Hyvää ja huonoa

[Musiikki: Damien Rice - O]

Eilinen paino oli 78,9 kg (BMI 25,2) eli kävi sama juttu kuin viime viikolla: 100 grammaa lisäystä edellisestä keskiviikosta. Sinänsä sata grammaa ei ole määrä eikä mikään, mutta oishan se parempi, jos se satanen liikkuisi toiseen suuntaan. Mietin, että jos joka viikko kerää painoa sata grammaa, tekee se vuodessa reilut viisi kiloa. Sama pätee tietysti myös, jos paino putoaisi sata grammaa viikossa; tällöin vuoden päästä olisi viisi kiloa kevyempi. Ei hullumpi ajatus! Toisaalta tasainen sadan kalorin päivävaje taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.

Kyllähän tämä taas vähän mietityttää, että apua, enkö saakaan painoa pysymään paikoillaan. Liikaa on tullut syötyä, ja polvi on rajoittanut liikkumista. Painonhallintani on jälleen kerran osoittanut haavoittuvaisuutensa. Siinä missä ruokavalioni välillä rönsyilee, olen pystynyt luottamaan juoksemisen tehoon energiasyöppönä. Se on ollut aika helppoa, kontrolloida painoa juoksemisella, ja nyt onkin olo vähän tyhjän päällä, kun polvi estää juoksemisen. Kävelylenkitkin ovat vähän siinä ja siinä, että onko niitä suotavaa tällä hetkellä tehdä.

Urph, tuntuu että turpoan joka suuntaan heti kun joudun pitämään taukoa juoksemisesta. Tokihan kyse on ennen kaikkea mielen luomasta kauhukuvasta, mutta myös fyysisestä tilasta. Voihan vatsa.

Yleensä pyrin ottamaan säätilat ja keliolosuhteet sellaisina kuin ne ovat. Sade, pakkanen tai liukkaat tiet eivät ihan oikeasti estä ketään liikkumasta, jos ihminen vain tahtoo liikkua. Mutta nyt nämä hankalat "yöllä pakkasta, päivällä plussaa" -kelit alkavat kiristää hermojani toden teolla. Olisi rehellisesti pakkasen puolella tai vaihtoehtoisesti sulattaisi kokonaan pois nuo pirun jää- ja lumikerrokset. Polven kannalta on tosi hankalaa, kun pitäisi pystyä kävelemään rennosti, mutta jäiset pinnat estävät sen aika tehokkaasti. Ärrinmurrin. Olen pitänyt polven muljahtamisen jälkeen polvitukea estääkseni epätasaisen alustan aiheuttamia äkillisiä kierto- ja sivuliikkeitä, mutta ei se auta mitään, jos kulku muuten on kamalan jäykkää tököttelyä.

AARGH!

No, huomenna aion joka tapauksessa kävellä tallille ja ratsastaa. Viime perjantaina ratsastus ei ainakaan aiheuttanut mitään ongelmia polvelle. Tekeekin mieli jo ulkoilemaan. Tämän päivän ja eilisen olen möllöttänyt liikkumatta. Tänään tosin tein punnerrusohjelmassa kolmosviikon toisen päivän, ja sinänsä on aika kiva juttu se, että punnertaminen on lähtenyt sujumaan! Yläkroppaan on nyt parin viikon aikana tullut selkeästi lisää voimaa, ja se motivoi tosi paljon jatkamaan. Olen myös pohtinut sitä, että vaikka ohjelman aloittamisesta tulee kolme kuukautta ja olen menossa vasta viikossa kolme, minä herranjestas sentään punnerran ilman polvien tukea! Aluksi sain kasaan pari vaivalloista punnerrusta ties miten metsästä reväistyllä tekniikalla, ja nyt toistoja irtoaa viitisentoista kappaletta. Ihan huippua. Sata punnerrusta tuntuu edelleen ihan utopistiselta ajatukselta, mutta niin tuntui viisitoistakin vielä vähän aikaa sitten.

Kivaa on myös se, että sain uuden kirjalyhennelmän käännettäväksi. Pääsen tällä kertaa kääntämään Alexander McCall Smithiä, jei!