Evotusta (+ liikuntaviikko 33)

[Musiikki: Sigur Rós - Kveikur]

Takana on hyvä viikonloppu. Miitissä oli hauskaa ja olin kaksi päivää kännissä. Oli loistavia ihmisiä, saunomista, kastautumista kylmässä joessa, rapukestit joissa söin tonnikalapastasalaattia. Tuntuu, että sain uutta energiaa ja olen valmis syksyyn, joka aiemmin vähän pelotti. Mieli on eheämpi: kevään ja kesän stressi ja murheet ja joka suuntaan pomppivat ajatukset ovat tyyntyneet. Olin menneiden kuukausien aikana kaikessa erakkomaisuudessani eristäytynyt omaan kuplaani, joka viikonloppuna onneksi puhkesi. Sain uutta perspektiiviä asioihin.

Tapasin muuten miitissä yhden tyypin, joka on osallistumassa triathlonin täysmatkalle eli Teräsmies-kisaan. Myöhemmin tämä kaveri vielä paljasti elämästään seikan, joka sai minut nostamaan hattuani entistä korkeammalle. Elä nyt ja tee sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Paluu arkeen on sujunut aika hyvin lukuun ottamatta eilistä polkupyöräepisodia, joka sai verenpaineeni kohoamaan aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ajattelin nimittäin pumpata renkaisiin vähän ilmaan. Eturengas meni vielä ihan ok. Mutta takarenkaan kanssa kävi niin, että onnistuin tyhjentämään renkaasta kaikki ilmat pihalle. Kääk! Pumpun adapteri nimittäin kiersi prestaventtiilin sisemmän osa mukanaan ulos ja kuului vain iloinen pfffffft, kun rengas oli lötkö kuin meikäläinen kesähelteellä. Yritin sitten ähistellä renkaaseen uudet ilmat, mutta koska en vielä tässä vaiheessa ollut prestaventtiilin anatomian mestari, minulta jäi löysäämättä venttiiliä pari kierrosta, mikä on perusedellytys, jos renkaaseen meinaa ilmaa saada.

Soitin sitten itkukiukkueitästämitääntuu-puhelun pyöräekspertille, joka epäili venttiilin olevan rikki (ilmesti hän ei osannut arvata evottamisen tasoni olevan niin suuri, että olisin kiertänyt venttiilin umpeen) ja käski kaivaa kaapista uuden sisäkumin ja vaihtaa sen tilalle. No ei muuta kuin rengasraudoilla ulkokumi irti, hnnngh. Vanha tyhmä sisäkumi pois ja uusi tilalle, mutta mitäs helvettiä, eihän tämä venttiili mahdu tästä vanteen reiästä läpi. Oli nääs Schrader-venttiili.

Siinä vaiheessa luovutin ja lähdin joogatunnille bussilla. Ärsytti, kun olisi ollut niin kelpo pyöräilysääkin. Paluumatkalla sitten pysähdyin pyöräekspertin luona ja kävi ilmi, että en vain ollut osannut käyttää prestaventtiiliä oikein. Jaahas. Että ei muuta kuin kotiin ja vanha sisäkumi takaisin. Perään vähän ilmaa, että kumi asettuu paikoilleen ja rengasraudoilla ulkokumi paikoilleen. Mutta mitäs sihinää nyt kuului? No, siellä oli varmaan vain joku ilmatasku (???!!!!). Takarengas pyörään kiinni ja pumpulla rengas ilmaa täyteen. Tai sitten ei.

Olin ilmeisesti nirhaissut rengasraudoilla sisäkumin rikki. Ei muuta kuin rengas irti pyörästä, ulkokumi irti ja sisäkumi paikkaukseen. Ähersin Bilteman paikkaussarjan kanssa ja eihän siitä tullut persettäkään. Luovutin lannistuneena ja itkuisena.

Yritin tänä aamuna vielä kerran, sillä vaikutti siltä, että paikka olisi kuitenkin tarpeeksi pitävä. Uudella tarmolla pungin paikatun sisäkumin ja ulkokumin paikoilleen. Täynnä toivoa pumppasin ilmaa renkaaseen, mutta kun ei niin ei. Kyllä sinne jotain meni, mutta ilmeisesti se paikka ei sitten kuitenkaan ollut kunnollinen. Ei kai tässä enää muu auta kuin hommata uusi sisäkumi ja uusi pumppu, sillä tuo nykyinen on yksi kitisevä rotisko, joka vain kiskoo venttiilinosia mukanaan ja saa minut hermoraunioksi.

Mutta onpahan ainakin tullut treenattua sisäkumin vaihtamista. Vielä kun osaisi tehdä sen rikkomatta sitä sisäkumia... Grr.

Loppuun vielä viime viikon liikunnat:

maanantai

jooga, 25 min

astangajooga, 1 h 15 min

19,2 km pyöräily, 1:12:20

tiistai

jooga, 25 min

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:10:15

keskiviikko

ComboYoga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:14:40

torstai

kundaliinijooga, 1 h 30 min

19,2 km pyöräily, 1:15:55

kahvakuula, 1 h

12,2 km pyöräily, 43:40

perjantai

ratsastus, 1 h 10 min

10,8 km pyöräily, 45 min

lauantai

vapaa

sunnuntai

vapaa

Ajattelin muuten ruveta taas punnertamaan. Koko touhu jäi keväällä unholaan uupumuksen takia, mutta nyt on ryhdistäydyttävä. Yläkroppa on päässyt kesän aikana vähän lötköytymään ja tahdon takaisin sen vanhan voimantunteen. Onneksi kahvakuulatreenejäkin alkaa olla taas kahdesti viikossa, niin sekin auttaa. Itse asiassa tänään olisi syksyn ekat tiistaitreenit, mutta joogakortti on tänään viimeistä päivää voimassa ja on suoranainen pakko mennä joogaamaan. Ensi viikosta lähtien alan kuitenkin taas kahvakuulailla kahdesti viikossa.

Mutta nyt punnertamaan! Jatkan vanhan tutun punnerrusohjelman parissa. Viikko kolme ja helpoin sarake tuntuvat sopivalta vaihtoehdolta. Onneksi haboista pitäisi vielä sen verran ytyä löytyä, että punnerrukset onnistuvat ilman polvien tukea.