Palasia

Tänään taas muistin, miksi Oskun kanssa ei kannata lähteä maastoon tosi tuulisella säällä. Sinänsä järkevästä sh-ruunasta nimittäin taas kuoriutui sellainen pöllöponi, että hohhoijaa. Kaksi kertaa sain laskeutua satulasta ja taluttaa jännäpaikan ohi, kun heppa oli sitä mieltä, että tuosta en muuten mene. Ekassa kohdassa joku ukkeli poltti risuja kymmenen metrin päässä tiestä, ja sehän oli aivan kamalaa. Tokassa kohdassa metsässä oli kai sitten joku hirveä hattivattiarmeija, jota minä en kyllä nähnyt. On muuten aina tosi mahtavaa kammeta maastossa takaisin satulaan. Toisella kerralla kiipesin takaisin sulavasti kiven päältä, mutta eka kerta oli taas oikea hevosmiestaitojen mestarinäyte, kun roikuin poikittain Oskun selässä ja Osku lähti kalppimaan kotiin päin. Voi jee. No, lenkki tuli tehtyä, mutta olipahan taas.

Edessä taitaa olla aika kiireinen viikonloppu. Huomenna on aamulla astangajoogan alkeiskurssia ja iltapäivällä itämaista tanssia. Sunnuntaina astangajoogakurssi jatkuu. Lisäksi menin ottamaan pari av-käännöstyötä, joiden palautus on keskiviikkona, maanantaina pitää palauttaa yksi lehtijuttu, ja lisäksi pitää lukea läpi ja viimeistellä kirjalyhennelmäkäännöstä, jonka palautus on reilun viikon päästä. Huuh. Mutta jee, kun on oman alan duunia!

Eilen sain polvitreenit päätökseen. Etenkin etureidet alkoivat olla tosi hellänä viimeisten harjoituspäivien aikana. Kävin eilen myös Hirmu-lenkillä. Reidet olivat tulessa koko lenkin ajan, mutta sain eteeni pariin otteeseen hyvää vetoapua ja intouduin sitten polkemaan kovempaa kuin oli alun perin tarkoitus. Hervantaan noustessa alkoi jo oksettaa, mutta kun edessä oli sen verran hyvä selkä, en vain malttanut luovuttaa, vaan väkisin pysyttelin perässä.

Hei ja juu. Keskiviikkona vaaka näytti taas vähän alempia lukemia viime viikkoon verrattuna: 80,0 kg (BMI 25,5). Kiva!