[Musiikki: Lady Gaga - Born This Way]
Voi löllöpylly, vaaka viskasi tänään kasvoilleni ison ja haisevan tiskirätin: 80,1 kg (BMI 25,6). Voi perkele. Yksi kauhukuvistani on nyt toteutunut ja paino hinautunut takaisin yli kasikympin.
Jos jotain hyvää on pakko keksiä, niin nyt on koittanut lopultakin se hetki, kun itsepetoksen pehmoiset kädet ovat vihdoin ja viimein väistyneet silmieni edestä. Ei, enää ei ole kyse hetkellisistä turvotuksista ja mystisistä kuunkierroista.
Kulutin ennen ylimääräiset kalorit juoksemalla. HeiaHeian mukaan olen tänä vuonna juossut vain 144 kilometriä, kun määrän pitäisi olla yli kaksinkertainen. Olen kuitenkin jatkanut syömistä entiseen malliin, ja tässä tulos. Toki olen harrastanut muutakin liikuntaa, mutten läheskään yhtä tehokasta.
Olen aina ihmetellyt, miten kukaan pystyy laihtumaan pelkällä ruokavaliolla. Tiedän, että sellaisia ihmisiä on ja ihailen heitä. Minä pudotin painoni aikoinaan 96 kilosta liikunnan voimin. Ja liikunnalla en tarkoita pelkästään kulutettuja kaloreita, vaan sitä liikunnan tuomaa kokonaisvaltaista fiilistä, joka kohotti itsetuntoa ja rytmitti ja hillitsi syömistä. Liikunnan kautta opin syömään paremmin.
Nyt kun tuo tärkeä linkki osittain puuttuu, tuntuu kuin olisin palannut lähtöruutuun. Minun on opeteltava uusi tapa hallita painoani. Voi kehnous. Eikö se ihan oikeasti riitä, että kerran elämässään löytää toimivan tavan taistella noita perkeleen kiloja vastaan, kun kohta pitäisi jo olla suorittamassa uutta läskitutkintoa?
Vai onko tämä kaikki vain tekosyytä tekosyynsä perään? Ei minun tarvitse opetella mitään uutta. Kyllä minä tiedän, miten syödä lihomatta.
Jospa vaikka marssisin seuraavaksi peilin eteen ja katsoisin itseäni suoraan silmiin ja toteaisin: "Nyt heitä tuo marttyyriasenne helvettiin ja herkut sinne samaan osoitteeseen."
Totta, sinä tiedät kyllä miten syödä lihomatta! Osaat sen. Pystyt siihen. Olet sen jo osoittanut itsellesi ja meille muille.
VastaaPoistaAllekirjoitan täysin tuon, että liikunnan kautta voi oppia syömään oikein ja paremmin. Niinpä ei ole ihme, että ongelmat polvesi kanssa ja sitä myöten juoksun loppuminen ovat vaikeuttaneet painonhallintaasi. Ihminen on kokonaisuus. Asioilla on syy-seuraus-suhteita. Halusimmepa tai emme. Voimme itse vaikuttaa paljoon, ja sitten on asioita, joihin meidän omat vaikutusmahdollisuutemme ovat rajalliset tai ainakin huonommat.
En epäile hetkeäkään, ettetkö kykenisi löytämään tavan hallita painoasi ilman juoksuakin! Haastavampaa se on, tiedän sen hyvin itsestänikin. Juoksu tuntuu niin ykköseltä <3
Toivottavasti peilistä sinua katsoi se Ihana Quantina, johon meillä monilla on ollut ilo tutustua täällä blogimaailmassa. Se ihminen, jossa on lämpöä, sisua ja voimaa. Jolla on kyky rakastaa <3
Voimahali ja tsemppaus! Olkoon pääsiäisen aika rentouttava ja rauhaisa!
Kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentista!
PoistaKantapään kauttahan tässä opitaan koko ajan. Ei se painon paikoillaan pysyminen ole itsestäänselvyys ja koko ajan pitää sopeutua elämän heittämiin tilanteisiin. Kai se vain on hyväksyttävä, että tällä hetkellä pitää skarpata enemmän ruokapuolen kanssa, kun liikunta ei enää suo porsaanreikää herkuille. :)
Ärsyttää vain taas laihduttaa, kun sen touhun piti olla jo mennyttä elämää, mutta onneksi nyt on vain kaksi kiloa sen vajaan parinkymmenen sijasta. :)
Itsekkin liikunnasta sen voiman saavana meinaa tuo ruokapuoli joskus unohtua. Pitää kuitenkin muistaa, että se on iso osa laihduttamisessa ja varsinkin siinä painon hallinnassa. Suurempi kuin liikunta. :/ Se tästä mullekkin on tehnyt niin vaikeaa.
VastaaPoistaOot kuitenkin ihana ja kilo tai kaksi ei asiaa muuta sitä asiaa mihinkään suuntaan. Peli ei todellakaan ole mitenkään menetetty, päinvastoin! Sä pystyt puuttumaan painon nousemiseen heti! Olet pystynyt ennenkin ja pystyt nytkin!!! Halaukset!!
Niinhän se on, että ruokavaliolla on tosi iso merkitys. :( Jotenkin sitä toivoi, etteivät ne herkut huomaisi, että olen yhtäkkiä vähentänyt liikuntaa, mutta mokomat kehnot keksivät pesiytyä vyötärölleni. Kerrassaan kummallista. :)
PoistaAskel askeleelta, välillä mennään taaksepäin, mutta pääasia että nokka on eteenpäin. Kyllä se tasapaino vielä löytyy.
Lämmin keväthalaus myös sinne ja toivottavasti nähdään toukokuun alussa Jyväskylä-miitissä! :)
Toivottavasti keksit mieleisiä lajeja sen juoksun tilalle. Ootko muuten sykemittarilla seuraillut kulutusta ratsastaessa? Itse saan siellä melkein kovemmat lukemat kuin juostessa. Eikä se ole polville yhtä rasittavaa.
VastaaPoistaSulla on onneksi kuitenkin hyvä tilanne siinä mielessä että havaihduit heti tuohon pieneen painon nousuun. Pari kiloa voi lähteä parissa viikossa, kun löydät sopivan ruokavalion. Osaat varmasti jo hienon painonnpudotuksesi jälkeen.
Oon muuten itse ihan samassa veneessä siinä, etten koskaan pystyisi laihduttamaan pelkällä ruokavaliolla. Ja epäilen, ettei kukaan tällaisella ruokahalulla varustettu ihminen pystyisi. Vähän olen kuitenkin onnistunut keventämään ja mua ainakin siinä ruokavalion keventämisessä on auttanut ihan perusjutut: paljon paljon vettä, reilu aamiainen ja muuten säännölliset ruoka-ajat. Ei ole tehnyt iltaisin niin paljon mieli herkutella.
Paljon tsemppiä sinulle ja iloista pääsiäistä.
En ole mitannut sykettä ratsastaessa: hevosten kanssa olo on minulle enemmän sellaista pääterapiaa ja ratsastelen yleensä aika rauhallisesti. Välillä kyllä kunnon kouluvääntö tekee terää! :)
PoistaMinua auttaa paljon, kun pysyn erossa herkuista. Siten painokin pysyy hallinnassa, mutta välillä vain niiden vastustaminen on niin vaikeaa. Yleisesti ottaen kuitenkin syön terveellisesti.
Mukavaa pääsiäistä myös sinulle!
Painon pitäminen saavutetussa luvussa on kyllä usein niin raivostuttavan työlästä. Etenkin kun se rakkain liikuntalaji on poissa. Ja samaa mieltä siitä, että liikunta vaikuttaa kalorien kuluttamisen lisäksi päähän, mielialaan ja syömiseen tasoittavasti. Toivon, että polvesi paranee pian ja siihen asti tsemppiä ja kärsivällisyyttä.
VastaaPoistaTällä viikolla on ollut loppujen lopuksi ihan hyvä fiilis. Hiihtämässä on ollut kivaa ja tänään polvi kesti hyvin reilun 10 kilometrin kävelyn. Herkuttelukin on jäänyt vähän vähemmälle, vaikken nollatoleranssilla ole ollutkaan. Ehkä se valo alkaa kajastaa tunnelin päästä!
PoistaSinä tiedät ja sinä osaat!
VastaaPoistaOlen kyllä täysin samaa mieltä liikunnan tärkeydestä laihdutettaessa ja varsinkin painonhallinnassa. Ei niinkään ne kulutetut kalorit, vaan se, että sen ajan kun liikun, pysyn pois jääkaapilta :) Vii-tsi vitsi... liikunnan jälkeen tekee mieli syödä terveellisesti. Olen myös huomannut, että kun kuntoilu kulkee, niin herkuttelukin pysyy helpommin aisoissa, koska tunnekuohut ovat jääneet lenkkipolulle, jolloin jäätelöä voi syödä vain syömisen ilosta, ei suruun tai iloon.
Olen niin suuresti pahoillani, että lemppariurheilulajisi on poissa pelistä, mutta edelleen toivon polvelle pikaista kuntoutumista.
Kaikesta huolimatta rentouttavaa pääsiäistä! :)
Juoksulenkit ja liikunta yleensä kyllä rytmittävät päivää ja ruokailua mukavasti. Ja tuo on oikeasti totta, että kun liikkuu, se aika on pois jääkaapilla notkumisesta! Minulla on ainakin se huono tapa, että jos ei ole mitään tekemistä, tapan aikaa syömällä. Plääh.
PoistaHuippua pääsiäistä! :)
Uusi lukija ilmoittautuu! Itselläkin on taisto kasilla alkavia lukemia vastaan käynnissä...
VastaaPoistaTervetuloa matkaan ja kyllä me kasit vielä selätetään!
Poista