Liikuntaviikko 52

maanantai

vapaa

tiistai

10,8 km kävely, 1 h 55 min

ratsastus, 1 h

keskiviikko

bodystep, 55 min

3,4 km juoksu, 30 min (matolla)

torstai

10,8 km kävely, 2 h

ratsastus, 2 h 30 min

perjantai

vapaa

lauantai

tabata, 30 min

3,0 km sisäsoutu, 15 min

sunnuntai

venyttely/rentoutus, 55 min

Siinäpä se, vuoden viimeinen liikuntaviikko. Hevosen kanssa säheltämisen lisäksi yritin vielä ottaa viimeiset ilot irti parin viikon GoGo-kokeilustani. Viikonloppuna osallistuin tabataan, sillä olin sitä sen verran monesti täällä blogissani mainostanut, että oli pakko. Kyllähän se rankkaa oli, mutta ei niin hirveätä kuin olin aluksi pelännyt! Ennen tuntia olo oli kuin teuraalle mentäessä, mutta pärjäsin lopulta ihan hyvin. Hiki valui jo ekan tabatan jälkeen, mutta puoli tuntia hurahti suht nopeasti. Loppuvaiheessa tosin tuntui, että kaikkeen sitä pitääkin nenänsä työntää. Tabatan jälkeen kävin kokeilemassa soutulaitetta vartin verran, ja se oli kyllä vihonviimeinen virhe selän kannalta. Jostain syystä soutu veti pakaralihakseni ja alaselän ihan lukkoon. Se ei siis varsinaisesti kipeyttänyt lihaksia, vaan veti ne järkyttävän kireälle. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä en esimerkiksi pystynyt nukkumaan selälläni, sillä selkä ei sallinut suoraa kroppaa, vaan pakko oli nukkua kyljelleen käpertyneenä. Käveleminenkin oli vähän sellaista vanhan mummon kumarassa kulkua.

Miten minusta tuntuu, että minulla on vähän väliä joku paikka ja lihas ihan paskana? Voi kamala. Kauheata valittamista alvariinsa.

Kivulla ja säryllä tämä vuosi alkoi ja siihen se näköjään myös loppui! Sen kunniaksi hymiö, oikein naurava sellainen:

:-D

10 kuvaa kesään: joulukuu

Höm, meinasi jäädä joulukuun kuvan ottaminen vähän viime tippaan. Jos olisin muistanut ottaa kuvan pari päivää aiemmin, olisi maisemakin ollut nätimpi: nyt suvikeli on viskonut puista kaikki lumet maahan ja puut ovat pelkkiä onnettomia rankoja.

Kooste syyskuun, lokakuun, marraskuun ja joulukuun kuvista:

Ai kauhea muuten, nyt kun noita kuvia katsoo, niin Suomessa on kyllä ihan hiton ruma loppuvuosi. Ei näillä meikän ottamilla kuvilla ainakaan mitään turistilärpysköitä koristeltaisi...

Mutta pääasia, että on lunta. Kunhan kaikki ei vain sulaisi pois tulevien vesisateiden myötä, kun tänään sain avattua hiihtokaudenkin.

Hevosongelmia (+ liikuntaviikot 50 & 51 + tyhmä pää ja kipeä polvi)

[Musiikki: Ellie Goulding - Halcyon]

Joulu tuli ja joulu meni. Tänä vuonna en pudonnut aatonaattona hevosen selästä vaan vasta 27. päivä. Onneksi selkä säästyi tällä kertaa vaurioitta; vain ylpeys koki kolauksen. Itse putoaminen oli hieman erikoinen tilanne. Osku on alkanut taas kenkkuilemaan maastossa ja ottanut uudeksi tekniikaksi peruuttaa ojaan ja kyntää siellä kylki edellä kotiin päin, jos minun valitsemani suunta ei miellytä. Eilen otettiin taas sellaiset väännöt maastossa, että järki lähtee. Lopputulos oli se, mitä olin jo etukäteen pelännyt jossain vaiheessa tapahtuvan: hevonen horjahti ojassa ja minä kellahdin satulasta. Onneksi Osku säilytti sen verran tasapainonsa, ettei kaatunut minun päälleni, ja sain pidettyä ohjistakin kiinni, ettei se päässyt karkaamaan tiehensä. En edes älynnyt siinä hetkessä kauhistua tilannetta, vaan kamusin kiukkuisena ylös ojasta. Kampesin takaisin selkään, mutta ojataistot saivat jäädä siihen, vaikka suututtaakin, että jouduin antamaan hevoselle periksi ja suuntasimme kotiin. Joku järki sentään sanoi, että nyt pistät oman ja hevosen turvallisuuden etusijalle.

Näin jälkikäteen on vähän tärisyttänyt, kun mietin, mitä olisi voinut tapahtua. Ilmoitin sitten Oskun omistajalle ongelmista, mikä oli tosi hyvä juttu. Hän pohti, josko Oskun ruoka-annoksia pienennettäisiin ja lupasi pistää hevosen aisoihin, jos se rupeaa hänellekin pottuilemaan (mitä se ei luultavasti tee). Ehdotti myös, että käytäisiin joku kerta yhdessä maastossa tai että ratsastelisin ihan rauhassa vain kentällä. Aluksi ajattelin, että ei muuta kuin ensi viikolla taas maastoon, mutta ehkä tässä välissä voisi olla hyvä hetki kerätä hermot ja itseluottamus taas kasaan. Harmittaa ihan sikana, sillä muuten meillä on mennyt Oskun kanssa hyvin, ja olen saanut ratsastajana tosi paljon rohkeutta. Eilenkin laukattiin ihan into piukassa lumihangessa enemmän kuin koskaan, mutta sitten piti tulla noita ongelmia. Äh. Oskulla on välillä noita pöllökausia, ja pitää toivoa, että se rauhoittuisi tuosta. Yksi syy jukurointiin voi olla, että Osku on nyt ollut vähemmällä ratsastuksella muun muassa joulun ja omistajan muuton takia. Osku on nimittäin sellainen hevonen, että sillä ei oikein kärsisi pitää vapaapäiviä. Muutenhan se on tosi ihana, kiltti ja osaava hevonen.

Voihan pökäle!

No juu, tallilla tuli siis käytyä reilun viikon sisään neljästi. Kolmena kertana kävelin tallimatkat molempiin suuntiin, ja kerran pääsin takaisin autokyydillä.

Viikkojen 50 ja 51 liikunnat sen sijaan näyttävät kokonaisuudessaan tältä:

VIIKKO 50

maanantai
vapaa

tiistai
vapaa

keskiviikko
4,2 km kävely, 47:40

torstai
10,8 km kävely, 2 h
ratsastus, 2 h

perjantai
6,2 km, 1 h 5 min

lauantai
6,3 km kävely, 1 h 5 min

sunnuntai
vapaa

VIIKKO 51

maanantai
spinning, 55 min
bodybalance, 55 min

tiistai
bodypump, 55 min
pilates, 55 min

keskiviikko
jooga, 55 min

torstai
10,8 km kävely, 2 h
ratsastus, 1 h 5 min

perjantai
vapaa

lauantai
vapaa

sunnuntai
5,4 km kävely, 55 min
ratsastus, 1 h 45 min
venyttely/rentoutus, 1 h

Tällä viikolla olen ehtinyt käydä jo kaksi kertaa ratsastamassa, kävellyt yli 20 kilometriä, osallistunut bodystepiin ja juossut puolisen tuntia juoksumatolla. Jos bodypump hajotti reiteni, niin bodystep iski pohkeet jumiin. Tilannetta ei ehkä auttanut heti tunnin jälkeen tekemäni juoksumattotreeni... Sinänsä siinä päivässä kyllä yhdistyi typeryys tollouteen esimerkillisellä tavalla. Tunsin, että bodystep otti polviin, mutta silti päätin vielä käydä juoksumatolla. Ja jalassa eivät todellakaan olleet vaimennusihme-Vomerot vaan paljasjalka-Freet. Voi äly. Seuraavana yönä oikeaa polvea kolottikin pitkästä aikaa kunnolla. Torstain tallikävelyt kuitenkin tuntuivat ihan ok:lta, ja tämän päivän olen huilinut. Jospa sitä taas ensi kerralla osaisi ajatella vähän enemmän. Ehkä.

Huomenna on varmaan pakko mennä sinne tabataan, kun olen sitä pariin kertaan uhonnut. Ei kyllä yhtään huvittaisi, sillä tiedän siitä tulevan suorastaan saatanallinen kokemus, lol. Sunnuntaina GoGo-kokeilu sitten päättyykin. Käyn luultavasti ainakin ohjatussa venyttelyssä kuten viime sunnuntaina. Henkilökunta on ollut tosi ystävällistä ja mukavaa, ja on ollut kiva (voiko esim. joku bodypump olla kivaa?!) tutustua uusiin lajeihin. Jäsenyyttä en kuitenkaan ole näillä näkymin ostamassa, sillä taidan olla enemmän omaan tahtiin ja omassa rauhassa liikkuja. Ja jos ostaisin jäsenyyden, niin tiedän, ettei minulle riittäisi, että kävisin tunneilla kerran tai kahdesti viikossa, vaan sitten olisi alvariinsa pakko ravata tunneilla, jotta kokisin saavani rahalle vastinetta. Ja siitä tulisi vain sitten stressiä sinänsä. Helmikuussa alkaa kaiken lisäksi uinnin tekniikkakurssi, joten on tässä tätä tekemistä ihan tarpeeksi muutenkin!

Pakko muuten sanoa, että osalla noista ryhmäliikuntatunneista on ensikertalainen kyllä ihan hukassa. Tai no ainakin minä olen ollut. Bodypumpissa hämmensi, kun ohjaaja luetteli jotain numeroita, ja vasta jossain vaiheessa tajusin, että ne numerot liittyvät jotenkin siihen, miten ne liikkeet tulee tehdä: nopeasti, hitaasti tai sekä että... Tulin koko ajan muita jäljessä, kun olin ihan ulapalla, mitä pitää tehdä ja mistä se lihaskimppu tuolla edessä nyt oikein puhuu. Toisaalta lihasten kipeydestä päätellen oli aivan yksi ja sama, miten eri tahtia ne liikkeet muihin verrattuna tein: kolotus puhui puolestaan.

Bodystep puolestaan oli tällaiselle koordinaation ihmelapselle ajoittain suoranaista painajaista, heh. Kauheata höökiä mentiin eteenpäin, ja itse yritin vain olla sotkeutumatta jalkoihini ja kompastumatta steppilautaan. Ja jotenkin siinä olisi pitänyt vielä käsiään heilutella mukana... Ja taas tulin muita jäljessä. Apuva. Mutta tuollakin tunnilla hikoilin tukan märäksi ja lihakset kipeiksi, ja se kai se on se tärkein juttu. Bodybalance sentään sujui suht hyvin luultavasti joogataustan ansiosta.

Mitäs sitä vielä lärisisi? Huomaa, että en ole blogannut vähään aikaan, kun iski kauhea kirjoitusripuli. No ei muuta tällä kertaa kuin nautinnollisia vuoden 2012 viimeisiä päiviä. Ellei sitten fiilis ole kuin Grumpy Catilla, jota ketutti kun maailmanloppu ei tullutkaan.

kuvalähde

Bodypumpin runtelema

[Musiikki: Ellie Goulding - Halcyon]

Voi voi, hieno GoGo-suunnitelmani meni vähän plörinäksi. Osallistuin tiistaina bodypump-tunnille, ja se oli yksi elämäni piinallisimpia kokemuksia. Okei, punnertamisen ansiosta yläkropassani oli sen verran ytyä, että se osa kehosta vastasi haasteeseen kiitettävästi. Mutta tunti osoitti varsin konkreettisesti, että kävely, juoksu tai ratsastus eivät millään muotoa korvaa lihaskuntotreeniä. Että terve vaan etureisilihakset, kiva nähdä teitäkin, ja sori tästä sokkihoidosta. Keskiviikkona en pystynyt istumaan sohvalle tai nousemaan sieltä ylös ilman käsien apua. Sama meininki jatkui torstaina, ja siinä vaiheessa alkoi olla jo huumori koetuksella. Ihmeellistä kyllä, selvisin kävellen tallille ja takaisin ja vieläpä ratsastinkin siinä välissä. Tänään olen viettänyt vapaata liikunnasta ja siivonnut. Huomiseksi olin suunnitellut osallistuvani tabataan, mutta ei taida onnistua. Siihen riemuun onneksi ehdin mukaan vielä ensi viikollakin.

Maanantaina kävin spinningissä, ja oli ihan jees. Tosin en ymmärrä, miksi tunnin nimi oli Easy Spinning, koska siellä paahdettiin tuhatta ja sataa, ja meikältä roiskui hiki siihen malliin, että alkoi jo ahdistaa vieressä polkevan naisen puolesta. Änkyräpolvi ei tosin tykännyt tunnista. Kipu ja vibailu tunnin jälkeen oli huomattavasti suurempaa kuin esimerkiksi tämän syksyn yhdistettyjen kävely- ja juoksulenkkien jälkeen ikinä. Hien ja kivun määrästä päätellen voisi siis olettaa, että ajoin vähän turhan isolla vastuksella? Tai sitten en vaan osaa.

GoGo-kokeilu joka tapauksessa jatkuu vielä ensi viikon sunnuntaihin asti. Yritän saada järkyttyneet lihakseni kuntoon ja osallistua ainakin bodyviveen ja bodystepiin ja ehkä käydä zumba-tunnillakin. Ja ehkä viimeisenä päivänä voisi käydä uudestaan bodypumpissa...

Lupasin muuten käydä sunnuntaina ja tiistaina ratsastamassa Oskulla normitorstain lisäksi. Eli aatonaattona on mahdollista toistaa vuodentakainen mäjähdys satulasta. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan.

Ai niin! Sain äsken sähköpostiini tiedon, että pääsen helmikuussa alkavalle uinnin tekniikkakurssille. Hyvästi mummosammakkotyyli!

GoGo-suunnitelma (a.k.a. tänä jouluna en aio lihoa)

[Musiikki: Savage Garden - Savage Garden]

Rimpauttelin äsken GoGo:n asiakaspalveluun, ja aloitan maanantaina treenit. Koska tykkään suunnitella ihan hulluna, suunnittelin jo mille tunneille aion ensi viikolla osallistua:

Testaa lähinäkösi (tai klikkaa kuva suuremmaksi).

Eli maanantaina ajattelin mennä spinningin alkeistunnille sekä BodyBalanceen, tiistaina BodyPumpiin ja pilatekseen, keskiviikkona spinningiin ja joogaan, torstaina BodyBalanceen, perjantaina BodyViveen, lauantaina tabata-rääkkiin ja sunnuntaina muokkaus- sekä venyttelytunneille. Saas nähdä, loppuuko kunto kesken viikon, kun torstaina käyn tallillakin. Jouluaattona ja joulupäivänä GoGo on kiinni, mutta tapaninpäivänä olisi taas jotain tarjolla, kunnes torstaina meininki jatkuu taas normaaliin malliin. Mutta suunnittelen sen viikon sitten erikseen.

Missähän vaiheessa sitä hiihtämään ehtisi?

Parempi polvi

[Musiikki: Tori Amos - Midwinter Graces]

Tauti on selätetty, ihanaa. Vähän jännäsin etukäteen, että kuolenko tallille, mutta kroppa tuntui ihan normaalilta ja jaksavalta. Eilen tuli siis käveltyä yhteensä kaksi tuntia, minkä lisäksi innostuin käymään Oskulla pitkän maastolenkin, joka sekin venyi kahden tunnin mittaiseksi. Oli vain niin kiva ratsastaa pehmeässä lumessa.

Sairastaessa tuli lepuutettua polvea ihan urakalla. Kiinnostava havainto oli, että pidempi lepo tuntuisi olevan polvelle myrkkyä. Alkuviikosta polvea alkoi kolottaa, ja kolotus tuntui säteilevän koko kinttuun. Polvi paukkuikin taas normaalia enemmän. Keskiviikkona kävin rauhallisen reilun neljän kilsan kävelylenkin, ja kolotus loppui siihen. Ilmeisesti nivelnesteet pääsivät kunnolla liikkeelle. Torstain tallimatkat sujuivat ongelmitta, mikä on tosi mahtavaa. Muistan, että kesällä/alkusyksystä mietin, mitenkähän mahdan pystyä kävelemään tallimatkat talvella, mutta ei tuo vaikuttaisi ongelmia aiheuttavan. En osaa edes sanoin kuvailla, miten ihanalta tuntuu, kun pystyy tekemään niinkin arkisia juttujua kuin käymään kävelylenkillä ilman suurempia oireita.

Ja jee, kohta pääse hiihtämään. Ilmeisesti Suolijärvellä on jo jonkinlaiset ladut, mutta odottelen, että mSki-karttapalvelussa ladun väri muuttuu keltaisesta vihreäksi.

Työrintamalla menee mukavasti, sillä tällä hetkellä minulla on kivasti käännöstöitä useaksi kuukaudeksi. Sain uuden toimeksiannon heti tämän nykyisen tietokirjaprojektin perään: helmikuussa pääsen taas kaunokirjallisuuden pariin. Eräs kollegani antoi neuvoksi, että kannattaa keskittyä tietokirjoihin, sillä ne ovat kaunokirjallisia romaaneja helpompia, mutta kun rakastan kaunokirjallisuutta. Joka tapauksessa on loistohomma, että näitä kirjakäännöksiä nyt piisaa, niin on helpompi pysyä erossa av-alan töistä. Peukut pystyyn, että alalle saataisiin lopultakin yleissitova TES, niin käännösfirmojen olisi lopultakin pakko maksaa yrittäjiksi painostamilleen kääntäjille asialliset palkkiot. Tästä artikkelista voi lukea, millaista pakkoyrittäjänä toimivan (av-)kääntäjän arki on. Sen lopussa olevan BTI:n puheenvuoron voi sivuuttaa, sillä se on täyttä paskaa.

Loppuun vielä hieno video, joka kiteyttää, miksi ei ole ihan sama, kuka niitä tekstejä kääntää, vaikka moni siihen uskookin pystyvänsä.

Räkää ja liikuntasuunnitelmia

[Musiikki: Ellie Goulding - Bright Lights]

Pärskis, tulin kipeäksi viime torstaina. Kurkkua alkoi kaihertaa, ja viikonloppuna oli kai kuumettakin. Tosin kuumeen määrä jäi vähän kysymysmerkiksi, sillä hanurista oleva kuumemittari ei suostunut näyttämään muita lukemia kuin 36,0-36,3 välillä. Olen vain löllötellyt ja kalsaroinut kotona. Eilen tosin harrastin muutakin liikuntaa kuin räkäpaperien seuassa uimista ja kävin lähikaupassa! Nyt tuntuu, että tauti alkaa olla talttumassa, ja viime yönä pystyin jopa hengittämään nenän kautta, niin ettei kurkku herätessä ollut kuin santapaperia. 

Huomenna ajattelin käydä rauhallisen kävelylenkin, ja torstaina pitäisikin jo suunnata tallille. Sovin nimittäin Oskun omistajan kanssa, että käyn jatkossa ratsastamassa perjantain sijasta torstaisin. Hän sai työpaikan pääkaupunkiseudulta ja on ainoastaan viikonloput näillä huudeilla. Onneksi Oskulla on toinenkin vuokraaja, niin ei jää hevonen arkisin liian vähälle liikunnalle. Jossain vaiheessa Osku kai sitten muuttaa omistajansa kanssa uuteen kotiin, mutta tarkka ajankohta on vielä avoin.

Mainitsin muinoin GoGo:n lahjakortista, jolla saa 12 päivän ilmaiset treenit. Suunnittelin aktivoivani lahjakortin joko tämän viikon lopulla tai ensi viikon alussa. Katselin tuntiaikataulusta jo mitä kaikkea mestassa on tarjolla, ja kiinnostuksen herättivät etenkin lauantaisin pidettävät puolen tunnin kestoiset tabata-treenit. Tuska, polttelevat keuhkot ja valtoimenaan virtaava hiki, tervetuloa! Viime syksynä käymälläni itsepuolutuskurssilla kurssin vetäjä rääkkäsi meitä tabatalla, ja siinä saa kyllä kaivaa kropastaan joka ikisen voimanrippeen ja vähän enemmänkin.

Sairastumisen tuoman liikuntatauon lisäksi pidin pari rennompaa liikuntaviikkoa. Olin siinä yhdessä vaiheessa ihan solmussa painostressin takia, ja nyt tuntuu, että pieni irtiotto on tehnyt hyvää. Keho ja mieli ovat saaneet levätä, ja on sellainen fiilis, että olen taas valmis uuteen alkuun.

Tässä vielä viime viikon liikunnat kaikessa komeudessaan:

10 kuvaa kesään: marraskuu

Yritin, että olisin ottanut kuvahaasteen kuvat aina kuun 25. päivä, mutta olin viikonloppuna pikkujoulumiitissä ja palattuani sunnuntaina kotiin oli jo pimeää. No, muistin sitten jopa torstaina ottaa marraskuun valokuvan:

Aika harmaata ja synkkää on, vaikka otin valokuvan ihan valoisan aikaan.

Alla syyskuun, lokakuun ja marraskuun kuvat komeana tornina:

Liikuntaviikot 47 & 48

VIIKKO 47

maanantai

102 punnerrusta (vko 5 / pv 2: 10 - 10 - 13 - 13 - 10 - 10 - 9 - 27)

7,3 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

tiistai

4,0 km kävely, 45 min

2000 m uinti, 1 h 15 min

keskiviikko

vapaa

torstai

voimapyörä, 4 x 15

7,2 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

perjantai

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 1 h 30 min

lauantai

vapaa

sunnuntai

vapaa

VIIKKO 48

maanantai

vapaa

tiistai

voimapyörä, 4 x 15

7,3 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

keskiviikko

vapaa

torstai

87 punnerrusta (vko 5 / pv 2: 17 - 19 - 15 - 15 - 21)

9,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h 15 min

perjantai

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 20 min

lauantai

voimapyörä, 4 x 15

6,3 km kävely, 1 h 10 min

sunnuntai

100 punnerrusta (vko 5 / pv 2: 10 - 10 - 13 - 13 - 10 - 10 - 9 - 25)

jooga, 1 h

On muuten aika ihanaa havaita, että oikea polvi on alkanut kestää kävely- ja juoksurasitusta. On kiva päästä taas ihan vain käymään kävelemässä juoksupätkistä nyt sitten puhumattakaan. Tällä jälkimmäisellä viikolla juoksutreenini koostuivat seuraavasti:

- tiistaina 2 min kävelyä + 3 min juoksua (x 10) + 10 min loppukävely

- torstaina 2 min kävelyä + 4 min juoksua (x 10) + 15 min loppukävely

Nuo kahden minuutin kävelypätkät rauhoittavat mukavasti polvea, eikä se pääse ärtymään juoksusta liikaa. Torstain loppukävelyn aikana polvi tuntui erityisen superilta: se oli joustava ja rennon tuntuinen. Kivaa!

Viime perjantain oskuilut menivät vähän pyllylleen, kun oli se karmea tuuli. Heppa oli ihan sekaisin. Nousin tallin edessä satulaan ja lähdin ratsastamaan kohti kenttää, mutta tarhojen kohdalla iski paha tuulenpuuska ja Osku teki täysstopin. Laskeuduin satulasta ja talutin Oskun kentälle, mutta siellä se oli niin levoton ja lähes vauhkonoloinen, että katsoin paremmaksi olla nousematta takaisin selkään. Talutin Oskun takaisin tallin luo, mutta siellä sitten törmäsimme naapurin ratsukkoon, jotka houkuttelivat meidät mukaansa kiertämään tarhat ja kenttä pari kertaa ympäri. Siellä siis kulkee sellainen reitti, jota voi ratsastella. No, kampesin sitten takaisin satulaan ja saimme kunnialla kierrettyä reitin pari kertaa. Toisella kierroksella aloimme jopa Oskun kanssa vähän rentoutua. Teki varmaan meille molemmille hyvää kiertää nuo pari kiekkoa, ettei jäänyt mitään kammoa tai muuta jännitysahdistusta takaraivoon. Mutta toivottavasti ensi perjantaina on vähän järjellisempi keli...

Asioiden tapa

Pari viikkoa on mennyt hiljaiselon vallassa. Olen ollut aika väsynyt ja nuutunut. Otin vastaan aika vaativan käännöstoimeksiannon, jonka deadline on jo helmikuun alussa. Aluksi ahdisti työn laajuus, sitten ahdisti kun tajusin, että työn hoitaminen edellyttäisi minulta 60-tuntisia työviikkoja, ja sitten vasta ahdisti, kun puskin läpi jokusen 10-12-tuntisen työpäivän itku kurkussa ja tajusin, että tätä tämä on seuraavat reilut kaksi kuukautta. No, joku järki sentään otti onneksi vallan ja ilmoitin toimeksiantajalle, että en selviydy tästä työstä helmikuuhun mennessä. Ehdotin, että etsittäisiin teokselle toinenkin kääntäjä, joka ottaisi siitä puolet hoitaakseen. Kyse on nimittäin tietokirjasta, joka koostuu erillisistä asiatekstiartikkeleista, joten sinänsä ei haittaa, vaikka työhön osallistuu useampi kääntäjä. Toimeksiantaja oli onneksi tosi myönteinen ja asia hoitui. Nyt oma työtaakka on järkevän kokoinen, ja oma mieli iloisempi.

Mitäs muuta... Viime viikon keskiviikkona kävin vaa'alla, joka kertoi painoksi 81,6 kiloa (BMI 26,0). Edellisessä postauksessa pohdin vaa'an hylkäämistä joksikin aikaa, ja olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että se on tällä hetkellä viisasta. On pakko saada tuo mielessä kieppuva oravanpyörä pysäytettyä ja rentoutettava painonhallinta. Silloin kun onnistuneesti pudotin painoa, laihduttaminen oli kivaa. Oikeasti! Siitä tuli hyvä mieli. Nyt painon kanssa tappelu on ollut, no, nimenomaan tappelua. Väkisin vääntämistä otsa rypyssä, ja eihän siitä silloin tule paskaakaan. Nyt olen sen ymmärtänyt, miksi aikoinaan onnistuin. Koin laihduttamisen positiivisena asiana, ihanana matkana kohti onnellisempaa minää. Mutta jos laihduttaminen on pelkkää numeroiden tuijottamista, se ei kanna loppuun asti.

Kaiken märehtimisen keskellä viime kuukausiin on mahtunut myös hyviäkin hetkiä. Olen vähitellen lisännyt juoksun osuutta kävely-/juoksulenkeilläni, ja torstaina kipitin jo neljän minuutin pätkiä. Lenkkeilin osittain saman reitin, jota hyvinä polviaikoina juoksin säännöllisesti. En ollut juossut niitä teitä pitkään aikaan, ja torstaina koin taas pitkästä aikaa sen hurmaavan olon ja kehon täyttävän onnen, kun tunsin, miten tähdet syttyivät silmiini. Ne hetket salpaavat hengen, kun aistii koko universumin ympärillään ja miten maailmankaikkeus auttaa meitä matkallamme. (Kyllä, olen alkemistini lukenut.) Sellaisina hetkinä kaikki on mahdollista. Kaikki järjestyy vielä. Pitää vain olla kärsivällinen.

Sitten satoi lumi. Se on sekä ihanaa että kaihoisaa. En osaa tarkalleen sanoa, miten juoksutreeneilleni nyt käy, sillä Vomerot eivät pidä pakkaslumella ja maastojuoksu-Lahareiden vaimennus ei välttämättä riitä nirsolle polvelleni. Mutta mennään hetki kerrallaan. Kohta pääsee hiihtämään ja hihittämään itselleen kaikissa niissä typerissä Suolijärven ylä- ja alamäissä. Kohta on uusi vuosi, joka on täynnä mahdollisuuksia löytää uusia tapoja voittaa itsensä ja olla onnellinen. Sitä kohti.