Kuka säilyttää vatsassani ilmapallokokoelmaansa?

kuvalähde

Huh huh, onpas aika turpea olo. Pari viikkoa on mennyt varsin lahjakkaasti suklaalaarien äärellä, kun ensin olin käymässä kotikotona ja nyt on sitten ollut joulu. Kaiken kruunaa tietysti se, että en pääse kunnolla liikkumaan, sillä selkä on edelleen tosi kipeä. Kaikkein hankalimpia ovat sängystä nousemiset esimerkiksi yöllä vessaan tai kun aamulla herää. Selkä ehtii nukkumisen aikana jäykistyä totaalisesti, ja pystyyn kampeaminen osaa olla yllättävän haastavaa, kun selkälihasten käyttö aiheuttaa välittömästi kipua. Kaikenlaisia kierimisiä ja käsivarsien varassa kikkailuja onkin tullut kokeiltua. Olisi ihanaa, jos katosta roikkuisi tai keskellä sänkyä olisi joku ripa, josta voisi ottaa tukea.

Reissun jälkeinen ja joulua edeltävä paino oli torstaina 78,3 kiloa. Tällä hetkellä painankin sitten varmaan sata kiloa. Ei pitäisi stressata jotain painoa varsinkaan jouluna, mutta perkele soikoon, kyllä sitä vain stressaa. Ajattelin, että joulupyhien jälkeen annan kropan rauhassa palautua ylenpalttisesta ravinnon määrästä ja palaan vaa'alle tammikuun ensimmäisellä viikolla. Toivottavasti olen siihen mennessä päässyt taas kunnolla juoksemaan. Juoksu on ihan killeri laji poistamaan turvotusta ja pitämään aineenvaihdunnan liikkeellä. Tärkeintä tietysti olisi nyt saada selkä paranemaan. On muuten ihan uskomatonta, miten keskivartalon kiputilat tuntuvat lamauttavan koko kropan. Tuntuu, että kaikkein pienimmätkin asiat - kuten puurokipon peseminen tai villasukan nostaminen lattialta - vaativat valtavia ponnisteluja .

No, menen tästä rypemään itsesäälin vuolaissa virroissa kera Geisha-rasian ja tämän syksyn viimeisten Biggest Loser -jaksojen.