Liikuntaviikko 22

Blogiparka on jäänyt taas kaikkien muiden juttujen varjoon. Joka tapauksessa nyt tulee aina niin kiinnostava kooste edellisviikon liikunnoista.

maanantai

83 punnerrusta (vko 3 / pv 2: 14 - 19 - 14 - 14 - 22)

50 kevennettyä punnerrusta

47,8 km pyöräily, 2:26:39

tiistai

voimapyörä, 4 x 15

27,6 km pyöräily, 1:29:03

2,2 km kävely/juoksu, (5 min kävely + 4 min juoksu) x 2, 18 min

keskiviikko

vapaa

torstai

91 punnerrusta (vko 3 / pv 3: 16 - 21 - 15 - 15 - 24)

50 kevennettyä punnerrusta

83,0 km pyöräily, 4:39:13

perjantai

voimapyörä, 5 x 10

10,8 km pyöräily, 40 min

ratsastus, 1 h

lauantai

vapaa

sunnuntai

3,8 km kävely, 40:54

1,2 km juoksu, 8:20

Torstain pitkä pyörälenkki oli vähän hullu. Siitä palautumiseen meni jokunen päivä, ja itse asiassa koko hommassa kävi niin, että lenkki aiheutti minulle valtavan ruokahalun. Tulin siis pyörälenkiltä kotiin illalla puoli yhdentoista maissa ja jo seuraavana aamuna lähdin ratsastamaan. Söin toki lenkin jälkeen kunnon aterian, mutta kroppa oli perjantaina ihan tillintallin ja huusi ravintoa. Tallin jälkeen päivä menikin sohvalla röhnöttäessä ja suklaata mussuttaessa ja yöllä oli pakko saada ranskanperunoita. No, energiavarastot tulivat siinä taatusti täyteen, mutta sen sijaan että olisin palannut järkisyömisiin mussutin seuraavina päivinä kaikkea mahdollista ihan puhtaasta syömisen ilosta. Ja nyt on olo kuin rantapallon nielaisseella! Voi hyvänen aika, ei sitä ihminen kyllä koskaan opi. Saa nähdä, hirviänkö huomenna vaa'alle. Jotain kahtasataa se kuitenkin näyttää.

Blaah. No minkäs sille enää mahtaa.

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa kävelemässä ja ohessa jatkoin Porin juoksukoulua. Olipa ihana ihan vain kävellä! Ensin kävelin kilometrin, sitten juoksin reilun kilometrin ja kävelin kotiin. Loppumatkasta polven yläpuolella tuntui jotain vibaa, mutta leposärkyä ei ole ollut, jee!

Tämä viikko menee vähän eri lailla, kun kävin perjantain sijaan ratsastamassa jo eilen. Oli muuten kivan kesäinen maastolenkki. Osku on talven jälkeen taas rennompi eikä hötkyile kaikkea mahdollista. Ratsastelin puolitoista tuntia ja ravattiin ja laukauttiin ja iih.

Näillä näkymin olen siis perjantaina pyöräilemässä 80 kilometrin matkan erääseen miittiin, ja sunnuntaina pitäisi polkea samainen matka takaisin. Huh. Saa nähdä, ehtiikö kroppa lauantain aikana palautua ja onko viikonloppuna edes kelvollista pyöräilysäätä. Vaikka mesonkin aina siitä, miten sää ei ole mikään tekosyy jättää liikkumatta, niin 80 kilometriä vesisateessa menee ehkä korkeammankin kipurajan yli.

Tänään suunnitelmissa on mennä kesän ekaan puistojoogaan, jos se vain pidetään. Sää meinaa tässäkin asiassa sotkea.

Liikuntaviikko 21

Ai kamala, että tänään on ollut kiukkupyllypäivä. Ketutti jo herätessä, ja kaikki ärsytti. Kävin äsken huristelemassa 47,8 kilometrin lenkin, ja ehkä se vähän rauhoitti oloa. Toisaalta viime viikon loistavien pyöräilykelien jälkeen kylmentynyt sää ja yltynyt tuuli ottivat kupoliin. Punnerrukset sen sijaan sujuivat hienosti, ja siitä tuli hyvä mieli. Voima alkaa jo riittää, että saan punnerrettua enemmän toistoja kuin mitä viimeisten sarjojen minimimäärä edellyttää. Eli tänään vikan sarjan minimimäärä oli 19 toistoa ja ähistelin kokonaiset 22 toistoa, jee!

Viime viikolla tuli pyöräiltyä uusin viikkoennätys eli 160,5 kilometriä. Kävin myös ajamassa kevään pisimmän lenkkini, jolle kertyi mittaa 54,2 kilometriä. Ensi viikon viikonloppuna olisi eräs miitti Jämijärvellä, ja olen pohtinut, taittaisinko matkat pyörällä. Yhteen suuntaan kilometrejä kertyisi noin 80. Eli viikonlopun aikana saisin puuduttaa takalistoani pyörän satulassa 160 kilsan verran. Se olisi toisaalta kiva haaste, mutta toisaalta jännittää, kestääkö kunto tuollaisen rupeaman. Uskoisin sen kyllä kestävän. Ehkä eniten pelottaa, että eksyn reitiltä tai että pyörä hajoaa. Joka tapauksessa suunnitelmissa on tällä viikolla käydä noin 70-75 kilometrin lenkki, jolla testaan, kestääkö kunto ja kroppa.

Oli miten oli, viime viikon liikunnat näyttävät kokonaisuudessaan tältä:

maanantai
voimapyörä, 5 x 10
50,7 km pyöräily, 2:40:39

tiistai

17,1 km pyöräily, 1:05:59

1,5 km kävely/juoksu, (5 min kävely + 2 min juoksu) x 2, 14 min

keskiviikko
88 punnerrusta (vko 3 / pv 3: 16 - 21 - 15 - 15 - 21)
50 kevennettyä punnerrusta

torstai
54,2 km pyöräily, 2:49:04

perjantai

75 punnerrusta (vko 3 / pv 1: 12 - 17 - 13 - 13 - 20)
50 kevennettyä punnerrusta
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h 5 min

lauantai
voimapyörä, 5 x 10

27,7 km pyöräily, 1:31:50

2,1 km kävely/juoksu, (5 min kävely + 4 min juoksu) x 2, 18 min

sunnuntai
vapaa

Porin juoksukoulu etenee hitaasti mutta varmasti. Polvi ei ole ottanut harjoituksista itseensä, joten jatkan ohjelmaa eteenpäin. Viime lauantaina pääsin juoksemaan yhteensä jo 8 minuuttia, ja samalla meiningillä jatketaan pari seuraavaa harjoitusta.

Unohdin muuten ilmoittaa keskiviikon läskilukeman, joka oli siis 79,8 kiloa. Edellisestä viikosta siis pudotusta huimat 200 grammaa, mutta ihanaa on tietty taas päästä kasikympin alapuolelle. Ylihuominen punnitus on kyllä sitten puolestaan ihan kysymysmerkki, sillä olen taas mussuttanut kaikkea hyvää ja liikaa. Buu, painonhallinta on ihan tylsää!

Liikuntaviikko 20

[Musiikki: Marina and the Diamonds - Electra Heart]

Karsea vötkyläolo. En tiedä, onko se tuo koivunsiitepölyallergia vai mikä, mutta jo pidemmän ajan olen nukkunut yöt heikosti: uni on katkonaista ja kevyttä ja näen todella paljon rem-unia. Sitä myöten olenkin sitten ihan pökkeröolossa ja väsynyt koko ajan, kun en saa nukuttua kunnollista syvää unta. Äsken otin päiväunet, ja samalla menestyksellä. Taas juostiin unissa ikäviä tyyppejä pakoon ja hohhoijaa.

Viikon liikunnat:

maanantai

voimapyörä, 5 x 10

jooga, 1 h 20 min

tiistai
34,9 km pyöräily, 2:06:31

keskiviikko
72 punnerrusta (vko 3 / pv 1: 12 - 17 - 13 - 13 - 17)
50 kevennettyä punnerrusta

13,3 km pyöräily, 48:51

1,8 km kävely/juoksu, (5 min kävely, 2 min juoksu, 5 min kävely, 2 min juoksu, 4 min kävely), 18 min

torstai
vapaa

perjantai
voimapyörä, 4 x 15
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h 35 min

lauantai
80 punnerrusta (vko 3 / pv 2: 14 - 19 - 14 - 14 - 19)
50 kevennettyä punnerrusta
28,6 km pyöräily, 1:41:31

2,1 km kävely/juoksu, (5 min kävely, 4 min juoksu, 10,5 min kävely), 19,5 min

sunnuntai
vapaa

Eilisen juoksukoulun tehtävä oli ensin kävellä 5 minuuttia, sitten juosta 2-3 minuuttia ja kävellä takaisin. Minulla tuo juoksuosuus venyi neljään minuuttiin, sillä siinä sattui olemaan ylämäki ja näin, että vastaan tulee jotain tyyppejä. En sitten yksinkertaisesti vain voinut siirtyä kävelyyn ennen niitä ihmisiä ja kääntyä takaisin, vaan pakko oli juosta vielä vähän ylimääräistä, että pääsin heidän ohitseen ja vasta palata sen jälkeen takaisin pyörälle. Voi hyvänen aika.

Kävin muuten tiistaina Biltemassa ostamassa vihdoin ja viimein rengasraudat ja paikkaustarvikkeita kumin puhkeamisen varalle. Nyt sitten tarvitsisi enää opetella käyttämään niitä. Pakkotilanne opettaa?

Hyvä päivä + liikuntaviikko 19

[Musiikki: Kent - Jag är inte rädd för mörkret]

Eilen oli aika hyvä päivä! Kuulin, että paras ystäväni saattaa olla syksyllä muuttamassa tänne Tampereelle, mikä on huippua. Minulla ei oikein koskaan ole ollut sellaista ystävää, jonka kanssa voisin tehdä juttuja ja joka asuisi vielä samassa kaupungissa. Ystäväni on ihan ihanin. Jei!

Sain eilen myös tehtyä käännösprojektini ehkä tympeimmän työvaiheen loppuun. Kävin siis alkutekstin ja käännöksen rinnakkain läpi, ja tarkistin siinä tyylivivahteet, sanavalinnat ja sen, ettei mitään kohtia ollut jäänyt epähuomiossa pois. Jostain syystä tuo on minusta kamalan tylsä vaihe. Seuraavaksi luen käännöksen ilman alkutekstiä. Se on aika mukavaa. Siinä myös huomaa helpommin kankeat ja epäsuomalaiset ilmaisut, kun alkuteksti ei ole rinnalla rajoittamassa ilmaisua ja ajattelua.

Viime yönä tuli CityDealissa myyntiin koko kesän kattava passi puistojoogaan. Järjestäjänä on sama joogakoulu, jonka tunneilla kävin vuodenvaihteessa. Joogaa on tiistaisin aina tunnin kerrallaan. Ostin tuon passin, niin tuleepahan edes kerran viikossa lähdettyä täältä Etelä-Tampereen perukoilta ihmisten ilmoille. Olen joogannut kotona itsekseni, mutta jotenkin ajatukset meinaavat aina harhailla omille teilleen. Noilla ohjatuilla tunneilla keskittyminen hetkeen on helpompaa. Jos joku blogini lukijoista aikoo käydä tuolla puistojoogassa, niin tulkaa nykimään hihasta, jos tunnistatte!

Eilinen oli kiva myös siitä, että polveni ei sunnuntain juoksukoulun jälkeen tuntunut yhtään sen pahemmalta kuin aiemminkaan. Sunnuntai-iltana polvi tosin paukkui normaalia enemmän. Se oli luultavasti kerännyt painetta, jota sitten sain naksutella koko illan sieltä veke. Mutta muutoin kipua tai kuumotusta ei ilmennyt. Eilen pesin neljä koneellista pyykkiä naapurirapun pyykkituvalla, joten siinä tuli rampattua rappusia edestakaisin. Polvi ei protestoinut juuri lainkaan. Rappusissa kulku on hyvä keino testata polven kuntoa, sillä siinä ongelmat tuntuvat yleensä ensimmäisenä.

---

Viime viikon liikunnat:

maanantai
72 punnerrusta (vko 3 / pv 1: 12 - 17 - 13 - 13 - 17)
50 kevennettyä punnerrusta

50,1 km pyöräily, 2:49:49

tiistai
27,4 km pyöräily, 1:39:02

keskiviikko
vapaa

torstai

80 punnerrusta (vko 3 / pv 2: 14 - 19 - 14 - 14 - 19)
50 kevennettyä punnerrusta
40,2 km pyöräily, 2:09:54

perjantai
voimapyörä, 5 x 10
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h 45 min

lauantai
jooga, 1 h 20 min

sunnuntai
88 punnerrusta (vko 3 / pv 3: 16 - 21 - 15 - 15 - 21)
50 kevennettyä punnerrusta

10,1 km pyöräily, 34:47

1,5 km kävely/juoksu, (5 min kävely + 2 min juoksu) x 2, 14 min

Uskomatonta, miten hyvää tekee nähdä HeiaHeian koosteessa taas tuo vihreä pyörylä, jossa on tuo hölkkäukkeli. Pienin askelin eteenpäin!

Neljä minuuttia

[Musiikki: Lady Gaga - Born This Way]

Jännitti ihan hirveästi. Tuntui, että kylmä hiki nousee otsalle ja melkein tärisin, kun solmin Vomeroiden nauhoja. Otin vahingossa kahdet kotiavaimet mukaan, ja kun pyörävaraston ovella katselin sekä oikeassa kädessä olevia avaimia että vasemmassa kädessä olevia avaimia, mietin vain että parempi näin kuin kokonaan ilman.

Pyöräilin eräälle hiekkatielle, jossa olen käynyt Oskun kanssa ratsastamassa. Siinä on sellainen tasainen pätkä ilman kumpuja ja nyppylöitä. Jätin pyörän parkkiin, riisuin kypärän ja laitoin kellon käyntiin: Okei, tämän viiden minuutin kävelyn nyt ainakin pitäisi onnistua. Joo-o, polvi on. 4:58, voi helvetti, mitähän tästäkin tulee. Ensimmäinen juoksuaskel. Kasvoille nousee hymy. Sitten silmiin kohoavat kyynelet. Tätä ihminen on tarkoitettu tekemään. Tätä minut on tarkoitettu tekemään.

Se tuntui niin hyvältä. Jokainen askel, jokainen sekunti. Rakastin sitä. Olin kaivannut sitä niin paljon. Ja kun tunsin, ettei polvi ollut räjähtämässä kappaleiksi, uskalsin ottaa setin uudestaan: 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua. 

Pyöräillessäni kotiin annoin itkun tulla. Tuntui kuin jokin olisi vihdoinkin lähtenyt purkautumaan sisältäni. Kahden ja puolen kuukauden pelko, epävarmuus ja tuska pääsivät lopulta valloilleen. Ja vihdoinkin annoin sen kaiken vain tulla. Olen yrittänyt esittää reipasta. "Ei tässä mitään hätää ole, nyt vain kävi huono tuuri, kyllä tästä noustaan." Minulla on oikeus tuntea pahaa oloa. Minulla on oikeus olla kateellinen ihmisille, jotka treenaavat puolimaratonille tai joita harmittaa, kun ei ole flunssan takia päässyt lenkille viikkoon. Viikko tuntuu nykyään niin kovin lyhyeltä ajalta. Antaisin mitä vain, jos voisin viikon päästä juosta vaikkapa puoli tuntia kivuitta.

Minulla on myös kaikki syy ja oikeus olla onnellinen niistä neljästä minuutista, jotka tänään juoksin. Toipa huominen mitä tahansa, ne neljä minuuttia olivat sen arvoiset.

Sitä paitsi: huominen on toivoa täynnä.

Porin juoksukoulu

Siivosin aiemmin päivällä sekä oman että kissan vessan. Siinä mieltä ylentävän touhun keskellä ehti ajatella, ja sain idean, joka joko osoittautuu loistavaksi tai sitten ei.

Kun välilevyni päätti syksyllä 2007 räjähtää, enkä päässyt jokuseen kuukauteen hevosen selkään, rupesin näkemään unta ratsastamisesta. Harva se yö ratsastin. Mieli kaipasi niin vahvasti takaisin satulaan.

Nyt olen alkanut nähdä unta juoksemisesta.

Tämän viikon on ollut taas kurja olo, kun arki iski päin kasvoja hyviä ajatuksia herättäneen reissuiluviikon jälkeen.

Yhtäkkiä kesken pöntön kuuraamisen se sitten iski: minä aloitan Porin juoksukoulun. Ohjelma pelasti minut jo kerran, ehkä se tekee sen uudestaan. Tällä kertaa en lähtisi kohottomaan aerobista kuntoani vaan polven kuntoa. Kokeilen, oppisiko polvi kestämään iskuja ja tärähdyksiä, jos aloitan aivan alusta. Jos tuntuu, että sekin on polvelle liikaa, luovun siitä.

Olen lukenut viime aikoina erään kondromalasiasta kärsivän miehen, Samulin, blogia. Sydäntäni on särkenyt, kun olen lukenut hänen käymäänsä taistelua lääkäreiden ja sen tunteen kanssa, kun aiemmin aktiivisesti urheilua harrastanut nuori ihminen huomaa yhtäkkiä istuvansa pyörätuolissa. En siis voi vielä tietää, kärsinkö samasta vaivasta, eikä tilanteeni todellakaan ole verrattavissa hänen tilanteeseensa, mutta hänen bloginsa on antanut minulle uusia näkökulmia ja vinkkejä toipumiseen. Polviongelmien kanssa painivia ihmisiähän aina kehotetaan painumaan salille ja treenaamaan reisilihaksia, mutta onko kukaan koskaan miettinyt, mitä lihastreeni saa aikaan jo valmiiksi ärtyneelle polvelle?

Samuli esittää blogissaan toisenlaisen lähestymistavan: vahvista ensin niveltä, lihasten aika tulee myöhemmin. Usein ajatellaan, että jos nivel on paskana, ei se siitä korjaudu. Pitää vain vahvistaa lihaksia ja vaalia sitä mitä polvista on jäljellä. Samulin blogia luettuani olen kuitenkin ymmärtänyt, että niveltä ja rustoa pystyy vahvistamaan ja että ne pystyvät uusiutumaan, mutta olosuhteisiin on panostettava, ja että paraneminen vie aikaa, kuukausia, jopa vuosia. On rasitettava niveltä juuri oikea määrä: ei liian vähän, jolloin edistystä ei tapahdu, eikä liian paljon, koska muutoin nivel ärhäköityy entisestään.

Minun ei siis kannata nyt lähteä hampaat irvessä juoksemaan kympin lenkkejä. Siitä ei seuraa muuta kuin itkua. Sen sijaan lähden tunnustellen matkaan. Kokeilen, josko polvi kestäisi Porin juoksukoulun treenit ja pikkuhiljaa kasvavan rasituksen. Olen ajatellut, että pyöräilisin jonnekin lenkkipolun varteen, kävisin tekemässä tehtävän ja pyöräilisin kotiin. Aseinani Vomerot ja hiekkapohja. Yhtenä päivänä juoksukoulun juoksua sisältävä tehtävä, seuraavana kahtena päivänä lepoa ja pyöräilyä. Sitten siirtyisin seuraavaan juoksutehtävään ja jälleen kahtena päivänä lepoa ja pyöräilyä.

Mieli voi nyt pahoin. Ja niin voi kehokin. Parhaimmassa tapauksessa Porin juoksukoulu antaisi voimaa sekä mielelle että polvelle ja sitä kautta koko keholle. Aion yrittää, vaikka lopputuloksesta ei ole takeita. 

P.S. Pyöräily on saanut oikean käden hermot ärtymään, ja pikkurillissä ja nimettömässä on ajoittain lievää tunnottomuutta. Urheilija ei todellakaan tervettä päivää näe.