[Musiikki: Kate Nash - My Best Friend Is You]
Sainpa eilen postia:
"... varaamme Teille ajan Hatanpään kantasairaalaan poliklinikalle ortopedin vastaanottoa varten. Tämänhetkisen arviomme mukaan joudutte odottamaan vastaanotolle pääsyä noin kolme kuukautta. Ilmoitamme teille tarkemman vastaanottoajan erillisellä kutsulla myöhemmin."
Huh huh. Enpä osannut odottaa, että pelkkä ortopedille pääsy veisi noin kauan. En halua edes ajatella, montako kuukautta siihen menee, että pääsen magneettikuvaukseen. Jos pääsen.
Ahdistaa hieman. Polven tilanne on aika vakio: siinä on edelleen paineentuntua ja ajoittaisia pistoksia liikkuessa. Olenkin ruvennut epäilemään, että koko polvi on täynnä jotain irtotauhkaa, joka nyt hiertää pintoja ja aiheuttaa nuo vibat. Tähystyksessähän nuo imuroitaisiin pois, mutta tällä menolla moiseen operaatioon minulla on mahdollisuudet päästä, öö, ensi vuonna? Lähinnä tässä nyt huolettaa se, että jos polvi on täynnä irtonaisia osia, miten pahaa jälkeä ne pääsevät tekemään tänä aikana, kun odotan hoitoon pääsyä?
Syyskuun puolimaraton? Täysi kysymysmerkki.
Vaaka sentään tarjosi ilonaihetta: paino oli tullut viime keskiviikosta alaspäin 400 grammaa eli on nyt 79,7 kiloa (BMI 25,4). Yritän nyt pitää kiinni tästä järkevöityneestä ruokavaliosta.
Päätin myös opetella vaihtamaan pyörään renkaat ja paikkaamaan puhjenneet kumit (ja pitämään korjauskamat/varasisäkumin pyörälenkeillä mukana). Ennen en ole koskaan ajatellut mitään hiekoitussoria, mutta nyt olen lukenut joka paikasta kaikkia ihme kauhujuttuja, miten sepeli raastaa renkaat rikki. Kävin eilen pyöräilemässä 30 kilometrin lenkin, ja siinä rupeaa väkisin miettimään, että entä jos rengas puhkeaa kesken matkan. Pyöräni on kyllä maastopyörä, jossa on kunnon renkaat, mutta mistä noista koskaan tietää.
Jos edes joku kulkupeli pysyisi kunnossa, kun polvella ei kunnolla pääse eteenpäin.
Voi Quantina-parka! surku toi polvijuttu, täällä pidetään peukkuja,että saisit lääkärin ja kuvat nopeasti!
VastaaPoistahui.. 30km pyöräily.. :O ei olis musta moiseen matkaan.
Kolme kk kuulostaa kyllä pitkältä ajalta... Pitäisköhän sun soittaa sinne ja sanoo, että sä ole aktiiviurheilija ja tämä jalka on nyt saatava kuntoon! Kyllähän se olis syytä kohtuuajassa kuitenkin tarkastaa... Mutta joka tapauksessa tsemppiä ja sisulla eteenpäin.
VastaaPoista(mun pyörässä oli ne "pistonkestävät"-tai-jotain renkaat ja niin vaan hajosi nekin - tosin ei sorasta vaan lumen alta paljastuneen roinan seassa oli joku metallipiikki, joka meni läpi iloisesti... mutta paikkaamisen taitaminen ei ole huono juttu ollenkaan :))
No huh, miten pitkä aika odottaa. Kiirehdi sitä jollain tapaa, käytä verbaalista taitoasi hyväksi. Sano, että koko maailma (eli montakymmentä laihdutusbloggaajaa) odottaa sinua puolimaratonille syyskuussa! :) Auttaisko jos tehostaisi sillä, että lihominen se vasta kalliiksi tuleekin, eli aika nopeasti, jotta vältytään seuraamuksilta :) Vitsi-vitsi. Odottaminen on tylsää. Varsinkin kun tiedämme, miten tärkeää juoksu sinullekin on.
VastaaPoistaHieno ruotuunpaluu syömisten kanssa ja heti vaaka palkitsee. Quantina, sinä kykenet tähän! <3
Alle viikossa minulla kaksi rengasrikkoa, joten kannattaisikohan minunkin opetella paikkaamaan/vaihtamaan pyöränkumit. Huoh :O
Aurinkoista olotilaa kaikesta huolimatta päiviisi!
blueberry: Se 30 kilsaa taittui loppujen lopuksi aika helposti. Pari tuntia pyöräilyä taittuu huomattavasti helpommin kuin pari tuntia juoksua. :)
VastaaPoistaTM: Ilmeisesti minua ei luokitella kovin kiireelliseksi tapaukseksi, kun ei tuossa polvessa päällepäin ole mitään vikaa: turvotusta tai sellaista. Ja sinänsä se ei haittaa normaalia elämääni enkä kärsi jatkuvista kivuista. Kai tämä tilanne vain pitää sietää ja odottaa lottovoittoa (vaikka en lottoa), jotta olisi varaa hoitaa koko polvitouhu loppuun yksityisellä.
Joo, olen ymmärtänyt, että edes pistosuojatut renkaat eivät välttämättä säästy näiltä kevään kivikeleiltä. Tosin tuo sinun kohtaamasi piikki olisi mennyt läpi varmaan mistä vain!
Kaneli: Tulen ainakin kannustamaan paikalle, jos en itse juoksemaan pääse. :) Tosin voisin ehkä juosta sen lyhyemmän eli 11,5 kilsan matkan. Siihen ei tarvitsisi treenata mitenkään kauheasti. Mutta katsotaan nyt!
Tuo on kyllä inhottavaa, kun rengas hajoaa kahdesti viikon sisällä. Joten eiköhän opetella kaikki kumin paikkaamisen jalo taito, niin ei jäädä matkan varrelle eivätkä pyöräkorjaajat kyni meiltä viimeisiä roposiamme. :)
Kolme kuukautta on kyllä pitkä aika. Harmi, kun olet urheillut tosi ahkerasti. Paranemista polvessa!
VastaaPoistaOn se. :/ Harmillinen tämä julkisen terveydenhuollon tilanne, mutta minkäs sille voi. Mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan ja pulskistumaan. On vain löydettävä uusia tapoja liikkua ja hallita painoaan.
VastaaPoistaVoi kurjuus! Toivottavasti saat ajan kuitenkin mahdollisimman pian.
VastaaPoistaMinunkin pitäisi verestää kuminvaihtotaitojani. Periaatteessa osaan, mutta en ole varmaan kymmeneen vuoteen vaihtanut. Eilen tulleessa Lidl-lehdessä oli muuten polkupyörän korjaussetti. ;)
Huomasin kans joo sen korjaussetin! Joku aika sittenhän oli myös pyöräilyvaatteita, mutta en silloin tajunnut ostaa, ja eilen kun kävin katsomassa niin esim. L(äski)-kokoisia pyöräilyhousuja oli enää jäljellä liilana. Ja siinä menee meikän raja: violetteja trikoita en päälleni pue! :D
VastaaPoistaTuossa tilanteessa 3 kk odotus on tosiaan pitkä. Tulisipa joku peruutusaika tms. ja pääsisit aikaisemmin.
VastaaPoistaMulla myös vanha vaiva (kantapää/akillesjänne) on heräämässä henkiin. Yritän käyttäytyä fiksusti ja jättää juoksut vähemmälle joksikin aikaa, mutta kyllä ärsyttää§&%$+#@!!!!!!
Koita kestää...
Voi vitsi näitä meidän koipia. :( Olen itse asiassa tässä polvivammailun aikana miettinyt sinua ja kantapäätäsi ja sitä, miten pitkistä juoksutauoista huolimatta selvisit. Harmi, että vaivasi on taas äitynyt, grr. Toivotaan, että lähestyvä kesä puhaltaisi ongelmat pois!
VastaaPoista