Liikuntaviikko 30 + meditaatiopohdintaa

[Musiikki: Sigur Rós - Kveikur]

Tuttuun tapaan liikuntaviikko koostui pitkälti joogasta ja pyöräilystä. Joku yksinäinen kahvakuulatunti sinne sekaan taisi mahtua.

maanantai
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:18:50

tiistai
jooga, 25 min
yin-jooga, 1 h
19,2 km pyöräily, 1:10:00

keskiviikko
jooga, 25 min
integral yoga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:06:10

torstai
jooga, 25 min
kahvakuula, 1 h
17,4 km pyöräily, 59:00

perjantai
lämpöjooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:14:30

lauantai
astangajooga, 1 h 15 min
19,2 km pyöräily, 1:10:50

sunnuntai
jooga, 25 min
kundaliinijooga, 1 h 30 min
19,2 km pyöräily, 1:09:00

Sovin yhden tallilaisen kanssa, että menen torstaina testaamaan hänen hevostaan. Kyseessä on 14-vuotias suomenhevosruuna. Jos kaikki menee hyvin, minulla on pian uusi vuokrahevonen. Miltähän muuten tuntuu taas ratsastaa säkäkorkeudeltaan noin 150-senttisellä hevosella ja satulassa? Ykähän oli 173 senttiä korkea hevonen, jolla käytettiin ratsastusvyötä. Joka tapauksessa ihana päästä taas tallille ja ratsastamaan. Hevosten läsnäolo on parasta mahdollista terapiaa.

Ajattelin muuten ruveta harjoittelemaan meditaatiota. Joogatunneilla on tehty lyhyitä meditaatioharjoituksia. Minua kiehtoo ajatus mielen täydellisestä tyhjentämisestä, mutta toistaiseksi se on jäänyt pelkäksi haaveeksi, kun joka suuntaan laukkaavasta mielestä kumpuaa alituiseen ajatuksia. Olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunta kuluttaa ihmismielen herkästi loppuun kaikkine ärsykkeineen. Häly, stressi ja vaatimukset vievät meitä koko ajan äärirajoille. Pitäisi olla tehokkaampi, kauniimpi, rikkaampi ja kaikin puolin parempi ja mallikelpoinen yksilö. En usko, että nykyinen kiireinen elämänmeno teknologian keskellä tekee kellekään hyvää, kun rentoutumisesta ja hyvinvoinnistakin on tehty bisnestä, vaikka niiden pitäisi olla itseisarvoja.

Olen pitkään pohtinut, että nykyihmisen mielenterveys- ja päihdeongelmat johtuvat pitkälti teollistumisesta ja siitä, että evoluutio ei ehtinyt sopeuttaa kautta historian fyysistä työtä tehnyttä ihmistä nykyiseen elämäntyyliin. Ainakin itse huomaan väsyväni kaikista odotuksista ja vaatimuksista, joihin minun tulisi kyetä tässä yhteiskunnassa vastaamaan. Joskus kun olen siivonnut tallilla hevosten tarhoja ja nostellut talikolla lantakasoja kottikärryihin, olen havahtunut ajatukseen: "Tätä minut on tarkoitettu tekemään." Mitä elämää se on, että tuijottaa työpäivät tietokoneen ruutua ja jatkaa sitä vielä vapaa-ajallakin, kun on liian väsynyt ja turta tekemään mitään muuta? Siinä talikkoon nojatessa ja taivasta katsellessa olen tuntenut olevani lähempänä aidointa itseäni kuin koskaan muulloin.

Koska elän kuitenkin osana tätä yhteiskuntaa, en voi kokonaan heittäytyä sen ulkopuolelle. Kukaan ei maksa selkävaivaiselle ihmiselle paskan luonnista ja taivaanrannan maalailusta. Siksi on löydettävä keinot auttaa mieltä kestämään ulkoiset paineet. Siksi on annettava sille hetkiä olla vapaa.