Alli

Viime perjantaina raahasin poikaystävän S-etukortteineen Prismaan, sillä olin päättänyt vihdoin ja viimein ostaa itselleni oman kahvakuulan. Putiikissa oli meneillään jotkut asiakasomistajapäivät, ja tavaroiden hinnasta sai 15 prosenttia alennusta.

Ja niinhän se sitten tarttui mukaan: 16-kiloinen keltainen kuula. Sen nimi on Alli.

K4 Centerin treeneissä olen tottunut CompactFitin kisakuuliin, mutta lyhyen tutustumisen jälkeen tuntuma on tuossa Gymstickin kuulassa täysin vastaava. Vielä en ole sillä kauheasti treenannut, mutta kesän koittaessa tilanne varmaan muuttuu, kun ohjattuja kuulatunteja on vähemmän.

Jee! Oma kuula.

Liikuntaviikko 17

maanantai
30 punnerrusta (5 - 7 - 5 - 5 - 8)

tiistai
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min x 2

keskiviikko
7,2 km kävely-/juoksulenkki, 1 h 5 min
voimapyörä, 5 x 10
jooga, 25 min

torstai
30 punnerrusta (6 - 7 - 5 - 5 - 7)
9,0 km pyöräily, 35:40
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min x 2

perjantai
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h

lauantai
8,5 km kävely-/juoksulenkki, 1 h 20 min
voimapyörä, 5 x 10

sunnuntai
34 punnerrusta (6 - 8 - 6 - 6 - 8)

Liikuntaviikko 16

maanantai

8,6 km kävely, 1 h 30 min

voimapyörä, 5 x 10

jooga, 25 min

tiistai

8,6 km pyöräily, 38 min

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

keskiviikko

15,0 km pyöräily, 56:50

jooga, 25 min

torstai

19,2 km pyöräily, 1:17:10

meditaatio & gongirentoutus, 1 h

jooga, 25 min

perjantai

jooga, 25 min x 2

lauantai

19,2 km pyöräily, 1:21:30

aamusadhana, 2 h 30 min

sunnuntai

8,9 km kävely-/juoksulenkki, 1 h 10 min

jooga, 25 min

Pidin viime viikolla vähän kevyemmän liikuntaviikon. Keskityin palauttavaan liikuntaan ja joogaan. Teki ihan hyvää, joskin vaaka tänään huomautti rentoilusta painolukemalla 82,1 kg. Se on kilon enemmän kuin viikko sitten, ja vaikka tiedän, että kyse on hyvin todennäköisesti turvotuksesta, niin eihän noita kilon plussia mielellään katsele. Mutta osasin siis odottaa plussausta, sillä tehokas liikunta vie minulla turvotukset mennessään, ja nyt kun liikuin kevyemmin ja oikeasti lötköttelin sohvalla reporankana, niin kyllä se tuntuu vyötäröllä.

Eipä sillä. Lepo on tarpeellista, ja minun pitäisi enemmän pitää noita kunnollisia lepokausia. Heräsin tähän lepoteemaan aika tehokkaasti jokunen viikko sitten, kun perjantain kahvakuulatreeneissä ohjaaja kysyi, milloin olen viimeksi pitänyt treenitauon. Meikäläistä kun kuulemma näkee aina treeneissä. Ja tottahan se on, harvemmin minä niitä väliin jätän, ellei minulta ole sitten noukittu viisaudenhampaita suusta.

Yksi syy sille, miksi pidän yllä säännöllistä treenitahtia on yksinkertaisesti se, että kroppa alkaa hyvin äkkiä tuntua väljähtäneeltä, jos en sillä mitään tee. Tuntuu, että alan välittömästi lössähtää, jos hellitän. Eikä se mielestäni ole pelkkää harhaluuloa. Tässä PCOS-kropassa töitä on tehtävä ihan pirusti, jos meinaan pitää painon edes paikoillaan. Ja toisaalta liikunta on aika jees. Siitä tulee energinen ja voimakas olo. Esimerkiksi tänään kävin rennon reilun tunnin lenkin, jossa juoksin kuusi kevyttä kolmen minuutin pätkää, mutta voihan veräjä, miltä juoksun aikana taas tuntui. Niin huippua pystyä juoksemaan edes vähän.

Rauha

Tulin äsken kotiin sadhanasta. Oli ihanaa. Samoin oli ihanaa torstain meditaatiossa ja gongirentoutuksessa. Jo mantran ensimmäisten sanojen aikana aloin itkeä. Tajusin, että olen kaivannut sitä henkisyyttä ja yhteisöllisyyttä, jota kundaliinijooga on minulle antanut. Eivät kotona tehdyt parinkymmenen minuutin mittaiset Namaste jooga -sessiot anna samaa, joskin niillä on oma tärkeä tehtävänsä kehon huollossa ja arjen rauhoittajina.

Tänään sadhanassa ymmärsin, että olen edennyt alkuvuoden stressi- ja suoritustilassa. Liikunta kahvakuulineen ja punnerruksineen on ollut intensiivistä. Uudessa parisuhteessa olen hakenut paikkaani ja selvitellyt ajatuksia, tunteita ja odotuksiani. Sadhanassa rauha ja levollisuus laskeutui sisimpääni, ja muistin taas, että maailmankaikkeus kyllä tukee minua lempeästi matkallani, kunhan en itse hangoittele vastaan.

Mantrojen jälkeen lauloimme vielä aurinkolaulun, ja kuten tavallista, taas piti vähän itkeä.

May the long time sun
Shine upon you
All love surround you
And the pure light within you
Guide your way on

Pääsiäinen

[Musiikki: Mirabai Ceiba - Guru Guru Wahe Guru]

Pääsiäinen häämöttää edessä. Minulla ei ole sen ihmeempiä pääsiäissuunnitelmia, kunhan olla öllötän kotona kissan kanssa. Poikaystävä reissaa viikoksi Saksaan, joten saan ihan oikeasti nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni koko pääsiäisen! Oikeasti se tekee varmaan vain ihan hyvää. Sen jälkeen kun alettiin vuoden alussa seukata, ollaan nähty melkein joka päivä. Osaa taas nauttia toisen seurasta paremmin, kun on välillä pidempi aika, ettei näe.

Ajattelin pääsiäisenä ottaa iisimmin myös liikuntojen suhteen. Kahvakuulatreenejä on seuraavan kerran tiistaina, ja lauantain kuntopiirikin on peruttu, joten tähän tulee hyvä sauma antaa kropan levätä. Päätin pistää punnerruksetkin tauolle täksi viikoksi. Ei sillä, että mitenkään itkisin, kun en pääse punnertamaan. Lähinnä se vain aina pelottaa, että jos pitää taukoa niinkin epämiellyttävästä toimenpiteestä kuin punnertaminen, se tauko tahtoo helposti venyä...

Oli miten oli. Seuraavina päivinä aion pyöräillä, joogata ja ehkä käydä juoksulenkillä, mikäli polvi (ja reidet?) toipuu tarpeeksi eilisen kuulatunnin kyykkytreenijärkytyksestä. Huomenna kiirastorstaina Om Yoga -koululla järjestetään 31 minuutin mittainen meditaatio, joka päättyy gongirentoutukseen. Ajattelin mennä sinne. Suunnittelin myös kampeutuvani lauantaina pitkästä aikaa aamusadhanaan. Saas nähdä, riittääkö tarmo, että polkaisisin sinne pyörällä vai menenkö bussilla. Sadhana alkaa siis kello 5:30, joten täältä Hervannan perukoilta minun pitäisi lähteä polkemaan puoli viiden maissa, koska olen hidas.

Tänään kävin pyöräilemässä 15 kilometriä. Piti käydä Sääksjärven kirjastossa tarkistamassa yksi käännöstyössä tarvitsemani sitaatti kirjasta, jota ei Hervannan kirjastosta löytynyt.

"Jos sinun onnesi on riippuvainen jonkun toisen tekemisistä,

kyllä kai sinulla on siinä kerrakseen ongelmaa."

- Richard Bach (suom. Anna Salo)

Herännyt unelma

[Musiikki: Mirabai Ceiba - Sacred Love Meditations]

Siitä on reilut kaksi vuotta, kun oikea polvi päätti irtisanoa sopimuksensa. Tuon kahden vuoden ajan olen itkien ja raivoten haudannut juoksu-unelmani kerta toisensa jälkeen. Lopulta koitti se hyväksynnän päivä, kun en enää kiukuten viskonut multaa rikkinäisten haaveiden päälle, vaan hautasin ne hellästi ja haikeana. Sen maaperän päälle aloin kasvattaa uusia unelmia.

Mutta nyt vanha unelma on alkanut orastaa. Se puskee väkisin esiin, enkä tiedä, pitäisikö minun vaalia sitä vai kiskoa se juurineen irti.

Olen yrittänyt kaikkeni, etten antaisi juoksu-unelmille tilaa. Olen tehnyt parhaani, että osaisin elää päivä kerrallaan. Olla suunnittelematta juoksutreenejä etukäteen ja varsinkaan olla haaveilematta minkään valtakunnan juoksutapahtumista.

Toissailtana se sitten nukkumaan mennessä iski. Jos sittenkin. Varala maratonin (nykyinen Tampere maraton?) neljäsosamatka. Olisiko se mahdollista? Uskallanko toivoa?

Kevään juoksut ovat sujuneet niin hyvin kuin tällä polvella on lupa odottaa. Mutta riittääkö se siihen, että pystyisin juoksemaan 10 kilometriä, ilman että kinttu on maalissa rikkipoks?

Elokuun lopussa tulee täyteen viisi vuotta, kun aloitin haparoivan matkani osaamatta lainkaan aavistaa, minne se minut tulisi viemään. Miten hurmaava onkaan ajatus, että viiden vuoden kunniaksi pääsisin taas juoksemaan juoksutapahtumassa, juoksijana muiden juoksijoiden joukossa. Tahtoisin niin valtavasti suoda sen hetken itselleni, sillä olen sen ansainnut.

Polvivaivaisen juoksijan selviytymispakkaus:
hyppääjänpolviremmi, Vomero 6:t,
MSM, molybdeeni ja glukosamiini.

Liikuntaviikko 15

maanantai

9,0 km kävely, 1:31:50

jooga, 25 min

tiistai

30 punnerrusta (5 - 7 - 5 - 5 - 8)

8,6 km kävely, 1:31:00

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

keskiviikko

8,6 km pyöräily, 35 min

jooga, 25 min

torstai

8,6 km pyöräily, 37 min

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

perjantai

32 punnerrusta (6 - 7 - 5 - 5 - 9)

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

jooga, 25 min

lauantai

8,6 km pyöräily, 35 min

sunnuntai

36 punnerrusta (6 - 8 - 6 - 6 - 10)

8,5 km kävely-/juoksulenkki, 1:12:00

jooga, 25 min

Alkuviikosta polvea vähän juili, mutta uskaltauduin siitä huolimatta eilen lenkille. Siirryin neljän minuutin juoksupätkiin, ja sujui varsin hyvin. Sääkin oli mitä parhain juoksusää: ilma kostea ja sateinen, mutta vettä ei kuitenkaan satanut niin että olisi kastumaan päässyt.

Punnerruksissa seuraan edelleen sadan punnerruksen ohjelmaa, mutta lisäsin nyt kakkosviikon harjoitusten sarjoihin yhden punnerruksen lisää kuhunkin. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, sillä nyt treeneissä on aavistuksen enemmän haastetta ja kehitystäkin toivottavasti tapahtuu sen mukaisesti. Teen vielä toisen viikon samoilla punnerrusmäärillä, mutta sitten lisään sarjoihin taas yhdet punnerrukset lisää.

Välillä koko punnertaminen tuntuu ihan hullun hommalta, ja eilen punnertaessa piti oikein muistuttaa itselle, miksi ihmeessä tätä teen. Hyviä perusteluja löytyi useampi:

1. Olen parin kuukauden sisällä edistynyt kahvakuulailussa selkeästi. Toki käyn treeneissä kolmesti viikossa, mutta se että 16 kilon kuula nousee aiempaa kevyemmin ylös, on varmasti melko pitkälti myös säännöllisen punnertamisen ansiota.

2. Voitan poikaystävän kädenväännössä.

3. On yksinkertaisesti siistiä pystyä tekemään ojentajapunnerruksia ilman polvien tukea.

4. Enää kesä ja hihattomat puserot eivät pelota.

5. On hienoa, kun yläkropassa on ytyä.

Lisäksi peilin edessä pullistelu on
erinomainen harrastus ja kohottaa itsetuntoa.

Uusia juoksutarvikkeita

[Musiikki: Emeli Sandé - Our Version of Events]

Tänään (torstaina) tuli Lidliin myyntiin juoksuvaatteita ja -tarvikkeita. Yhdessä vaiheessa hamstrasin noita Lidlin urheilukamoja hirveät määrät aina kun niitä oli valikoimassa, mutta sittemmin olen pysytellyt tietoisesti lafkan laareista kaukana, kun tuntuu, että kaapit pursuavat jos jonkin sortin urheilutörkyä jo ennestään.

Nyt kuitenkin löysin itseni Hervannan Lidlin ovien ulkopuolelta kello 8:59 valmiina syöksymään himoitsemieni tavaroiden kimppuun kuin mummot ja papat konsanaan. En ole ennen tajunnut, että ihmiset ihan oikeasti jonottavat ruokakauppaan, mutta niin vain Lidlin ulkopuolella odotti parisenkymmentä ihmistä ovien avautumista – minä mukaan lukien, hahaa. Mutta halusin varmistaa, että saan juuri ne juoksupöksyt, jotka olin etukäteen mainoksen perusteella päättänyt haluavani. Ja sain! Mukaan tarttuivat myös juoksureppu (ikinä ei sellaiselle ole ollut tarvetta, mutta päätin tarvitsevani sitä siitä huolimatta) ja alkkarit.

Noissa housuissa on sellainen hieno kuvio, joka ei kyllä yhtään näy tuosta kuvasta. Tästä linkistä voi käydä kurkkaamassa, jos siltä tuntuu. Pöksyjen kangas on mukavan ohutta, että tulee varmaan kesällä kovaan käyttöön harrastinpa sitten juoksua tahi jätskikioskille kävelyä.

Liikuntaviikko 14

 

maanantai

7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

jooga, 25 min x 2

tiistai

28 punnerrusta (vko 2/pv 1: 4 - 6 - 4 - 4 - 10)
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

keskiviikko
jooga, 25 min

torstai
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

perjantai

28 punnerrusta (vko 2/pv 2: 5 - 6 - 4 - 4 - 9)
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min x 2

lauantai
vapaa

sunnuntai
33 punnerrusta (vko 2/pv 3: 5 - 7 - 5 - 5 - 11)
7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

Sainpa männä viikolla mitä komeimman HeiaHeia-mitalinkin:

Jo vain, 100 kertaa joogaa tänä vuonna. Ahkeran joogailun tuloksena tällainen 177-senttinen ja 81-kiloinen korstokin voi ajoittain tuntea olevansa sulavalinjainen, notkea ja jäntevä. Olen pikkuhiljaa opetellut yhden käsillä tasapainoiluasennonkin, nimittäin kurkiasanan. En ole tuossa vielä kauhean edistynyt, vaan käsivarteni pysyvät vielä aika koukussa ja varpaat suht lähellä mattoa, mutta ehkäpä sitä vähitellen uskaltaisi alkaa suoristaa käsivarsia ja nostaa jalkoja ylöspäin.

Kävin viime viikolla kahdesti juoksemassa. Tällä kertaa juoksin peräti kolmen minuutin pätkiä. Ne sujuivat hyvin, eikä polvi pahastunut yhtään sen enempää kuin kahden minuutin pätkistäkään. Tosin tämän viikon maanantaina tein ensimmäisen kardinaalivirheen siinä, että heti juoksua seuraavana päivänä päätin pyöräilyn sijasta kävellä poikaystävän luokse. Toinen virhe oli se, että lähdin matkaan ilman hyppääjänpolviremmiäni. Olen siis käyttänyt tuota remeliä aina juostessa ja usein myös pitkillä kävelylenkeillä. Maanantaina kävellessä polvea vihloi käytännössä koko yhdeksän kilometrin ajan, ja tiistaina herätessä siihen suorastaan poltteli. No, koska olen tolvana, päätin kuitenkin kävellä takaisin kotiin, ja siinä polvi olikin yhtäkkiä ihan ok. Tämän päivän olen huilinut, ja polvi tuntuu hyvältä. Se siis ärtyy edelleen melko herkästi, mutta edistystä on nopea palautuminen. Se on hyvä se. Seuraavan kerran kokeilen juostessa neljän minuutin juoksupätkiä. Jännittävää.

Sininen olo

[Musiikki: Jessie Ware - Devotion]

Hesus, että osaa taas väsyttää. Viikon verran on tuntunut, etteivät mitkään yöunet meinaa riittää. Viime yönä nukkua posotin 11 tuntia. Haluan uskoa ja uskon, että jokakeväiset siitepölysessiot aiheuttavat tämän väsymyksen. Pelkkä ajatus, että viime syksyn pohjaton kaivo olisi taas vetämässä minut syvyyksiinsä, on liian karmiva.

Olo on väsymystä lukuun ottamatta fyysisesti ihan hyvä. Sydämessä ei ole mitään outoja viboja, ja tarmoa ja voimaa on sitten kun lopulta uni suostuu hellittämään otteensa. Verenpaine on aavistuksen koholla: äsken mittasin, ja se oli 136/89. Mutta minulle tuo on aika normaali lukema. Toki pyrin sinne 130/80 tuntumaan, mutta sukurasite on ja pysyy. Kaikkeen ei elämäntavoillakaan pysty vaikuttamaan.

Yleisvire on ollut vähän alakuloinen, ja pari päivää on itkettänyt vähän kaikki. Katsoin äsken nauhalta eilisen Suurimman pudottajan, ja pakko oli vähän porata. Tosin se nyt ei ole mikään yllätys, sillä ainahan minä vollotan kyseistä ohjelmaa katsoessa, oli sitten minkä maan tahansa kisa kyseessä. Eilen törmäsin Facebookissa johonkin juttuun naisesta, joka omistaa pieniä hevosia ja käy niiden kanssa ilahduttamassa vanhoja ihmisiä vanhainkodissa. Voi elämä, mikä itku siitäkin pääsi! Minulla ei ole mitään hajua, toimiiko tämä linkki, mutta kokeilkaa, jos kiinnostaa.

No, pitää alkaa valmistautua kahvakuulatunnille. Jospa sitä vaihteeksi vuodattaisi vähän hikeä. Verestä ei niin väliksi, mutta katsotaan nyt. Alkuvuodesta käytin kuulatunneilla paljon hanskoja, kun tuntui, että kämmenet olivat jatkuvasti auki. Nyt yritän vieroittaa itseni hanskoista, ja aina vähän jännittää, milloin se nahka on taas rullalla.

Liikuntaviikko 13

 

maanantai
28 punnerrusta (vko 2/pv 1: 4 - 6 - 4 - 4 - 10)
8,6 km kävely, 1 h 25 min
jooga, 25 min

tiistai
8,6 km kävely, 1 h 30 min
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

keskiviikko
10,7 km pyöräily, 39:15
jooga, 25 min

torstai
30 punnerrusta (vko 2/pv 2: 5 - 6 - 4 - 4 - 11)
10,6 km pyöräily, 43:20
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

perjantai
4,2 km kävely, 45 min
kahvakuula, 1 h
jooga, 25 min

lauantai
20,9 km pyöräily, 1:19:20

sunnuntai
32 punnerrusta (vko 2/pv 3: 5 - 7 - 5 - 5 - 10)
22,7 km pyöräily, 1:39:30

Pidin väliviikon juoksusta, sillä kinttu oli edellisviikolla aika kovilla. Kävelin kuitenkin entiseen malliin kolmisenkymmentä kilometriä. Ja punnersin vaikka edistymistä ei tunnu tapahtuvan ei sitten millään. Starttasin tänään tuon peijakkaan kakkosviikon ties monettako kertaa uudestaan. Mikäli tällä viikolla lihaksissani ei ilmene mystistä edistymistä, niin että jaksaisin yhtäkkiä punnertaa putkeen sen 16 toistoa, joka kolmosviikolle siirtymiseen edellytetään, aion ensi viikosta lähtien tehdä nuo kakkosviikon harjoitukset siten että lisään ohjelman jokaiseen sarjaan yhden punnerruksen lisää. En tiedä, auttaako sekään, mutta tuleepahan treeniin edes hieman lisähaastetta.

Vaikka en nyt tuossa punnerrusohjelmassa kauheasti etenekään, tänään kahvakuulatunnilla konkretisoitui, että ojentajat ovat kuin ovatkin vahvistuneet. Pystypunnersin nimittäin 16 kilon kuulalla suht vaivattomasti. Muistan viime vuoden puolella pystypunnerrusten kyseisellä painolla olleen aikamoista tuskaa, mutta nyt sujui hyvin. Jee!