[Musiikki: Au Revoir Simone - Still Night, Still Light]
Jotenkin kamalan ristiriitaista. Toisaalta tämä selkätilanne masentaa ja turhauttaa suunnattomasti, mutta toisaalta olen kiitollinen siitä, että ei käynyt pahemmin. Kipuja on, mutta ne eivät ole hermokipua. Siinä on valtavan iso syy olla kiitollinen. Kipu alkaa myös olla siedettävää ilman kipulääkkeitäkin, mikä on hyvä juttu. Otin aamulla 800 milligrammaa Buranaa, ja pari seuraavaa tuntia meni oksennusta pidätellessä. Ibuprofeeni on viikon aikana tehnyt limakalvoille tehtävänsä, eikä vatsa enää suostu mukisematta vastaanottamaan kyseistä ainetta. Testasin viikon aikana aspiriinit, kodeiinit ja lihasrelaksantit, mutta Burana yksinkertaisesti auttoi parhaiten. Nyt sekin tie on kuljettu loppuun.
Olen onnistunut kehittämään joulukiloahdistuksen. Turhaahan se on, mutta minkäs sille mahtaa. Laskeskelin, että parin viikon aikana söin noin 2-2,5 kiloa suklaata plus muut herkut ja mätöt päälle. Voi elämä. Olin laskenut sen varaan, että joulupyhinäkin käyn juoksemassa ja kulutan siten kaloreita, mutta kuinkas kävi. Tuiskahdan alas hevosen selästä ja yhtäkkiä pelkkä sängystä ylös nouseminen tuottaa vaikeuksia. Päivät kuluvat selkää parannellessa, kun myrsky pauhaa ulkona ja kävelyllekin meno tuntuu ylivoimaiselta. Liikkumattomuuden kompensoiminen syömisten rajoittamisella ei kuitenkaan tule kysymykseen. Suklaata kuluu ja vatsa kasvaa lähestulkoon silmissä. Alun perin päätin käydä vaa'alla vasta ensi viikon keskiviikkona, mutta tänä aamuna päätin tuijottaa totuutta eli vaakaa silmiin, ja 79,6 kiloahan (BMI 25,4) se näytti. Helpotus, että pysyin sentään 80 kilon alla.
Sääkin masentaa. Milloin tämä marraskuu päättyy? Kävin äsken kävelemässä reilut viisi kilometriä vesisateessa ja mustilla kaduilla. Minun oli tarkoitus mennä sauvakävelemään lenkkipolku ympäri, mutta polulle päästyäni huomasin, ettei siellä ollut valoja. Liekö myrskyn syytä.
Myrsky. Siellä se velloo myös sisälläni ja aivan turhaan. Tiedän, että kyllä tästä sinne 78 kiloon vielä laskeudutaan. Tiedän, että luultavasti viikon tai kahden sisällä juoksen, ratsastan ja punnerran taas entiseen tapaan, mutta nyt a-h-d-i-s-t-a-a.
Voi pöllö.
Voi pöllö, et oo ainoo ;D
VastaaPoistaSuklaata, hmm... mitähän vähän söisin, no suklaataa... nii joulu meni jo, mutta mitäpä on kaupassa alennuksessa, no suklaataa ;O
(ja joulutorttuja ja pipareita ja kakkua ja pullaa ja ja ja...)
Mutta onneks me osataan ne konstit millä ne lähtee pois ;D
mä en nyt yhtään tykkää.. koska blogger ei tuo näitä sun päivityksiä mun bloggeriin... :F jää huomaamatta nää aina välillä..tyhmää!
VastaaPoistaVoi Sinua! Saat kaiken myötätuntoni! <3
VastaaPoistaYritä kestää. Mutta totta on, että viikon päästä on jo paljon paremmin! Se on niin paljon vähemmän kuin eräs toinen selkä toipuminen joitakin vuosia sitten ja miten hieno lähtötilanne sinulla kaikesta huolimatta on: alle 8kymmentä! Mitään peruuttamatonta ei onneksi ole tapahtunut!
iive: Ihana kommentti, kiitos! Pitää ajatella, että onpahan nyt energiaa, millä liikkua. Ei ihan heti kuukahda lenkkipolun varteen. :D Tein muuten pyhän päätöksen, että pari kiloa suklaata joulun alla ja aikana saa piisata, enkä koske alennussuklaisiin. Saa nähdä, pitääkö päätös...
VastaaPoistablueberry: Muillakin on ollut vastaavanlaisia ongelmia. En tiedä, mistä johtuu. Urpo Blogger, hmph.
TM: Muinaiset kokemukset välilevyjen kanssa ovat auttaneet tämän selkäepisodin aikana. Osaan suhteuttaa tilanteen oikeisiin mittakaavoihin ja tiedän, että kivun ei pidä antaa lamauttaa ja hallita. Kyllä tästä taas tolpilleen noustaan, mutta välillä on vain vähän ankeaa. :)
Voih, tuota kipuasi :( Varmasti sillä on oma voimistava vaikutuksensa jouluahdistuskokemukseesi.
VastaaPoistaAlle 8-kymmentä on kelpo tulos, eikö vaan!? :) Itse tuskin uskallan ensi maanantainakaan kivuta vaa'alle, viikon hervottoman syömisen jälkeen :D Paukkuu varmaan sitten satakaksikymmentä, kun sinusta taisi tuntua jossain postauksessa, että itselläsi sata ;)
Kivun pikaista hellittämistä ja valoisan luottavaista mieltä jouluturvottelun sulattamiseen!
Pahinta tässä tilanteessa on nimenomaan ollut se, kun en ole päässyt kivun takia liikkumaan. Huomaan kropassani välittömästi muutoksen, jos juoksu jää pois ohjelmistosta: turvottaa ja aineenvaihdunta hidastuu.
VastaaPoistaKieltämättä kivi vierähti sydämeltä, kun paino pysyi alle kasikympin. :) Tästä se ei enää nouse, sen olen päättänyt.
Lämpöä ja iloa myös sinulle! Turvotus on ohimenevä olotila. Kai? :)