Tyhmä juttu

Ja taas on jumppanauha rikki! Ekahan katkesi jo aikoja sitten, mutta nyt tuo toinenkin alkaa olla käyttökelvoton. Aluksi siihen tuli reikä, jonka paikkasin. No nyt siinä on kaksi uutta reikää, joista toinen on sen verran aimo mollukka, että taitaa olla viisainta ostaa uusi nauha. Ketutus sentään.

Polviharjoitukset ovat ärsyttäviä, varsinkin kun niitä pitää nyt tehdä neljästi päivässä, että sinänsä en itke, kun ne tältä päivältä jäävät väliin. Mutta kovasti haluaisin kuntouttaa polvea. Vaikka tuntuu, että mikään ei auta.

Yökyynel

Olisikohan unien aika, kun pillahdin itkuun törmätessäni Facebookissa tähän kuvaan:

Niisk! <3

Käsipäivää

[Musiikki: Tom McRae - Just Like Blood]

Punnersin tänään itseni itkun partaalle ja naamani jälleen kerran verenpurkauksille. Kylläpä vitosviikon kolmosharjoitus osasikin tehdä pahaa. Ja toisaalta, mikä voittajaolo, kun ihan oikeasti annoin kaikkeni, mitä näistä haboista lähti. Hetki piti kyllä maata lattialla henkeä haukkoen.

Olen jo pitkään suunnitellut käyväni uimassa, ja koska punnertamisessa ei selvästikään ollut vielä tarpeeksi treeniä yläkropalle, suuntasin uimahalliin. Uin tunnin verran ja yhteensä 1500 metriä. Saa nähdä, nousevatko kädet huomenna minnekään.

(En tiedä, johtuuko se veden läsnäolosta vai mistä, mutta uidessa tulee aina kauhea pissahätä. 1000 metrin jälkeen oli pakko pitää vessatauko. Ja kun sain loput 500 metriä uitua, taas piti juosta veskiin. Ja joo. Tämä oli taas ehdottomasti sellaista tietoa, joka oli aivan pakko jakaa.)

Keskiviikkokilot

[Musiikki: Florence and the Machine - Breath of Life]

Viime aikoina on ollut välillä tosi epätoivoinen olo painon kanssa. Tekisi mieli huutaa ja itkeä vuorotellen ja toisinaan yhtä aikaa.

Tänään vaaka soi taas pientä helpotusta, kun pääsin niukasti alle kasikympin: 79,9 kiloa (BMI 25,5). Tilanne on kuitenkin se, että veitsenterällä tässä jatkuvasti keikutaan.

Olen kesän aikana syönyt hulluna hapankorppua. Se on hyvää merisuola-Ingmariinin kanssa. Liian hyvää, sillä sitä tulee puputettua pitkin päivää. Viimeisin hapankorppupaketti loppui, ja päätin olla ostamatta uutta. Yritin jo kerran aiemminkin näkkärien ja leivän sijasta syödä tonnikala-raejuusto-ananas-sotkua, ja yritän sitä nyt uudestaan. Toivottavasti en kyllästy yhtä nopeasti kuin viimeksi. Jos sillä saisi hillittyä tuota jonninjoutavaa napostelua.

Yhdessä vaiheessa olin ok sen asian suhteen, etten pääse juoksemaan. Nyt tuntuu taas pahalta, kun en pääse. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos pystyisin liikkumaan niin paljon kuin tahdon. Kaiken lisäksi suututtaa, että aiheutin polvelle itse taannoin takapakkia.

No, nyt töiden kimppuun. Pitää tarkistaa vielä yhden jakson tekstit ennen kuin lähetän ne toimeksiantajalle.

Muistutus

Hei, kansa!

"Toivoisinkin, että jokainen joka suunnittelee osallistuvansa miittiin, ilmoittaisi siitä minulle osoitteeseen qmatkalla[att]gmail.com (tai FB-ryhmässä) viimeistään keskiviikkona 29.8. Tämä siksi, että jo pelkästään pöytävarausta varten on hyvä tietää osallistujien määrä. Toisekseen on hyvä ajoissa sopia, missä ja moneltako tavataan, ettei kukaan sitten vain joudu hortoilemaan itsekseen eksyksissä."

 Viikonloppuna nähdään, jee!

Metsien kuningatar

Tänään (sunnuntaina) oli tarkoitus käydä pyöräilemässä, mutta sateisen kelin takia luovuin ajatuksesta, vedin jalkoihin ihanat heppakumpparini ja suuntasin läheisille luontopoluille.

En ole mikään eräihminen. Jostain syystä pelkään metsiä: eksymistä, karhuja, hulluja tappajia ja nykyään myös zombeja, kiitos Walking Dead -tv-sarjan. Nytkin jännäsin, että eksynkö minä sinne metsään, vaikka kuulin autojen ääniä ja olin luultavasti koko ajan parinsadan metrin päässä teistä. Varsinainen eräjorma.

Nappasin kännykällä kuvia todisteeksi huimasta metsäretkestäni:

Klassinen kinttukuva

Evästä

Täytyy olla tosi pöllö, jos eksyy

Paikoitellen oli tosi löllöä, ja ihmettelin mutavellissä näkyviä polkupyörän jälkiä. Joku tosi extreme tyyppi oli vissiin käynyt vähän vetämässä rallia.

Löllönlöö

Tyyni Makkarajärvi

Löydä hengellinen tiesi

Sellainen samoilu. Vastaan ei tullut karhuja eikä zombeja, mutta olipa siitä huolimatta mukava putkahtaa metsästä asfaltoidulle tielle ja tajuta selvinneensä hengissä. Ja mittaahan tälle vaaroja kuhisevalle taipaleelle tuli yhteensä 3,6 kilometriä, josta varsinaista metsäosuutta ehkä kaksi kilsaa.

Jotenkin metsät eivät vain ole se minun juttuni. Vaikka nättiä ja rauhallistahan siellä oli.

Liikuntaviikko 34

maanantai

92 punnerrusta (vko 4 / pv 3: 16 - 18 - 13 - 13 - 32)

50 kevennettyä punnerrusta

polvitreenit, 50 min

tiistai

27,8 km pyöräily, 1:32:10

jooga, 1 h

polvitreenit, 50 min

keskiviikko

voimapyörä, 5 x 10

polvitreenit, 45 min

torstai

89 punnerrusta (vko 5 / pv 1: 17 - 19 - 15 - 15 - 23)

50 kevennettyä punnerrusta

40,4 km pyöräily, 1:51:40

polvitreenit, 45 min

perjantai

10,8 km pyöräily, 40 min

ratsastus, 1 h 40 min

polvitreenit, 45 min

lauantai

polvitreenit, 45 min

sunnuntai 

100 punnerrusta (vko 5 / pv 2: 10 - 10 - 13 - 13 - 10 - 10 - 9 - 25)

50 kevennettyä punnerrusta

3,6 km kävely, 56:30

polvitreenit, 50 min

Oli onnistunut punnerrusviikko. Punnersin kolmena päivänä, ja uskaltauduin jälleen vitosviikolle. Kauhea muuten, miten kauan olen tätäkin ohjelmaa tahkonnut (viime vuoden joulukuusta). En vain taida ihan kuulua siihen optimaaliseen ryhmään, joka kuuden viikon aikana onnistuisi kasvattamaan lihasvoimaansa parista vaivalloisesta punnerruksesta sadan punnerruksen suoritukseen. No, omaan tahtiin ja silleen. Sinänsä saavutukset tahtovat vain välillä hämärtyä, kun miettii liikaa, että tähänkin on nyt mennyt näin kauan aikaa ja oon ihan paska, möööööö. Sitten tajusin, että pystyn tällä hetkellä punnertamaan yli 30 kertaa ilman taukoja ja polvien tukea. Se on oikeasti aika paljon! Tällä hetkellä välitavoite on saada punnerrettua 50 kertaa ja siitä sitten sataan joskus. Luovuta en!

Perjantaina oli aivan ihana ratsastaa. Käytiin Oskun kanssa maastossa, ja alkulenkki oli nyt ihan pöljä, kun Oskua laiskotti ja hyvä kun jaksoi kaviota pistää toisen eteen. Sitten yhdessä kohdassa se päätti, että edessä oli jotain tosi kauheeta, eikä suostunut liikahtamaan eteenpäin, vaan lähti peruuttamaan, kun annoin pohkeita. Siinä sitten känkkäröitiin aikamme, ja lopulta sain pollen eteenpäin. Sen jälkeen olikin huisia. Laukattiin paljon. Välillä ravattiinkin. Alamäet toki käyntiä. Osku reipastui ja unohti hötkyilyt. Ihanaa.

Ensi viikolla alkaakin sitten itämainen tanssi. Voe maalima.

Blogimiitti lähestyy, hop!

Kuten otsikko sen jo kertoikin, blogimiitti on jo ovella! Ensi viikon sunnuntaina eli 2.9. Tampereelle kokoontuu kivoja blogi-ihmisiä, ja mukaan ehtii vielä ilmoittautua. Tiedossa on taatusti huippu päivä, kun osa porukasta juosta kipaisee puolimaratonin ja osa samoilee Pyynikillä vähän kevyempään tahtiin. Urheilusaavutusten jälkeen mennään tietysti syömään ja paikaksi on alustavasti valittu New York.

FB-ryhmässä on juteltu miitistä enemmänkin, mutta jos et jostain syystä ryhmään halua/voi liittyä, tässä ryhmän seinältä kopsattu alustava aikataulu:

- Suurin osa Varalassa juoksevista lienee osallistumassa puolimaratonille. Se starttaa klo 12, eli Varalan urheiluopistolle olisi hyvä kokoontua vähintään tuntia ennen, jotta juoksijat ehtivät ilmoittautua ja muuten valmistautua. Alustavasti voisimme tavata siis Varalassa 10:30.

- Startin jälkeen me, jotka emme juokse, voisimme vaikka tehdä kävelylenkin Pyynikillä. Se sijaitsee ihan urheiluopiston kupeessa ja on tosi nättiä seutua. Näin meidän ei tarvitsisi vain kökkiä tapahtuma-alueella odottelemassa. Toki palattaisiin takaisin ottamaan urheat juoksijat maalilinjalla vastaan!

- Suihkussa käynnin ja siistiytymisen jälkeen (noin klo 16-17?) olisikin sitten hyvä aika siirtyä syömään ja jutustelemaan jonnekin kivaan ravintolaan.

Jos et ehdi tulla Varalaan, niin mukaan saa liittyä toki myöhemminkin!

On myös mahdollista sopia, että tavataan esimerkiksi rautatieasemalla. Näin kenenkään ei tarvitse lähteä itsekseen harhailemaan pitkin Tamperetta Varalaa etsien.

Toivoisinkin, että jokainen joka suunnittelee osallistuvansa miittiin, ilmoittaisi siitä minulle osoitteeseen qmatkalla[att]gmail.com (tai FB-ryhmässä) viimeistään keskiviikkona 29.8. Tämä siksi, että jo pelkästään pöytävarausta varten on hyvä tietää osallistujien määrä. Toisekseen on hyvä ajoissa sopia, missä ja moneltako tavataan, ettei kukaan sitten vain joudu hortoilemaan itsekseen eksyksissä.

Jos tulet kauempaa ja tarvitset majapaikkaa la-su-yöksi, niin kirjoittele sähköpostiini ja järjestetään asia. Yhteyttä saa muutenkin ottaa, jos jokin asia mietityttää! Jo lauantai-illaksi on mahdollista järjestää jonkinlaista ohjelmaa, jos innokkaita löytyy.

Nyt kaikki vain rohkeasti mukaan ja kaverit messiin! Iiks, kohta nähdään!

P.S. Miittiasiaa löytyy myös tästä postauksesta.

Humps

[Musiikki: Kate Havnevik - You]

Johan nyt on löllerö. Paino humpsahti takaisin kasikympin tyhmemmälle puolelle. Vaaka tarjosi tänään totuudeksi 80,4 kiloa (BMI 25,7). Tyhmää. Tämän ja viime viikon tuloksissa taitaa nesteillä olla näppinsä pelissä, kun viime viikolla paino hujahti 1,2 kiloa lukemaan 79,6 kg ja nyt taas tultiin vieterin lailla takaisin ylös. Katsotaan, mihin tilanne etenee. Toivottavasti alaspäin.

Työrintamalla on ollut pari karseaa päivää, kun sain suomennettavaksi tajuttoman vaikean jakson. Argh. No, siitä on nyt selvitty. Huomenna saavat av-käännökset olla omissa oloissaan, ja syvennyn taas kaunokirjallisuuden pariin. Kivempaa.

...edelliseen viitaten

Sähköpostiin kopsahti postia Grouponilta. Ostin taas lahjakortin. Om Yoga järjestää astangajoogan alkeiskurssin syyskuussa. Lahjakorttiin sisältyy myös viisi vapaavalintaista joogatuntia. Kurkkasin tuntiaikataulusta, että Martin pitämä lempeä hatha alkaa taas syyskuussa. Sinne siis. Tulkaa mukaan.

Syyskuussa itämaista tanssia ja joogaa. Ja tietysti ratsastusta. Jospa näillä eteenpäin.

Murtuva pato

[Musiikki: Kate Havnevik - You]

Voi yö. Niin paljon taas mielen päällä. Murheita, epätietoisuutta, huolta. Miten auttaa toista ihmistä, kun on niin aseeton olo. Miten osata päättää, mikä olisi itselle paras vaihtoehto.

Pimenevät illat. Kylmyys. Pelko. Tuleeko syksystä ja talvesta tuskallisen vaikea. Riittääkö energia. Mistä ammentaa voimaa, kun jo nyt tuntuu kuin olisin mustassa tynnyrissä, josta en pääse kokonaan ylös.

Yritän pitää itseni kiireisenä, ettei jää aikaa jäädä sänkyyn makaamaan.

Mytty sisällä kasvanut niin suureksi, että kyynelkanavien sulkeminen ei niin vain onnistu. Lähteen tunnistaminen käynyt liki mahdottomaksi.

Kaipaus kesäniityille. Auringon valaisemaan hetkeen, kun järvi oli tyyni ja hetken ajan saattoi hengittää. Peläten kuitenkin tulevaa.

Sieltä se kuitenkin tulee.

Hengitä syvään.

Uusi haaste

[Musiikki: Kate Havnevik - You]

Olen tänään kuunnellut Kate Havnevikin uutta levyä You. On ihana. Suosittelen tutustumaan norjalaisen musiikkiin, jos esimerkiksi Imogen Heapin tyylinen musa yhtään uppoaa.

---

Tutustumisesta puheen ollen. Ostin viime yönä CityDealista lahjakortin itämaisen tanssin kurssille. Voihan perkele. Minä en siis koskaan ole ollut mikään tanssijaluonne. Olen yksikseni puurtaja, joka tekee oman juttunsa omissa oloissaan. Miellän tanssin lajiksi, jossa ollaan paljon esillä ja nimenomaan esiinnytään. Ehkä siksi minä tuon lahjakortin ostinkin. Haluan haastaa itseni ja opetella enemmän ulos kuorestani. Ilmaisemaan itseäni vartalon liikkeillä.

Kyllä silti ahdistaa. Mutta itseni tuntien todellakin menen sille kurssille, kun kerran sellaisesta on maksettu. Kurssia on siis viitenä lauantaina 1.9. alkaen pari tuntia kerrallaan. Eniten nyt vain toivon sitä, etteivät muut kurssilaiset ole jotain sirppanoita 160-senttisiä ja 45-kiloisia keijuja. Ääh. Miksi minä tällaiseen ryhdyin.

Vatsatanssia? Voi taivas.

Liikuntaviikko 33 + jumppanauhasta asiaa

maanantai
vapaa

tiistai
84 punnerrusta (vko 4 / pv 2: 14 - 16 - 12 - 12 - 30)
50 kevennettyä punnerrusta
polvitreenit, 50 min
27,9 km pyöräily, 1:29:00
jooga, 1 h 10 min

keskiviikko
polvitreenit, 45 min

torstai
voimapyörä, 4 x 15
polvitreenit, 45 min
27,1 km pyöräily, 1:13:21

perjantai
polvitreenit, 50 min
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h 5 min

lauantai
polvitreenit, 50 min

sunnuntai
polvitreenit, 50 min
voimapyörä, 4 x 15
5,2 km kävely, 57:19

Sain maanantaina uuden jumppanauhan ja aloitin viimeisen rutistuksen ortopedin antaman polven liike- ja lihasharjoitteluohjelman kanssa. Minulla oli aiemmin vaikeuksia harjoitusten 8-10 kanssa, sillä en esimerkiksi edes älynnyt, miten tuo harjoitus 10 olisi pitänyt oikein tehdä. Lisäksi ohjeissa neuvottiin sitomaan jumppanauhaa ties mihin pöydänjalkaan, ja sen seurauksena eka jumppanauhani katkesi. Luin sittemmin netistä, että jumppanauhaa ei nimenomaan saisi sitoa mihinkään.

Löysin sitten Thera-Bandin kattavan esitteen, missä oli erilaisia jumppaliikkeitä, ja valitsin niistä sitten kolme, joiden pitäisi suurin piirtein harjoittaa samoja lihaksia kuin noiden harjoitusten 8-10.

 

Uusi jumppanauha ei kylläkään ole Thera-Band, vaan Anttilasta vitosella ostettu joku vain. Puntaroin mediumin ja heavyn välillä, ja päädyin sitten jälkimmäiseen. Ja on sanottava, että harjoitukset tuntuvat lihaksissa! Jotenkin jumppanauhat mieltää mummojen lällykamaksi, mutta kyllä niillä saa lihaksensa näköjään kipeiksikin. Etenkin tuo polven koukistus tuntuu takareidessä mehukkaasti.

Vähemmän kuin viimeksi

[Musiikki: Au Revoir Simone - Still Night, Still Light]

Rasti seinään nyt kansa! Ensimmäisen kerran koko surkuhupaisan "kolmen kilon kevennykseni" aikana painoni oli jopa laskenut edellisestä mittauksesta. Hämmennys oli suuri, kun vaaka tarjosi tänään lukeman 79,6 kg (BMI 25,4). Polven takia olen joutunut taas kerran keventämään liikuntaa, mutta sain jotain tolkkua herkutteluihini, ja ilmeisesti se sitten auttoi. Jee! (Siitä ei välitetä, että paino on yhä 700 grammaa enemmän kuin projektin alussa, lol.) Nyt on suunnitelma pitää paino kasikympin alla ja lähteä sitten hissuksiin hivuttautumaan seiskakasin puolelle.

Liebster Award, osa I

[Musiikki: Velcra - Hadal; Tori Amos - Little Earthquakes]

Sain ihanilta J.B:ltä, niina c. monilta ja TM:ltä tunnustuksen, kiitos ja halaus siitä!

Tarkoituksena on kertoa itsestään 11 faktaa ja vastata tunnustuksen antajan keksimiin 11 kysymykseen. Lisäksi tunnustuksen saajan tulee keksiä uudet 11 kysymystä ja pistää haaste eteenpäin 11 ihmisille, mutta koska olen tylsä, tyydyn nyt vain vastailemaan.

Katsotaan keksinkö kaiken kaikkiaan 33 faktaa itsestäni, vai pitääkö luovuuden puutteessa ilmoittaa ukkovarpaan ympärysmitta! Jännityksellä odotamme...

1. Minulla on orpo olo, jos kissani ei jostain syystä nuku sänkyni jalkopäässä, kun itse nukun.

2. Haluaisin olla aamuvirkku ja kirmata pitkin maita ja mantuja kello seitsemältä aamulta. Todellisuudessa olen kuitenkin yöhaahuilija, ja varsinkin kirjoittaminen onnistuu helpoiten, kun maailma ympärillä hiljenee. Olen kuitenkin opetellut tekemään käännöstöitä myös päivällä, sillä en halua käyttää kaikki iltojani ja öitä töiden tekoon.

3. Ihmisen elämä nykyisessä suorituspaineita ja teknologiaa täynnä olevassa maailmassa ahdistaa minua. Pitäisi revetä kaikkeen: tienata koko ajan enemmän rahaa, perustaa perhe ja synnyttää ne 2,1 lasta, ottaa järkky asuntolaina ja käydä kaksi kertaa vuodessa ulkomailla "lomalla", jotta jaksaa taas seuraavaan lomaan. Mietin, miten ihmeessä kukaan ehtii nauttia elämästä tässä ja nyt.

4. Jännitän joka kerta kun nousen hevosen selkään. Pelkään putoamista etukäteen aivan liikaa. Peloista huolimatta en yksinkertaisesti pysty elämään ilman hevosia. Viimeisen puolen vuoden aikana olen oppinut rennompaa ratsastamista, ja se on ihana asia!

5. Rakastan edelleen salaa Goo Goo Dollsin laulajaa John Rzeznikiä. Yksipuolinen salarakkaus alkoi yläasteen ja lukion vaihteessa.

6. Unelmoin uuden hiustyylin leikkauttamisesta, mutta en ikinä uskalla toteuttaa sitä, koska pelkään, että lopputuloksesta tulee ihan järkky.

7. Hammasharjani pitää olla "extra soft" tai mistään ei tule mitään.

8. Pelkään, että joudun vielä jonain päivänä käyttämään käännösmuistiohjelmaa Trados. Se on saatanasta.

9. Imuroin kotini sunnuntaina, ja ihmettelin, miten olen joskus kyennyt tekemään kerrossiivojan töitä tämän selkäni kanssa.

10. Sitten muistin, että sain kerrossiivoojana ollessani työstä iskiaksen.

11. Rupesin katsomaan Valehtelevat viettelijät -sarjaa (eng. Pretty Little Liars) varauksella, että "tää on taas joku ihme teinihumppa", mutta se onkin tosi jännä ja hyvä.

12. Odotan syksyssä innolla sitä, että Amerikoissa pyörähtävät käyntiin uudet kaudet Survivoria, Amazing Racea ja Biggest Loseria. Tervetuloa keskiviikot ja sohvahetket BL:n ja Aino Ihana Maitosuklaan parissa! Se jos mikä parantaa sielun.

13. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa kolme laudaturia (äidinkieli, reaali, lyhyt matematiikka) ja kolme eximiaa (pitkä englanti, keskipitkä ruotsi, lyhyt saksa).

14. Välillä harmittaa, etten valinnut lukiossa pitkää matematiikkaa, sillä tietyllä tapaa olisin halunnut haastaa itseni sen parissa. Mutta tiesin, etten suuntautuisi matemaattisille aloille, joten keskityin humanistisiin aineisiin.

15. Unohdin ottaa matematiikan yo-kokeeseen harpin mukaan. Yhdessä tehtävässä piti piirtää ympyrä, ja tein sen vaseliinipurkin avulla.

16. Olen käyttänyt hampaiden pesussa iät ja ajat Pepsodent Super Fluoria. Ja sen putkilon pitää olla nimenomaan se 50 millilitran eikä sellainen 75 ml tötterö, jonka saa pystyyn.

17. Jaksan joka päivä (ja silloin tällöin blogissanikin) ihmetellä, miksi ihmiset kirjoittavat "joka päivä" (tai "koko ajan"!) yhteen.

18. Itsehän en koskaan kirjoita väärin.

19. En ole koskaan käynyt festareilla tai konserteissa. On kuitenkin pari artistia/yhtyettä, jotka haluaisin nähdä livenä: Sigur Rós, Tori Amos ja Lady Gaga. Ja tietysti Goo Goo Dolls, niin voisin pyörtyä heti kun näen John Rzeznikin.

20. Vihaan kysymystä: "Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?", koska en todellakaan halua ajatella tilannetta, että kökkisin yksinäni jossain kämäisellä saarella.

21. Cast Away -elokuva on muuten ihan perseestä.

22. Välillä unelmoin Big Brother -taloon pääsystä (en ole kertaakaan hakenut), mutta sitten tulen aina siihen johtopäätökseen, ettei kaltaistani introverttiä sinne koskaan edes huolittaisi. Hyvä niin.

23. Suomen Big Brotherissa oli kerran mukana yksi kääntäjä. Hänet äänestettiin ensimmäisenä ulos, lol!

24. Minulla on näköjään ongelmia pysyä tehtävänannossa. Kohta 23 ei varsinaisesti ollut minua koskeva fakta.

25. Salkkareissa tykkään Heidistä. Lasse on myös hyvä.

26. Jos syön pitsaa, siinä pitää olla tonnikalaa ja ananasta.

27. Minulla on ikävä Onnenpyörää ja Janne Porkkaa.

28. Googlasin äsken Onnenpyörän ja eksyin jonnekin keskustelupalstalle, missä ihmiset jakoivat Onnenpyörä-muistojaan:

"Eikös onnenpyörässä ollut myös muistaakseni kilpailija, joka valitsi konsonantiksi J niin kuin Yamaha :)"

"Samaa rataa jatketaan ja samasta ohjelmasta, kun kilpailija valitsee kirjaimen M niin kuin ämpäri."

Ai kamala, ihan paras ohjelma.

29. Käytän mieluummin langallisia hiiriä kuin langattomia. Kannettavassani on langallinen hiiri, pöytäkoneessa langaton.

30. Minulle tulee lyhenteestä "D2" mieleen jotain aivan muuta kuin D2-vitamiini. 

31. Tykkäsin Iholla-sarjasta.

32. Tuntuu pahalta, jos joskus joudun viskaamaan metallipurkin tai banaaninkuoret sekajätteeseen.

33. En jaksa mitata ukkovarpaani ympärysmittaa.

Vastaan esittämiinne kysymyksiin myöhemmin, sillä aivokapasiteettini osoittaa tällä hetkellä hyytymisen merkkejä. Palaamme siis!

Liikuntaviikko 32

maanantai
voimapyörä, 4 x 15
2,7 km kävely, 30:45
43, km juoksu, 33:08
jooga, 1 h 20 min

tiistai
100 kevennettyä punnerrusta
25,6 km pyöräily, 1:26:18
jooga, 50 min

keskiviikko
vapaa

torstai
27,1 km pyöräily, 1:16:14
jooga, 45 min

perjantai
74 punnerrusta (vko 4 / pv 1: 12 - 14 - 11 - 10 - 27)
50 kevennettyä punnerrusta
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h 25 min
jooga, 1 h 10 min

lauantai
voimapyörä, 4 x 15
jooga, 1 h

sunnuntai
vapaa

Viime viikko meni pitkälti joogan parissa. Maanantain tyhmän juoksulenkin ja jälleen kerran ärhäköityneen polven takia  päätin ottaa aikalisän ja kerätä hermoni joogaten. Ja se on auttanut! Maanantaina ja pari päivää sen jälkeen olo oli kyllä tosi surkea, kun polvi on hankala ja paino jossain avaruudessa asti. Pyrin keskittymään kivoihin asioihin, mikä tepsi. Pääsin perjantaina pitkästä aikaa taas ratsastamaan, ja oli ihana ratsastaa Oskulla maastossa ja antaa sen kiidättää minua laukaten mäkeä ylös, kun itse en pysty.

Ja tosiaan joogan kautta löysin hyväksyntää omaa kehoani ja tilannetta kohtaan. Löysin YouTubesta jotain veden lorinaa ja aaltojen loisketta, himmensin valot ja annoin kehoni taipua asentoihin, joihin se sillä hetkellä halusi taipua. Helpotti oloa. Pettymykset vaihtuivat tasapainoon.

Palasin myös armaan voimapyörän pariin, ja lomalle jääneet vatsalihakset kokivat karun herätyksen. Kun nauraessa ja aivastaessa sattuu, niin tietää tehneensä. Punnertaminen aiheuttaa minussa nykyään rimakauhua, ja yritän nyt totutella touhuun vähän helpomman kautta ja pakitin yhden viikon taaksepäin. Kyllä tästä vielä eteenpäin päästään.

Mökkiloma 22.7.-5.8.2012

[Musiikki: Vanessa Carlton - Rabbits on the Run]

Odotin kesää niin kauan, että huomasin syksyn saapuneen.

Olen vihainen säälle. Grr. Olen parina yönä (ja päivänä) joutunut pitämään makuuhuoneen ikkunan sekä parvekkeen oven kiinni, kun on niin peijakkaan kylmä! Ja vetämään villasukat jalkaan. Mikä kesä tää tämmönen oli? Ihan hanurista. En tykkää mistään 30 asteen helteistä, mutta olisi se sää välillä voinut yli kahdenkympinkin kivuta. Tai sitten se kapusi, mutten älynnyt.

Syksy vähän jänskättää, sillä tuntuu, että en ehtinyt lainkaan saamaan kesästä energiaa. Loka- ja marraskuu ovat minulle aina vaikeita. Jos sen syksyn on jo nyt pakko hyökyä päälle, niin voisi saman tien tulla lumet maahan. Pääsisi hiihtämään. Suolijärveäkin on paljon kivempi kiertää hiihtäen kuin juosten.

Onneksi on muistoja, tältäkin kesältä.

Olin siis miesystävän ja tämän Israelissa asuvan siskon ja miehen kanssa mökillä Puumalassa. Jälkimmäinen parivaljakko vietti siellä yhden viikon, minkä jälkeen minä ja miesystävä jäimme kökkimään mökille vielä toiseksi viikoksi.

Mökki oli pienehkö (44 neliötä) ja koostui tupakeittiöstä sekä pienestä makuusopesta. Saunaan pääsi verannan kautta. Ulkona oli vielä erikseen grillikota, huussi sekä aitta.

Mökki ja jotain kalsareita kuivumassa

 

Grillikota

Huussi

Ranta ja osittain upoksissa oleva laituri

Järveen kellahtanut vene

Kesän kimallus

Kuten osasta kuvia voi päätellä, vesi oli normaalia korkeammalla. Mökkiä vuokrannut jäppinen taisi jotain puhua metristä. Yritimme viimeisinä päivinä nostaa kahteen pekkaan tuota uponnutta venettä rannalle, ja vaikka saimme sitä jonkin verran hinattua ylös vedestä, järveen se lopulta jäi. Kiitokseksi sain pari komeaa paarman pistoa: yhden reiteeni ja toisen suoraan oikeaan kankkuuni. Upeeta.

Kalpea reisi ja punainen purema.
(Sori, perseestä ei ole kuvaa.)

Asuin opiskeluaikoina Savonlinnassa, ja kaipaan sinne tasaisin väliajoin. Viihdyn Tampereellakin, mutta jokin Savonlinnan avaruudessa jätti minuun lähtemättömän jälkensä. Rakastan vettä ja järviä. Sitä vapautta ja näkyvyyttä. On täällä Tampereellakin tietysti järviä, ja minun ei tarvitse ottaa kuin pari askelta ja olen keskellä metsää. Eli luontoa on. Mutta siinäpä se. Osa ihmisistä on metsäihmisiä. Minä olen järvi-ihminen. Ehkä se johtuu siitä, että 19 vuotta asuin Pielisen kupeessa ja 6 vuotta Saimaan rannoilla. Järvissä on tilaa. Metsät nousevat ympärille korkeina. Tarvitsen tilaa hengittää.

"Tänne minä vielä jonain päivänä muutan takaisin."

Satamassa oli hevonenkin

Siksi oli ihanaa päästä käymään Savonlinnassa, jossa pyörähdimme pariin otteeseen. Ensimmäisellä reissulla kävimme ihmettelemässä Olavinlinnaa. On se aika kivinen jätti.

Toisella Savonlinna-visiitillä kävimme miesystävän kanssa Sulosaaressa. Se on ihana paikka aivan keskustan kupeessa, mutta jossa tuntee sukeltavansa aivan toiseen maailmaan. Jos joku teistä ikinä käy Savonlinnassa, käykää Sulosaaressa. Sinne pääsee Kasinonsaarilta, jotka ovat siis aivan kauppatorin ja junapysäkin vieressä. Etsikää valkoinen silta, ja olette perillä.

Kuten aiemmissa postauksissa olen tuskaillut, mökillä söin kuin mikäkin. Mutta tuli siellä liikuttuakin. Uiminen jäi päivittäiseen kastautumiseen ja tukan pesemiseen järvessä, sillä vesi oli sen verran vilpoisaa, ettei sinne asumaan viitsinyt jäädä. Mutta joogasin, kävin juoksemassa ja ulkoiluttamassa Hirmua. Mökistä oli puolentoista kilometrin päässä lossi, ja yhden pyörälenkin tein lossin toiselle puolelle. Oli hassua, kun kyydissä ei ollut ketään muita kuin minä ja Hirmu. Hurr, yksityislossi! Voiko nainen kauniina kesäpäivänä muuta toivoa?

Myöhästyttiin ekasta kyydistä

Kesällä ei oo kiire eikä siis murjoteta.
(Eikä murehdita kännykameran laadusta.)

Säät olisivat voineet olla lämpimämpiä, mutta joukkoon mahtui komeitakin kelejä kuten kuvista toivottavasti välittyy. Itikoita ei ollut niin paljon kuin pelkäsin, mutta aivan tarpeeksi kuitenkin. Paarmoja oli liikaa. Olen kai jonkin verran yliherkkä ötyjen puremille, ja vaikka napsin allergialääkkeitä koko kahden viikon ajan, kinttuni ovat vieläkin sen näköiset, että en ollut ainoa, joka tuon kahden viikon aikana ruokaili ahkerasti.

Harmi, etten täysin voinut lomailla, sillä uutterana freelancerina raahasin kannettavan ja työt mukaan mökille. Mukavaa oli silti. Kaunista.

Rohkea askel, kurja mieli

Kävin aamulla vaa'alla, vaikka oli tarkoitus vältellä kapinetta vielä ensi keskiviikkoon saakka. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ei se totuus poispäin katsomalla miksikään muutu.

Mökillä tuli siis syötyä ihan sikana. Suklaata, karkkia, keksiä, jätskiä... Voi taju. Turposin silmissä, ja tokihan osa siitä oli pelkkää nestettä, mutta ei niillä syömisillä vararengas voi olla kasvamatta.

No, paino oli joka tapauksessa tänään 80,7 kiloa (BMI 25,8), ja kolmen kilon kevennykseni saa entistä surkuhupaisampia piirteitä. Sarjassamme "eihän tästä mitään tuu". Vielä 200 grammaa, niin kolmen kilon kevennys muuttuu viiden kilon kevennykseksi. Argh.

Kauhea farssi.

Sama virsi aina, mutta silloin kun pystyin kunnolla juoksemaan, kaikki oli niin helppoa. Sain syödä suklaata lihomatta. Laihduinkin. Nyt tämä on kamalan vaikeaa. Syöminen on ollut aina se akilleen kantapääni, ja sitä se edelleen on. On sitä paitsi paljon kivempaa syödä suklaata ja juosta kuin maata paikoillaan syömättä mitään. Pitäisi opetella tuo jälkimmäinen taito. Saisi polvi levätä. Enkä koko ajan olisi estämässä sen paranemista. Ehkä vielä jonain päivänä jopa pääsisin taas kunnolla treenaamaan juoksua. Tai edes pyöräilemään.

Nyt kirkkovenettää. Ja itkettää.

Kyttyräpolvi

[Musiikki: Kent - Röd]

Kävin sitten eilen kipaisemassa Suolijärven ympäri. 4,3 kilometriä taittui ihan kelpo aikaan 33:08, vaikka en tosiaan ole kunnolla päässyt treenaamaan juoksua oikeastaan sitten vuodenvaihteen. Etukäteen mietin, että miten selviän niistä kaikista saakelin mäistä, mutta ihan hyvin minä selvisin.

Polven kannalta kiekka ei ehkä ollut paras mahdollinen idea. Kotiin kävellessä polvessa tuntui ihan selvä pistävä kipu, joka onneksi rauhoittui, mutta nyt tilalla on taas kunnon painemöhkäle. Kävin äsken naapurirapun pyykkituvalla viskaamassa pyykit koneeseen, ja rappusia kulkiessa ei tuntunut kipua, joten toivottavasti tuntemukset jäävät tuohon painefiilikseen.

En tiedä, oliko matka polvelle sitten kuitenkin liian pitkä vai aiheuttiko vaativa maasto ongelmia. Alamäkeen juokseminen ei ole se kaikkein kivoin asia, jos polvelta kysytään. Ylämäet taas väsyttivät lihaksia, ja väsyneet lihakset eivät jaksa kunnolla suojata niveliä ja ja ja... 

No, lopputulos oli kuitenkin se, että polvi tykkäsi kyttyrää, joten Suolijärvi on toistaiseksi pannassa. Kai ne tasaiset hiekkatiet pitää sitten erikseen lähteä pyörällä etsimään, kun ei niitä tunnu tässä kilometrin parin sisällä olevan. Ellen sitten halua vetää jotain puolen kilsan suoraa edestakaisin. Voihan pyllerö.

Idoli

Jo 25-ajoilla muistan ihailleeni erästä bloggaajaa, Chloe Cupcakea, joka nykyään bloggaa Edda af Nifhel -nimellä. Tyyppi laihdutti raskauden jälkeen hurjat 36 kiloa ja näyttää hyvältä kuin mikä! Tänään luin hänen blogistaan, että hän oli osallistunut mainoskuvauksiin, ja en muista, milloin olen viimeksi tuntenut niin vilpitöntä hyvää mieltä toisen ihmisen puolesta.

Tätä elämän ottaminen hallintaan on parhaimmillaan:

Kuvankaappaus

Pelkojen kohtaamista, hyppyä tuntemattomaan, unelmien toteuttamista! Jee, hyvä Edda!

Liikuntaviikot 30 & 31

Lomalla tuli humpattua seuraavasti:

VIIKKO 30:

maanantai
3,0 km kävely, 33 min
2,0 km juoksu, 14:30
jooga, 30 min

tiistai
37,7 km pyöräily, 2:06:56
jooga, 30 min

keskiviikko
vapaa

torstai
4,0 km kävely, 43:30
2,5 km juoksu, 18 min
jooga, 35 min

perjantai
vapaa

lauantai
30,0 km pyöräily, 1:36:14
jooga, 40 min

sunnuntai
vapaa

-----------

VIIKKO 31:

maanantai
vapaa

tiistai
2,6 km kävely, 30 min
3,0 km juoksu, 21:15
jooga, 40 min

keskiviikko
70 punnerrusta: 10 - 15 - 20 - 15 - 10
50 kevennettyä punnerrusta
200 vastarutistusta

torstai
47,6 km pyöräily, 2:29:10
jooga, 40 min

perjantai
vapaa

lauantai
2,0 km kävely, 24 min
3,0 km juoksu, 22 min
jooga, 35 min

sunnuntai
vapaa

Pyörälenkeillä meinasi usko välillä loppua, sillä maastot olivat aika jännät. "Huh, mikä mäki. No nyt pääsee onneks alaspäin. Hei, mut miks tossa on taas mäki?!" Kummasti sai vaatia kropaltaan enemmän kuin tasaisella asfaltilla päästellessä.

Juostessa oli vähän sama juttu. Pyrin pysyttelemään hiekkateillä, ja eipähän siinä parin kilsan säteellä mökistä sellaista käsitettä kuin "tasainen hiekkatie" tunnettu. Mutta kiva oli huomata, että kunto kestää edelleen juosta mäkiä ylöspäin! Toisella mökkiviikolla juoksin jo kolmen kilsan pätkiä, ja polvi kesti edelleen. Jees. Lähiviikkoina aion palata juurilleni, ja lähteä kiertämään Suolijärven lenkkipolkua. Reitti on 4,3 kilometrin mittainen ja mäkinen kuin mikä, mutta tuossa reitissä on tiettyä nostalgiaa, sillä siellä on tullut ennenkin ähisteltyä polviongelmien takia, kun asfaltti ei vielä tuntunut hyvältä idealta. Vähän tekisi mieli jo tänään lähteä kokeilemaan, mutta katsotaan.

Jooga teki juoksu- ja pyöräilylenkkien jälkeen tosi hyvää. Pistin ortopedin määräämät polviharjoitukset hetkeksi jäihin, sillä väärinkäytin jumppanauhaani, ja se mokoma katkesi. Yritin siis korvata joogalla väliin jääneitä treenejä, ja se on tuntunut toimivan. En ole harrastanut mitään kamalia niskaseisontoja, vaan tehnyt rauhallisia venyttäviä asanoita, jotka ovat kohdistuneet etenkin selkään ja jalkoihin. Lemppariasanoitani selän aukaisemiseen ovat kobra ja kissa.

Lihaskuntoakin harrastin! Peräti yhtenä päivänä, lol. Toisen viikon keskiviikkona päätin vähän herätellä haboja, ja olipa kamalaa. Heti ensimmäisen punnerruksen tehtyäni tunsin, että erityisen tuskallista tulee olemaan. Punnersin kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja päälle vielä perinteiset 50 kevennettyä. Punnerrustauon jälkeen suoritus tuntui aika imelästi lihaksissa parin päivän ajan. Voimapyörän puutteessa menin pihalle joogamaton kanssa ja tein 200 vatsarutistusta. Tylsää, mutta tulipahan tehtyä. Kyllä voimapyörä edelleen on lempikapineeni mitä vatsalihasten treenaamiseen tulee.

Tämä oli tämmöinen liikuntayhteenveto. Kuvia ja muuta raporttia mökkilomasta seuraa myöhemmin!