[Musiikki: Ellie Goulding - Bright Lights]
Olen saanut viime aikoina ihania tunnustuksia vieläkin ihanemmilta ihmisiltä. Jenni ja KatjaEmilia muistivat minua One Lovely Blog Awardilla, kiitos ihan hurjan paljon!Samassa yhteydessä muistin unohtaneeni tarttua Akun minulle alkuvuodesta ojentamaan upeaan pystiin. Kiitos ja kumarrus ja pahoittelut hitaahkosta reagoinnista.
One Lovely Blog Awardin saajan tulee kertoa itsestään seitsemän asiaa, kun taas Pyttypalkintoon kuuluu kymmenen kiehtovan yksityiskohdan paljastaminen itsestä. Että saamanne pitää: 17 seikkaa minusta! Olen jaaritellut tässä ja vanhassa blogissani ummet ja lammet, joten en mene vannomaan, että kaikki hurjat kohta tarjoamani paljastukset olisivat aiemmin kertomatta jääneitä.1. Lady Gagan levy Born This Way on ollut viime kuukausien lempparini. Levy on laulajan esikoisalbumia huomattavasti parempi, ja siinä on lukuisia biisejä, joita tykkään kuunnella juostessa ja punnertaessa. Ehdoton treenilevy täynnä hyvää fiilistä!
2. Järkytyin, kun ensimmäisen kerran tajusin fanittavani Lady Gagaa. Sittemmin olen ollut sinut asian kanssa.
3. Tykkään seurata telkkarisarjoja, mutta elokuviin minulla on hieman ristiriitainen suhde. Koen olevani juonivammainen, eli jossain vaiheessa putoan kärryiltä varsinkin jos elokuvassa on paljon henkilöitä. Tv-sarjoissa samaa ongelmaa ei ole. Minulle oli suuri voiton ja ihmetyksen hetki, kun tajusin, mistä Suljetussa saaressa oli kyse jo ennen kuin loppuratkaisu paljastui!
4. Olen aika herkkä ja tunteellinen, ja se on yksi syy, miksi minulla on vaikeuksia olla tekemisissä ihmisten kanssa. Jos tulee jotain eripuraa tai hetki, jolloin minun tulisi kertoa jotain henkilökohtaista itsestäni tai elämästäni, saatan ruveta itkemään joko ristiriitojen aiheuttaman turhautumisen tai sitten jälkimmäisessä tapauksessa tunnekuohujen vuoksi. Se on ihan hirmuisen noloa alkaa porata pienimmästäkin asiasta!
5. Olen kuitenkin kotikotoa pois muuttamisen jälkeen pyrkinyt olemaan sosiaalisempi. Ennen minulla oli oikeasti suunnattomia vaikeuksia kommunikoida vähänkin vieraiden ihmisten kanssa. En koskaan tiennyt, mitä sanoisin, sillä ajattelin, ettei ihmisiä kuitenkaan kiinnosta kuunnella juttujani, enkä myöskään viitsinyt kysyä heiltä mitään, sillä koin sen olevan liian tunkeilevaa tai uteliasta. Ihan niin kuin jostain diipadaapasta kysyminen tai jutteleminen ketään loukkaisi.
6. Minulla on vaikeuksia katsoa ihmisiä silmiin. Kun tajusin vältteleväni katsekontaktia, olen yrittänyt päästä tavasta eroon. Luultavasti tämäkin liittyy epäsosiaalisuuteeni. Olen aina ollut vähän simpukka eli tykännyt käpertyä itseeni ja toivonut, että muut ihmiset eivät huomaisi minua ja jättäisivät minut rauhaan: jos en katso heitä, hekään eivät näe minua. Tähän varmasti on liittynyt myös aiemmin varsin kehno itsetuntoni, jota olen onneksi saanut viime vuosien aikana korjattua.
7. Olen myös vähän arka ja nössö. En esimerkiksi tykkää ajaa pyörällä tai ratsastaa kauhean kovaa. Alamäet ajan aina jarrut pohjassa, ja Oskun kanssa maastoillessa ratsastan mieluiten hallittua harjoituslaukkaa enkä niin sanotusti päästele menemään. Toisaalta ehkä se on vain ihan hyvä olla ottamatta turhia riskejä. Toisaalta luulen, että varovaisuus liittyy osittain haluuni kontrolloida asioita. Tykkään siitä, että koen hallitsevani asiat eikä kohtaloni ikään kuin ole muiden käsissä.
8. Ihmettelen, miten onnistuin sujuvasti siirtymään Lady Gagasta ja töllösarjoista luonteeni analysointiin.
9. En käytä juuri lainkaan alkoholia. Syön mieluummin suklaata ja jätskiä ja parhaassa tapauksessa suklaajätskiä eli Aino Ihana Maitosuklaata. Onneksi kohta on keskiviikko!
10. Välillä ahdistaa, kun lastenvaunujen kanssa liikkuvat ihmiset tukkivat esimerkiksi vaatekaupoissa kulkuväylät. Viimeksi kun kävin apteekissa joku oli jättänyt kahdet lastenvaunut suoraan kassan eteen. Mitä ihmettä?! En nyt halua loukata ketään äitejä ja isejä, mutta hemmetti soikoon, kanssaihmiset saa huomioida.
11. En ymmärrä koirankakkavaahtoamista. Ylipäätänsä jätösten kerääminen muovipussiin (voin vaikka vannoa, ettei jokainen koiranomistaja raaski ostaa maatuvia pusseja) ja viskaaminen roskiin on ehkä älyttömintä ja epäekologisinta, mitä olen koskaan kuullut. Ymmärrän kyllä paskojen keräämisen esimerkiksi kaupunkien keskustassa, mutta ketä joku ruskea kikkare oikeasti haittaa jossain ojanpenkalla, josta se kuitenkin pian maatuu pois? Ja vaikka joku olisikin paskottanut Murreaan keskellä tietä, niin jokainen varmaan osaa sen keon väistää.
12. Jos joskus menen naimisiin, haluaisin tehdä sen meren- tai järvenrannalla, avojaloin ja hiukset vapaana.
13. Kamalin koskaan näkemäni elokuva on Paranormal Activity. Sain siitä ihan oikeasti traumat ties miten pitkäksi aikaa, ja välillä jouduin nukkumaan valot päällä ja tiukasti peiton alle käpertyneenä. Elokuvan katsomisesta on jotain kaksi vuotta, ja vasta taannoin tajusin, etten enää pelkää sen elokuvan kamalan mörön tarraavan minua yöllä jalasta ja raahaavan mukanaan. Hyi hitto!
14. Lempikuukauteni on huhti- tai toukokuu. Alkaa olla jo lämmintä, muttei liian. On ihanaa, kun luonto herää eloon ja puro sanoo pulipuli. Toukokuussa hankalaa on koivunsiitepölyallergia, mutta se onneksi pysyy aika hyvin kurissa Zyrtecillä. Tallillekin pääsee silloin taas pyörällä ja on huippua, kun ratsastaessa ei tarvitse enää pukeutua Michelin-mieheksi.
15. Haluaisin joskus oman koiran, jonka kanssa voisin käydä pitkillä kävely- ja juoksulenkeillä. Ehkä joskus sitten kun asun isommassa asunnossa ja olen lukenut tarpeeksi monta koirankasvatusopasta.
16. Rakastan ihan hirmuisesti kissaani. Se on ollut minulla syksystä 2007. Otin sen hoiviini eräältä pariskunnalta, joka joutui luopumaan siitä allergia- ja remonttisyiden takia. Se oli silloin 2-vuotias ja täyttää siis tänä vuonna seitsemän vuotta. Se on maailman pehmein ja pöljin.
17. Tykkään itsestäni ja elämästäni aika paljon.
Tuplatunnustuksen laitan eteenpäin blueberrylle, Bregolle, iivelle, Kanelille, Laiskurille, Linalle, Tainalle ja TM:lle. Olette saattaneet saada tunnustukset jo aiemmin (tuo pysti taisi kiertää blogimaailmassa jo viime vuoden puolella), mutta sehän on vain merkki siitä, että olette superkivoja, ja minä ainakin haluan tietää teistä lisää!
Täällä toinen kärryltä putoava juonivammainen elokuvien katselija ;D Mie tykkään kattoa elokuvia, varsinki jos ne sijottuu 1800-luvulle, mutta varmasti osa elokuvanautinnosta jää kokematta ku koko ajan pittää miettiä kuka oli kuka ja mitä siinä oikeen tapahtukaan.
VastaaPoistaTunneherkkyyden jaan myös! Itken ihan yhtä helposti ja kaikista tunteista, ilosta, surusta, pettymyksestä, vihasta, ärsytyksestä.. Ihanaa, etten oo yksin :) Ehkä noloin hetkeni oli, kun ammattikoulussa opettaja kehui kuinka hyvä oppilas oon ja mie vaan pillitin :D
Kohdat 6. ja 7. tuntuvat myös hyvin tutuilta. Joskus alko ihan ärsyttämään ku en kavereitakaan enää kattonu silmiin, nyt pyrin siitä pois.
Ja edelleen: ihana kissa :)
Taas tuli semmonen 'tyhmä kommentti'-olo, julkasempa kuitenki!
Ei ollut tyhmä kommentti lainkaan ja kiva kun kommentoit! On nimittäin ihana kuulla, etten ole ainut juonivammainen, epäsosiaalinen ja ylitunteellinen nössö. Voitais vaikka perustaa joku kerho! ;D
PoistaOmalaatuisten hörhöjen oma kerho! Vuosikokouksessa vois olla jännää ku kukaan ei suostuis puhumaan ja itkuista ei tulis loppua ;D Kutsussa varmaan lukiskin et 'omat suklaat/jäätelöt mukaan, äläkä unohda nenäliinoja'!
PoistaHahaa, ihan loistavaa! Ensin kukaan ei uskalla sanoa sanaakaan tai edes katsoa toisiin päin, ja sitten kun joku rohkaistuu puhumaan, purskahtaa hän heti itkuun. :D Jääpähän enemmän aikaa syödä jäätelöä ja suklaata!
PoistaPäivän parhaat naurut :D Tack!
PoistaNyökyttelin aika monelle kohdalle kunnes muistin, että nämähän ovat sinun faktojasi :) Mutta koirankakkoja inhoan. Mun puolesta olisi ihan ok, että ne kakat heitettäisiin siihen vieressä olevaan pusikkoon, mutta inhoan keväällä, kun lenkkipolulla (tai -tiellä) ei tiedä, mihin jalkansa laittaisi, kun sitä on joka paikassa. En tosin ole niitä aktiiveja, jotka kirjoittavat tästä yleisönosastolle (joo, ne tekstit on huvittavia). Paheksun vain pienessä mielessäni ;) Ja inhoan kaikkia muitakin roskia, joita ympärilläni näen. Ei-maatuvat ärsyttävät myös siellä pientareen puolella.
VastaaPoistaVoihan koirankakka, tuo jokakeväinen kuuma puheenaihe. :) On totta, että kaikki pääsisivät helpommalla, jos omistajat potkisivat ne pökäleet pöpelikköön tai kouluttaisivat koiransa jo alun perin menemään sinne tarpeilleen. Joka tapauksessa juuri nuo ihmisten luontoon heittämät roskat tekevät mielestäni koirankakkakiihkoilusta aika tekopyhää. On surullista nähdä luontoon heitettyjä tyhjiä makkarapaketteja tai kodinkoneita, kun nekin voisi ihan samalla vaivalla viedä ilmaiseksi kierrätykseen. :/
PoistaKiitos kunniasta rakas Quantina. On se vaan jännää miten osa blogitutuista tuntuu oikeasti ystäviltä, vaikka ei olla ikinä nähtykään. Siksi onkin niin kiva lukea sinusta näitä "paljastuksia". Palaan asiaan pian!
VastaaPoistaTeistä blogiystävistä on kyllä muodostunut tosi tärkeitä tässä kuukausien ja vuosien myötä. On ihana avata internet-selain ja löytää uusi päivitys seuraamistaan blogeista. Kiitos kun kirjoitat! <3
PoistaKiitos, Quu! :) Ensi viikko on aloitettava purkamalla tunnustus- ja haastesuma, huh ;)
VastaaPoistaTuon viimeisen kohdan soisi meidän jokaisen pystyvän sanoa ääneen, myöntämään ja tunnustamaan, elämään ja kokemaan todeksi <3
Aina välillä sitä kadehtii muita ja muiden elämiä (mikä lienee ihan normaalia), mutta on ihanaa sitten ajatella että muistaa, että olen sitä minäkin aika huippu tyyppi enkä tätä elämääkään pois vaihtaisi. Se on ehkä hienoin tunne maailmassa, ja olisi ihanaa, jos jokainen sen voisi tuntea, koska jokaisessa on paljon hyvää ja potentiaalia. :)
Poista