Liikuntaviikko 16

[Musiikki: Lana Del Rey - Born to Die]

Viime viikon liikunnat:

maanantai
65 punnerrusta (vko 4 / pv 1: 12 - 14 - 11 - 10 - 18)
50 kevennettyä punnerrusta
jooga, 1 h 10 min

tiistai
vapaa

keskiviikko
74 punnerrusta (vko 4 / pv 2: 14 - 16 - 12 - 12 - 20)
50 kevennettyä punnerrusta
31,0 km pyöräily, 1:57:32

torstai
voimapyörä, 5 x 10

40,9 km pyöräily, 2:24:54

perjantai
84 punnerrusta (vko 4 / pv 3: 16 - 18 - 13 - 13 - 24)
50 kevennettyä punnerrusta

10,8 km pyöräily, 45 min
ratsastus, 1 h 25 min

lauantai
40,4 km pyöräily, 2:20:28

sunnuntai
vapaa

Pyöräilypainotteista on (yhteensä 123,1 km). Kroppakin alkaa tottua. Pyöräilysento ei enää kipeytä ranteita ja kämmeniä yhtä pahasti kuin ekojen lenkkien aikana, ja nyt kun satulan kaltevuuskin on kohdallaan, ajo on myös siltä osin miellyttävää.

Aerobinen puoli ja lihaskunto sallivat pitkät pyörälenkit, ja luultavasti ainakin 50 kilsan lenkit sujuisivat suht helposti, mutta ongelmaksi on muodostunut varpaiden palelu. Olen kokeillut vaikka mitä kenkä- ja sukkayhdistelmiä, mutta käytännössä kaikki yli puolentoista tunnin lenkit saavat varpaani aivan kohmeeseen. Mutta jospa nuo lämpenevät kelit auttaisivat ongelmaan. Tähän mennessä on muuten tullut pyöräiltyä noin 0-8 asteen keleillä, mutta nyt säätiedote vihjailee ulkona olevan 14 astetta lämmintä. Mitenkähän sitä osaisi tämän päivän lenkille pukeutua, etten vallan jäätyisi enkä paahtuisi?

Punnerruksissa jatkan ainakin vielä tämän viikon nelosviikon varsin tutuksi käyneiden harjoitusten parissa. Muistan niiltä ajoilta kun tein punnerrusohjelmaa kevennetyin version, miten vitosviikko lähenteli helvetin esiastetta. Yhyy. Vielä ei pysty. Joka tapauksessa tavoite on taas lisätä viimeisten sarjojen toistomääriä. Viime perjantaina tein minimimäärän päälle jo neljä lisää, jei.

Eilen katselin bussin ikkunasta juoksijoita. Teki mieli vuodattaa pari kyyneltä. Odotin niin kauan juuri näitä kevään kelejä, kun tiet ovat sulat ja hiekoitussora siivottu pois ja kun aurinko lämmittää, muttei liikaa. Olisin niin kovasti halunnut vetää Vomerot jalkoihin, tuntea asfaltin jalkojen alla, hengittää keuhkot täyteen kevätilmaa ja hikoilla tukan litimäräksi, mutta ei. Pyöräily auttaa minua eteenpäin, mutta on joitakin fiiliksiä, joita se ei koskaan pysty korvaamaan.