos en ollut tarkkana. Monesti on otettu maastossa yhteen, kun on ollut erimielisyyksiä suunnasta, mutta aina on menty eteenpäin (paitsi joulun jälkeen kun putosin ojaan). Näinä viimeisinä kuukausina kulkua piti avittaa raipalla, mutta eipähän tarvinnut vääntää varttia, kun pieni napautus pohkeen taakse teki tehtävänsä.

On ollut ihana huomata, miten edistyy ja rohkaistuu. On ollut ihana tutustua hevoseen ja sen ihanan raivostuttavaan persoonaan. Nauraa hevosen ja oman itsensä pöhköilylle. Jokainen ratsastuskerta ei ole mennyt putkeen, mutta onnistumiset ovat tuntuneet sitäkin hienommilta. 

Voi että. Rapsuttelin ja silittelin Oskua tänään ratsastuksen jälkeen, ja itku oli päästä. Kyllä sitä hassua hevosta jää ikävä. Pala oli kurkussa, kun vein Oskun viimeistä kertaa tarhaan ja poispäin kävellessäni katsoin taakseni ja näin, miten se katseli minua tarhasta. Ei kai sitä vielä oikein tajua, etten välttämättä enää koskaan näe Oskua. Niisk.

melassivettä, nam | liinaharja | bloggaajan ja ratsun kaviot | hevosystävä,
paras ystävä | jäähyväisomppu (omistettu iivelle!) | ratsastuksen jälkeen

Yhteenveto

Kylläpä aika rientää, mutta sehän on vain hyvä asia. Peruspositiivisena ihmisenä ajattelen esimerkiksi vuoden kurjimmasta kuukaudesta eli marraskuusta, että seuraavan kuun jälkeenhän on jo tammikuu eli kohta on kevät! (Miesystävä ei voi ymmärtää tätä logiikkaa, mutta mielestäni se on suorastaan pettämätön.)

Kävin eilen keskiviikkovaa'alla, ja heiluriliike jatkuu. Tällä kertaa paino oli 81,4 kiloa (BMI 26,0) eli 400 grammaa vähemmän kuin kaksi viikkoa aiemmin, mutta 1,2 kiloa enemmän kuin viime viikolla. No, näillä eteenpäin.

Viime sunnuntai oli kiva päivä ja kiitos siitä Akulle ja Kanelille. Oli todella mukava nähdä ja rupatella hyvän sapuskan ja jälkkärin äärellä. Toivottavasti nähdään taas pian!

Huomenna taidan päästä kulkemaan tallimatkat pyörällä. Jos vaikka tällä kertaa en kaatuisi. Tässä muuten tänään otettu kuva viikon vanhasta mustelmasta.

Hirmuinen Halloween-reisi

Illalla menenkin sitten tapaamaan Ruby & Fellasiin kääntäjäkollegoita, joista yhtäkään en ennalta tunne, mutta joiden kanssa taatusti juttua piisaa. Käsittämätöntä, minulla on sosiaalista elämää jo toisen kerran viikon sisällä. Ennen tuota miittinkiä taidan käydä kundaliinijoogatunnilla, jos vain ehdin suoriutua tallilla käynnin jälkeen ajoissa keskustaan.

Blogimiitti

[Musiikki: Lamb - Between Darkness and Wonder]

Eilen koitti päivä, jota olin ainakin itse ihan innoissani odottanut, sillä Tampereelle kokoontui pieni mutta sitäkin sisukkaampi joukkio bloggareita: minä, Aku, Brego, Iive sekä Niina. Aku ja Brego olivat jännän äärellä, sillä he juoksivat Varalan puolimaratonilla, ja pakko hehkuttaa, että he molemmat juoksivat ihan huiput juoksut. Varsinkin Bregon juoksua oli ihana olla todistamassa, sillä tämä oli hänelle ensimmäinen (muttei taatusti viimeinen!) puolimaraton. Täällä blogimaailmassa on ollut mieletöntä seurata, miten meistä jokainen löytää sen oman suuruutensa ja voimansa ja kukin omalla tavallaan ylittää itsensä ja on voittaja.

Akun ja Bregon juostessa me muut kiertelimme Pyynikkiä. Löysimme (tai no Iive löysi) pari geokätköä ja kapusimme pöyristyttävät rappuset Pyynikin näkötornille. Sieltä sitten suuntasimme juoksureitin viimeisen kilometrin varrelle kannustamaan juoksijoita. Varalan reitillä viimeinen kilometri sattuu olemaan törkeää ylämäkeä, ja nostin olematonta hattuani jokaiselle, joka viimeisillä voimillaan jaksoi vielä laittaa tossua toisen eteen ja taistella itsensä mäen päällä häämöttävään maaliin. Muistan itse viime vuodelta, miten pahaa se nousu osaa tehdä.

Juoksijoiden joukko oli ihanan kirjava. Mukana oli huippukunnossa olevia juoksijoita, jotka jo 41 kilometriä juostuaan näyttivät pinkovan lopun nousua kuin ei olisi missään tuntunut. Mutta joukossa oli myös aivan tavallisia ja kaiken kokoisia ja ikäisiä pulliaisia, jotka osoittivat kaikille, että mikään ei ole mahdotonta. Juoksu ei ole vain huippukuntoisten ja hoikkien laji, vaan ihan jokaisen, joka siitä saa iloa. Kenenkään muun voittaminen ei tunnu niin hyvältä kuin itsensä.

Minulle juoksijoiden katsominen oli omalla tavallaan katkeransuloista. Oli huikeaa nähdä niitä itsensä ylittäjiä. Mutta samalla silmissä poltteli, kun mietin, miten kovasti olisin itse tahtonut olla juoksemassa. Tuntea sen voiman ja fiiliksen, kun tuntuu, ettei jaksa, mutta jaksaa kumminkin. Ehkä vielä jonain päivänä.

Juoksun jälkeen suuntasimme vielä syömään keskustaan New Yorkiin, missä olikin pääruoan jälkeen tarjolla jälkkäriä meikäläisen makuun. Vai miltä suklaakastikkeessa uiva suklaakakku kuulostaa? Ja jos sen suklaakakun päälle oli vielä asetettu jätskipallo? Naaaam.

Päivä oli hieno ja iltapäivällä aurinkokin alkoi paistaa. Kiitos ihanat Aku, Brego, Iive ja Niina seurasta ja toivottavasti nähdään taas pian!

Hyvä päivä + liikuntaviikko 19

[Musiikki: Kent - Jag är inte rädd för mörkret]

Eilen oli aika hyvä päivä! Kuulin, että paras ystäväni saattaa olla syksyllä muuttamassa tänne Tampereelle, mikä on huippua. Minulla ei oikein koskaan ole ollut sellaista ystävää, jonka kanssa voisin tehdä juttuja ja joka asuisi vielä samassa kaupungissa. Ystäväni on ihan ihanin. Jei!

Sain eilen myös tehtyä käännösprojektini ehkä tympeimmän työvaiheen loppuun. Kävin siis alkutekstin ja käännöksen rinnakkain läpi, ja tarkistin siinä tyylivivahteet, sanavalinnat ja sen, ettei mitään kohtia ollut jäänyt epähuomiossa pois. Jostain syystä tuo on minusta kamalan tylsä vaihe. Seuraavaksi luen käännöksen ilman alkutekstiä. Se on aika mukavaa. Siinä myös huomaa helpommin kankeat ja epäsuomalaiset ilmaisut, kun alkuteksti ei ole rinnalla rajoittamassa ilmaisua ja ajattelua.

Viime yönä tuli CityDealissa myyntiin koko kesän kattava passi puistojoogaan. Järjestäjänä on sama joogakoulu, jonka tunneilla kävin vuodenvaihteessa. Joogaa on tiistaisin aina tunnin kerrallaan. Ostin tuon passin, niin tuleepahan edes kerran viikossa lähdettyä täältä Etelä-Tampereen perukoilta ihmisten ilmoille. Olen joogannut kotona itsekseni, mutta jotenkin ajatukset meinaavat aina harhailla omille teilleen. Noilla ohjatuilla tunneilla keskittyminen hetkeen on helpompaa. Jos joku blogini lukijoista aikoo käydä tuolla puistojoogassa, niin tulkaa nykimään hihasta, jos tunnistatte!

Eilinen oli kiva myös siitä, että polveni ei sunnuntain juoksukoulun jälkeen tuntunut yhtään sen pahemmalta kuin aiemminkaan. Sunnuntai-iltana polvi tosin paukkui normaalia enemmän. Se oli luultavasti kerännyt painetta, jota sitten sain naksutella koko illan sieltä veke. Mutta muutoin kipua tai kuumotusta ei ilmennyt. Eilen pesin neljä koneellista pyykkiä naapurirapun pyykkituvalla, joten siinä tuli rampattua rappusia edestakaisin. Polvi ei protestoinut juuri lainkaan. Rappusissa kulku on hyvä keino testata polven kuntoa, sillä siinä ongelmat tuntuvat yleensä ensimmäisenä.

---

Viime viikon liikunnat:

maanantai
72 punnerrusta (vko 3 / pv 1: 12 - 17 - 13 - 13 - 17)
50 kevennettyä punnerrusta

50,1 km pyöräily, 2:49:49

tiistai
27,4 km pyöräily, 1:39:02

keskiviikko
vapaa

torstai

80 punnerrusta (vko 3 / pv 2: 14 - 19 - 14 - 14 - 19)
50 kevennettyä punnerrusta
40,2 km pyöräily, 2:09:54

perjantai
voimapyörä, 5 x 10
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h 45 min

lauantai
jooga, 1 h 20 min

sunnuntai
88 punnerrusta (vko 3 / pv 3: 16 - 21 - 15 - 15 - 21)
50 kevennettyä punnerrusta

10,1 km pyöräily, 34:47

1,5 km kävely/juoksu, (5 min kävely + 2 min juoksu) x 2, 14 min

Uskomatonta, miten hyvää tekee nähdä HeiaHeian koosteessa taas tuo vihreä pyörylä, jossa on tuo hölkkäukkeli. Pienin askelin eteenpäin!

Kun hätä on suurin

[Musiikki: Vanessa Carlton - Rabbits on the Run]

Uhhuh, venyin tänään huimiin liikuntasuorituksiin ja pesin pyykkiä ja kävin lähikaupassa, mistä kertyi kävelyä vähän päälle kilometri. Se oli pitkä kilometri se. Kurkkuni on aivan karmeassa kunnossa. Joka ikinen hengenveto kylmää (nolla-asteista) ilmaa raateli hengitysteitäni ja pihisin ja puhisin ja huohotin ja jouduin hengittämään kaulahuivin suojissa kuin pahemmallakin 30 asteen pakkasella. Jösses. Ostin kaupasta sitten kaikkea outoa kuten puoli kiloa Saarioisen kiisseliä, 750 gramman tötterön suklaavanukasta, Kalinka-jogurtteja, Gefilus-mehua (oli plussakorttitarjouksessa ja sai kaksi tölkkiä 3,50 eurolla!) jne. Sokeria kroppaan helposti imeytyvässä ja helposti nieltävässä muodossa, kiitos.

Aamulla oli olo kuin jyrän alle jääneenä. Pelkkä vaatteiden lajittelu pyykkäämistä varten tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta kaikki järjelliset pikkuhousut olivat pyykissä, ja oli pakko raahautua naapurirapun kellariin pyykkäämään. En siis omista omaa pesukonetta. Jollain apinanraivolla ja suklaavanukkaan voimin pesin sitten neljä koneellista pyykkiä. Nyt kelpaa taas piereskellä ja sikailla sohvannurkassa seuraava viikko.

Voitin taannoin Kanelin hienossa arvonnassa, ja mikäli itsesäälin värittämä tautinen arkeni jatkuu myös huomenna, tiedossa on meille molemmille makoisia hetkiä. Voitin arvonnassa nimittäin kivojen ja käytännöllisten Baggu-kassien lisäksi selviytymispakkauksen, johon saa kajota vain silloin, kun  kurjuuden syöverit ovat pahimmillaan, ja Kaneli on luvannut vastata omalta osaltaan seurauksista. Itseni tuntien kehitän nuo ahdistuksen aallokot vaikka väkisin. Kaneli, pysy siis kuulolla! Mutta tiedätkö, olet tuonut tänään hymyn huulilleni, ja se on aika hienoa se. Tavoistani poiketen lisään siis tähän yhteyteen hymiön: :-) 

Kuka jaksaa murjottaa, kun maailma on täynnä ihania ystäviä ja pehmeitä kissoja?

P.S. Ystävyydestä puheen ollen: Niina on järkkäämässä keväistä blogimiittiä Jyväskylässä, joten kaikki te, joita miittitieto ja -into ei ole vielä saavuttanut, käykkää kurkkaamassa hänen blogiinsa. Siellä voi vapaasti osallistua aivoriiheen.