[Musiikki: Damien Rice - 9]
Maanantai sujahti niin, etten edes kävelylenkille ehtinyt. Pakersin käännöstyön parissa, että saisin sen hyvään jamaan ja mahdollisesti palautettua ennen kuin lähden keskiviikkona reissuun. Lisäksi pesin ison kasan pyykkiä ja harhailin kaupoissa, mistä onneksi löysin puuttuvan joululahjan sisareni tyttärelle. Kauppareissun yhteydessä sentään tuli hyötykävelyä kolmisen kilometriä. Saatoin kuitenkin jossain välissä syödä rasiallisen konvehteja. Tai no melkein, on niitä vielä pari jäljellä. Olen kyllä ihan holtiton, kun pääsen suklaan kanssa samaan huoneeseen. No, sattuuhan tuota ja hyvää oli!
Rasvasokerimössön painaessa mahan pohjalla innostuin kuitenkin voimapyöräilemään ja punnertamaan. Olen vihdoinkin saanut hiottua voimapyörätekniikkani kohdalleen, sillä aiemmin liikkeet tuntuivat lähinnä käsissä, mutta parin viime treenin aikana olen hienosäätänyt asentoani (leuka rintaan ja katse lattiaan eteenpäin tuijottelun sijasta, ja varpaat ikään kuin ponnitusasentoon eikä niin, että koko jalkapöytä varpaanpäihin asti on vaakasuorassa lattiaa vasten) ja liike tuntui aika mojovasti vatsalihaksissa. Jees.
Aloitin tänään punnerrusohjelman jälleen kerran alusta. On se vaan niin mukavaa touhua, ettei millään malta päästää irti. Aloitin suosiolla helpoimmasta sarakkeesta, sillä viime viikon lähtötestiräpistelyssä toistojen määrä jäi alle viiden. Ihan uskomatonta, miten paljon raskaampaa tuo touhu on ilman polvia. Jostain luin, että polvien pitäminen maassa vähentää kuormitusta noin 50 prosentilla, joten ei ihme, että siirtyminen näihin ns. oikeisiin punnerruksiin tuntuu jossain. Tekniikka kusee siinä, etten saa vietyä rintakehää lattiaan asti - tai saan, mutta sieltä ei ole enää nousemista ylös. Aionkin ihan ensimmäisestä viikosta lähtien tehdä jokaisen viikon ainakin sen kaksi kertaa ennen uudelle viikolle siirtymistä. Uskon, että se on viisainta voiman kehittymisen kannalta, ja ehkäpä vähitellen saan vietyä rintakehääkin alemmas kohti lattiaa. Tavoite on kesään mennessä pystyä tekemään sata punnerrusta putkeen. Ja huomatkaa, en suostu käyttämään termiä "miesten punnerrus", koska mielestäni ilmaisu on puhdasta paskaa. Ihan niin kuin naisilta ei edes odotettaisikaan, että he pystyisivät punnertamaan ilman polvien tukea. Hah!
Mä unohdin eilen ne punnerrukset :/ Toisaalta jos tässä ennen joulua käyn Powerissa keskiviikkoisin, entisen tiistain sijaan, täytyy punnerruspäiviäkin muuttaa. Täytyy varmaan laittaa hälytys kännykkään, että muistan tänään. Mäkin kuntoilin eilen viimeisten joululahjojen parissa. Olin kyllä väsynyt, kun istuin bussissa kotiinpäin.
VastaaPoistaOnhan tuohon miesten punnerrus -termiin kai sen verran perustetta, että naisten lihasvoimatasot on heikommat kuin miesten. Mielestäni lihasvoimatesteissäkin miehet punnertavat polvet ilmassa ja naiset polvet maassa. Tosin mielestäni polvet ilmassa tehdyt punnerrukset on punnerruksia ja polvet maassa tehdyt on helpotettuja punnerruksia :)
Kannattaa kokeilla myös vähän erilevyisillä otteilla - jos on liian kapea ote, kuormittaa liike lähinnä ojentajia (ja tuntuu paljon raskaammalta)! Nämä terveiset tulevat siis Laiskurilta, joka ei ole vieläkään aloittanut tuota ohjelmaa. :)
VastaaPoistaAku: Minä en vain tykkää, että on "miesten juttuja" ja "naisten juttuja". Toki keskimääräisesti naiset ovat miehiä fyysisesti heikompia, mutta silti ärrrrsyttää. ;D Kun kaikki naiset eivät mahdu samaan muottiin ja osa on vahvempia kuin osa miehistä. Eivätkä kaikki miehetkään ole pullistelevia lihaskimppuja, joilta punnerrukset irtoavat tuosta vain. Miehille tulee vain turhia paineita ja toisaalta naiset oppivat olemaan heikkoja ja ja ja... Tästä pitäisi varmaan kirjoittaa oma postauksensa. :)
VastaaPoistaLaiskuri: En edes ole yrittänyt punnertaa niin, että kämmenet ovat ihan kropan vieressä, sillä se on ihan älyttömän raskasta. :) Mutta eiköhän keho ala pikkuhiljaa tottua tähän rankempaan tyyliin, ja pääsen ala-asennossa kunnolla alas. Toivon ainakin! Ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu...
Ilmaisin itseni taas oudosti. Juuri tuota yritin siis itsekin sanoa, mutta tykkään lisäksi miettiä, miksi joku juttu on vakiintunut miehille tai naisille. Itse kun en ole mitenkään erityisen tyypillinen nainen. Työskentelen miesvaltaisella alalla ja parikin (miespuolista) työkaveria on sanonut, että olen toimiston kovin äijä :D En miellä itseäni feministiksi, vaan aidosti tasa-arvoisen yhteiskunnan kannattajaksi. Tämä on muuten aina mielenkiintoinen aihe!
VastaaPoistaAku: Jeesbox. :) Ihmiset saisivat ylipäätänsä miettiä enemmän näitä miehille ja naisille asetettuja normeja ja odotuksia. Nyt moni ottaa olosuhteet itsestäänselvyyksinä vaikka rajanveto sukupuolten välille on pöljää. Ihmiset ovat yksilöitä, eivät pelkkiä naisia tai miehiä. Itse nimitän itseäni ihan avoimesti feministiksi, mutta se ei tarkoita, että haluaisin murskata miessukupuolen maihareitteni alle. ;) Yhteiskunnan sukupuoliroolit ovat mielestäni kaikkien - sekä miesten että naisten - elämää rajoittavia tekijöitä ja tukahduttavan olemisen vapautta. Miksen sitten kutsu itseäni tasa-arvotaistelijaksi? Siksi, että koen naisen aseman olevan edelleen heikompi kuin miehen asema, ja tavallaan olen feminismistä löytänyt aatteellisen kotini. Mutta juu, kuten sanoin, pitäisi kirjoittaa tästä erikseen oma postauksensa. :)
VastaaPoistaAllekirjoitan täysin ja odotan mielenkiinnolla postausta aiheesta! :)
VastaaPoistaJoo, pitää vain odottaa, että vedän kunnon kilarit jostain epäkohdasta, niin alkaa juttua syntyä. ;D
VastaaPoista