Hirmunäppis ja ilon hiihtolenkki

[Musiikki: Sigur Rós - Með suð í eyrum við spilum endalaust]

Kirjoitan työni puolesta aika paljon (tulevaisuudessa toivottavasti vielä enemmän), ja päätin hommata ergonomisen näppäimistön. Aikamoinen kapistushan tämä on, ja kahden päivän kokeilujakson aikana en ole saanut muuta kuin oikean ranteeni kipeäksi. En osaa vielä pitää käsiäni oikeassa asennossa, sillä näppäimistö vaatii ehdottomasti kymmensormijärjestelmän käyttöä, ja sormeni meinaavat vähän väliä lipsua tuttuun ja turvalliseen kuusisormijärjestelmään, jolloin siis käsien asentokin menee päin prinkkalaa. Olen aikoinani yläasteen konekirjoituskurssilla (josta sain muuten kympin!) opetellut kymmensormijärjestelmän, mutta jotenkin sitä ei ole vain tullut käytettyä, mutta nyt on vähän pakko. Ja hyvä niin. Uskon, että kunhan totun näppäimistöön, lyöntivirheet vähentyvät ja ranteetkin pysyvät hyvässä kunnossa näitä alun totuttelusärkyjä lukuun ottamatta.

Microsoft Natural Ergonomic Keyboard 4000
eli monsterinäppis

Olin eilen vihainen lumisateelle, sillä orastava pyöräilyinnostukseni koki aikamoisen takaiskun, kun yhtäkkiä hankea olikin puolisääreen asti. Mieli muuttui tänään, kun raahasin luuni hiihtoladulle. Sinne oli luultavasti vielä samana aamuna ajettu uusi latu, ja maisema oli hurmaavan talvinen. Löllöttelin hissuksiin Suolijärven 4,3 kilometrin lenkin ympäri ja kun polvikin tuntui kestävän, kasvoilleni kohosi hymy. Eräässä loivassa alamäessä katselin, kun aurinko siivilöityi puiden lomasta ja jossain lähistöllä sirkutti pikkulintu, ja mietin että tämä se vasta on elämää. Oli luultavasti ehkä koko talven paras hiihtosää, ja olisi tehnyt mieli kiertää kiekko vielä toisen kerran, mutta päätin, että nyt on parempi olla urheilematta liikaa tuon polven kanssa.

Huomenna annan polvelle taas lepopäivän, mutta punnertaa aion. Saas nähdä, mitä siitä tulee, sillä ainakin tänään hiihtäessä käsivarsissa tuntui siltä, että punnerrettu on. Haa. Jos sattuisi niin, ettei polveni paranisikaan, voin kohta käydä juoksemassa käsilläni. Siinäpä vasta tavoite!