Itsenäisyyspäivä

[Musiikki: Chisu - Kun valaistun]

Itsenäisyyspäivä vierähti leppoisissa tunnelmissa. Tein töitä (tällä hetkellä käännän artikkelia VHH-ruokavaliosta ja Gary Taubesista, joka lienee karppaajille tuttu hemmo), kävin lenkillä, saunoin ja tiirailin televisiota. Lenkin ja saunan yhdistelmä on joka kerta mukavan unettava, ja voisin tänään yrittää jopa mennä järkevään aikaan nukkumaan. Se olisi jo senkin kannalta hyvä, että ajattelin huristella huomenna bussilla keskustaan puolenpäivän aikaan pidettävälle joogatunnille. Niskani ja hartiani ovat jo pidemmän aikaa olleet lukossa, ja välillä jäykkyys on siirtynyt jo rintakehän puolelle. Toivon, että jooga auttaisi lihaksia rentoutumaan, ettei tarvitsisi taas jotain Sirdaludia napsia.

Viime aikoina juoksulenkit ovat tuntuneet vähän vaivalloisilta, ja sama toistui tänään. Alkumatka meni ihan lennokkaasti ja pirteästi, mutta jossain vaiheessa tuntui kuin kaikki voima olisi kadonnut lihaksista. Aikamoiseksi hiippailuksi juoksemani 10,3 kilometrin reitti sitten menikin, mutta tulipahan juostua. Liekö lumisade vaikuttanut, mutta meno tuntui todella raskaalta. Toisaalta olen minä ennenkin talviolosuhteissa juossut, että luultavasti pitäisi vain älytä nyt osata ottaa vähän iisimmin. Tuo tänään juoksemani reitti on nimittäin aika raskas, ja olen viime viikkoina juossut sitä suhteellisen usein. Ehkäpä juoksen pari viikkoa ihan suosiolla vanhoja tuttuja 6,0 ja 8,4 kilometrin vakioreittejäni, joissa korkeusvaihtelut ovat maltillisempia. Katsotaan, josko kroppa piristyisi siitä.

Joka tapauksessa olen tosi iloinen lumesta! Lenkille lähtiessä tuli oikeasti hyvä mieli, kun näki valkoisen maiseman. Loputtomalta vaikuttanut musta syksy tuntui imevän minusta kaiken energian, mutta nyt tuntuu taas, että jaksan eteenpäin kohti kevättä. Lumesta tulikin mieleeni, että monessa blogissa juoksijat ovat suhtautuneet talviolosuhteissa juoksemiseen epäillen. Minun neuvoni on, että ei muuta kuin luontoon vain kirmailemaan. Liukkaat ja lumiset kelit eivät ihan oikeasti estä juoksemista. Miettikää esimerkiksi käyttäytymistänne, kun vastaan tulee todella liukas kohta tiessä, ja tasapaino meinaa pettää koko ajan. Ainakin minulla kävely muuttuu luonnostaan juoksua muistuttavaksi kipitykseksi siitä yksinkertaisesta syystä, että silloin on helpompi pysyä pystyssä. Tänään meinasin lenkillä kaatua tasan kerran, ja sekin tapahtui loppujäähdyttelyn aikana, kun olin siirtynyt kävelemään. Juostessa pienet lipsumiset ja liukastelut on helppo muuttaa liikkeeksi: kun ponnistava jalka luiskahtaa, ilmassa oleva jalka on jo valmiina ottamaan vastaan ja korjaamaan liikkeen. Tämä on nyt kolmas talvi, jonka aikana juoksen, enkä kertaakaan ole juostessa kaatunut. Kympistä vetoa, että tämän sanottuani vedän seuraavalla lenkillä sellaiset ilmalennot ettei tosikaan. No, onneksi lumi vaimentaa!