Alkuun kerrottakoon, että olen kärsinyt tämän vuoden iskiaksesta välillä enemmän ja välillä vähemmän. Pirulainen muistuttelee tasaisin väliajoin itsestään, ja etenkin joulukuussa on ollut selkeästi huonompi vaihe, joka on nyt parin viikon aikana suorastaan huipentunut.
Alkuviikosta tilanne alkoi päivä päivä hellittää, ja eilen puolimaratonpäätöksestäni tormistautuneena keräsin punttisalikimput kasaan uuden motivaation siivittämänä. Olen nimittäin huomannut, että kuntosalitreeni on auttanut kummasti myös satunnaisilla juoksulenkeilläni. Tuumasin, että ei muuta kuin bulgarialaisia askelkyykkyjä kehiin, sillä jokainen toisto satelee juoksupankkiin.
Bulgarialaiset askelkyykyt ovat kuuluneet ohjelmistooni siitä alkaen, kun aloin käydä kuntosalilla. Fysioterapeutti sisällytti liikkeen treeniini, ja onhan se erinomainen liike kehittämään voimaa ja tasapainoa turvallisesti, koska siinä alaselkään ei kohdistu samanlaista painetta kuin peruskyykyissä tangon kanssa. Toki bulgarialaisen pystyy tekemään tangon kanssa, mutta itse olen harrastanut käsipainoja ja kiekkoja ihan vain turvallisuuden takia. Yhden jalan liikkeenä se myös tukee juoksua, näin olen ymmärtänyt.
No, eilen sitten menin puntille, ja ähelsin bulgarialaisia askelkyykkyjä. Kolmannen sarjan viimeinen toisto vasemmalla eli iskiasjalallani meni jotenkin pieleen. Sen sijaan että työ olisi kohdistunut pakaraan ja reiteen tasaisesti ja hallitusti, sain kai iskettyä sen jotenkin pakaran ja alaselän tietämille, sillä sinne iski aivan järkyttävä kipu ja varmaan kramppi ja hohhoijaa taas.
Siinä ihmettelin ja kiroilin aikani ja tein pikaisen tilannearvion, että mitäs nyt. Jo laantumaan ehtinyt iskias mellasti taas uudella teholla kintussa, ja alaselkä tuntui kohtuullisen aralta ja harmistuneelta. Päätin kuitenkin tehdä kuntosalitreenin sovellettuna loppuun asti jättäen lantionnostot väliin. Eli jatkoin siitä leuanvetoharjoituksiin, penkkipunnerruksen, suorin käsin alasvetoon ja reverse hyperiin, jonka tosin aloitin hyvin maltillisesti, kun en ollut ihan varma, miten takaketju reagoi. Lopputreeni sujui ihan hyvin, kun vain liikehti ja sääti painot varovasti paikoilleen.
Raahauduin kaupan kautta kotiin, ja olo oli kieltämättä kovin kivulias. Napsin parit Panacodit ja Buranat, ja kivun pahin terä alkoi onneksi hellittää. Loppuilta meni pötkötellessä, yöksi otin toisen setin kipulääkkeitä, ja nyt seuraavana päivänä kipu on onneksi siedettävämpää, joskin levon puolelle tämä päivä saa suosiolla mennä.
Sekä juoksu- että muut treenit ovat tällä hetkellä kysymysmerkki. Katsellaan päivä kerrallaan, mihin tilanne etenee. Kyrsiihän tämä, mutta toisaalta olen jo tottunut, että välilevy- ja iskiasongelmat ovat se meikäläisen riesa todennäköisesti koko loppuelämän ajan. Välillä on seesteisiä ja kivuttomia kausia, ja välillä sitten tämmöistä kusta ja paskaa.
