Voitonmerkki

Katsoin tänään The Biggest Loserin uusinta kautta eteenpäin ja vuorossa oli muodonmuutospäivä (ja kilpailijat pääsivät tapaamaan Michelle Obaman!). Voi mitkä itkurääkäisyt sohvaltani taas pääsivätkään. Voi taivas ja maa niitä ihmisiä. Mikä muutos. Mikä onni.

Tulipa siinä sitten mieleeni itseäni ja vissiin monia muitakin askarruttanut asia: Miksi jossain vaiheessa kautta kilpailijoilla alkaa punnituksissa olla taas paidat päällä, kun alkukaudesta miehet punnitaan ilman paitaa ja naiset rintsikkatopeissa?

Löysin sivuston, jossa sarjan tuottaja J.D. Rothilta oli kysytty, miksi kilpailijoilla ei ole paitoja punnituksissa, ja hän kertoi, että kisan alussa kilpailijat halutaan ikään kuin shokeeraten herättää todellisuuteen ja motivoida pudottamaan painoa, ja mikäs toimisi siinä paremmin kuin heittää heidät paidatta TV-kameroiden eteen.

Apua. Mutta lienee tehokasta.

Sivustolla ei suoraan kerrottu syytä, miksi kilpailijat alkavat sittemmin käyttää paitoja punnituksissa, mutta se antoi ymmärtää, että rajun laihtumisen aiheuttamaa ihon roikkumista pidetään liian epäesteettisenä ja epämiellyttävänä katseltavana. Samaa pohtii myös vitoskauden kisaaja Bernie eräässä haastattelussa.

Sivustolla oli tosin mielestäni aika hyvin todettu: Miksi laihtumisesta seuraavaa ihon roikkumista pitäisi hävetä tai piilotella? Sehän on selvä merkki edistymisestä. Jotain mistä olla ylpeä.

Häpeäisitkö sinä tätä naista:

kuvalähde

Ikisuosikkini seiskakauden Tara Costa on muun muassa selvittänyt teräsmieskisan, jossa uidaan 3,8 kilometriä, pyöräillään 180 kilometriä ja kaiken kukkuraksi juostaan maraton. Tämän hän teki vajaassa 14 tunnissa. Herregyyd.

kuvalähde

Upea!