Yhteenveto

Kylläpä aika rientää, mutta sehän on vain hyvä asia. Peruspositiivisena ihmisenä ajattelen esimerkiksi vuoden kurjimmasta kuukaudesta eli marraskuusta, että seuraavan kuun jälkeenhän on jo tammikuu eli kohta on kevät! (Miesystävä ei voi ymmärtää tätä logiikkaa, mutta mielestäni se on suorastaan pettämätön.)

Kävin eilen keskiviikkovaa'alla, ja heiluriliike jatkuu. Tällä kertaa paino oli 81,4 kiloa (BMI 26,0) eli 400 grammaa vähemmän kuin kaksi viikkoa aiemmin, mutta 1,2 kiloa enemmän kuin viime viikolla. No, näillä eteenpäin.

Viime sunnuntai oli kiva päivä ja kiitos siitä Akulle ja Kanelille. Oli todella mukava nähdä ja rupatella hyvän sapuskan ja jälkkärin äärellä. Toivottavasti nähdään taas pian!

Huomenna taidan päästä kulkemaan tallimatkat pyörällä. Jos vaikka tällä kertaa en kaatuisi. Tässä muuten tänään otettu kuva viikon vanhasta mustelmasta.

Hirmuinen Halloween-reisi

Illalla menenkin sitten tapaamaan Ruby & Fellasiin kääntäjäkollegoita, joista yhtäkään en ennalta tunne, mutta joiden kanssa taatusti juttua piisaa. Käsittämätöntä, minulla on sosiaalista elämää jo toisen kerran viikon sisällä. Ennen tuota miittinkiä taidan käydä kundaliinijoogatunnilla, jos vain ehdin suoriutua tallilla käynnin jälkeen ajoissa keskustaan.

Aatonaaton äkkipysähdys

Kävin eilen ratsastamassa, ja lähdettiin maastoon erään toisen ratsukon kanssa. Osku oli ihan intsinä ja todella reippaalla päällä. Olen siis viime aikoina maastoillut yksikseni, joten toisen hevosen läsnäolo sai Oskuun uuden vaihteen päälle. Otettiin useita laukkapätkiä, ja oli aika huisia.

Yhden laukan aikana vastaan tuli ravihevonen, joka onneksi kulki käyntiä, mutta lopputulos oli se, että Osku pysähtyi kuin seinään ja toinen hevonen samaten sen takana. Me molemmat ratsastajat putosimme satulasta, ja minä vielä siten, että onnistuin jysähtämään täysiä alaselälleni. Ai jessus, että teki imakkaa. Makasin hetken maassa haukkoen henkeä, mutta lopulta sain kömmittyä jaloilleni. Välilevyhistoriani takia selkään osuvat iskut säikyttävät aina, mutta hermokipua ei kuulunut, jalkaan ei säteillyt mitään. Ok. 

No, välilevyt säästyivät, mutta selkä on nyt kyllä muuten ihan järkyttävän kipeä. Kiertoliikkeet, kumartelut ja esineiden kantaminen saavat aikaan jännittäviä tuntemuksia. Pääsin maastossa onneksi takaisin hevosen selkään yhden pihassa olevan penkin päältä, mutta paluumatka mentiin visusti käyntiä.

Kävin eilen varolta ensiavussa, mutta kuten ounastelinkin, ei siellä mitään ihmeellistä todettu. Tärsky oli kova, mutta mitään ei murtunut tai pullahtanut paikoiltaan, ja pystyn kuitenkin liikkumaan, joten eiköhän selkä muutaman päivän levolla ala toeta. Tuleepahan nyt jouluna ainakin otettua rauhallisesti ja levättyä.

Lämpöistä joulua!

kuvalähde