2011

[Musiikki: Florence and the Machine - Ceremonials]

Kai tästä vuodesta on pakko jonkinlainen yhteenveto riipaista kasaan.

Vuoden ehdoton kohokohta oli, kun saavutin painoindeksin 25,0. Olin koko ikäni kamppaillut paino-ongelmien kanssa ja ollut käytännössä aina ylipainoinen. 24-vuotiaana päätin yrittää vielä kerran karistaa ylimääräiset 15-20 kiloa kehostani ja aloin juosta. Pitkä ja välillä tuskallinenkin taistelu kääntyi voitoksi 23.3.2011, kun vaaka näytti lukemaa 78,3. Olin lopultakin saavuttanut sen, mistä olin aina unelmoinut. Viikko siitä eteenpäin ja vaaka näytti lukemaa 78,0, jolloin painoindeksini oli 24,9. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni normaalipainoinen. En unohda sitä tunnetta koskaan.

Toisen vähintäänkin yhtä suurenmoisen hetken koin 4.9.2011, jolloin juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Vau. Silloin viimeistään tiesin, että pystyn mihin tahansa, kunhan vain teen sen suurella sydämellä. Kaksi vuotta aiemmin olin ollut 96-kiloinen rapakuntoinen onneton ihminen. Mutta tuona syyskuun päivänä minä olin voittaja.

Tarkoitukseni oli pudottaa painoa vielä seitsemän kilon verran lukemaan 71, mutta jostain syystä joko mieleni tai kehoni - tai sitten molemmat - harasi vastaan, ja huomasin killuvani tukevasti 77-78 kilon välimaastossa. Kävin mielessäni aikamoiset itsetutkiskelut, ja lopulta päätin lopettaa laihduttamisen ja keskittyä pitämään painon paikoillaan. Sen päätöksen myötä hyvästelin rakkaan 25-blogini ja siirryin tähän osoitteeseen.

Vuoteen 2011 mahtui siis huikeita onnistumisentunteita, minkä lisäksi kävin läpi tärkeän oppitunnin siitä, miten tärkeää on olla onnellinen tässä hetkessä ja tässä kehossa juuri nyt. Aina se ei ole itsestäänselvää, mutta uuden vuoden koittaessa tavoitteeni on jatkaa samaa rataa kuin tähänkin mennessä: rakastaa itseäni ja nähdä kaikki se hyvä, mitä olen.