Leppoisa lauantai

Eilen oli herätys puoli kasilta, ja makasin sängyssä silmät sikkarassa ja mietin, onko pakko. Ei kai varsinaisesti olisi ollut, mutta perjantaiperinteeni on jo pitkään ollut, että käyn aamupäivällä ratsastamassa. Kampesin itseni ylös ja onneksi kampesin! Oli nimittäin tosi hyvä päivä hevosen selässä. Istunnassa tuntui jokin loksahtavan kohdalleen jopa harjoitusravissa (Oskulla on aika pompottava ravi, ja ylipäätänsä koko hevosta on välillä vaikea saada menemään rauhallista tempoa, mikä tuo omat haasteensa harjoitusraviin). Osku totteli nätisti ja kulki pehmeästi. Ainahan se on nöyrä ja vastaa ratsastajan pyyntöihin, mutta jotenkin eilen kaikki meni myös minun päässäni putkeen ja löydettiin niin sanotusti yhteinen sävel - ainakin osan ajasta. Treenattiin väistöjä ja siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin, ja etenkin siirtymiset sujuivat jouhevasti. Ympyröillä Osku taipui varsinkin lopputunnista kivasti ja oli alusta asti rennon tuntuinen, mikä kävi ilmi kaulan venyttämisestä ja pärskähtelystä.

Polvikin toimi ihan ok:sti. Kävellessä tuntui välillä vihlontaa, mutta ei kauhean pahaa. Menomatkasta pääsin osan autokyydillä, mutta kotimatkan kävelin kokonaan. Minulla oli polvituki mukana, mutta paluumatkalla tungin sen reppuun, mikä oli varmaankin ihan hyvä ratkaisu. Vaikka tuki antaakin kivasti vakautta polvelle, tuntuu se myös rajoittavan liikettä jonkin verran. Ilman tukea pääsin kävelemään normaalisti, sillä suojakeli oli pehmentänyt teiden jääpeitettä sen verran, että se ei ollut ihan tappoliukas.

Tänään olen kuitenkin lepuuttanut polvea. Olen lukenut Alexander McCall Smithin kirjasta La's Orchestra Saves the World tehtyä lyhennelmää, jonka siis käännän suomeksi. Lisäksi punnersin kolmosviikon kolmannen päivän tehtävän läpi, ja siitä tuli ihan superfiilis! Viimeisessä sarjassa sain tehtyä jo 16 punnerrusta eli kolme enemmän kuin minimimäärä vaati, jees. Teen tuon kolmosviikon vielä neljännen kerran läpi, ja sitten siirryn lopultakin nelosviikolle. Vielä en ole henkisesti (enkä luultavasti fyysisestikään) valmis. Mutta joka tapauksessa nyt tuon säännöllisen punnertamisen tehon alkaa huomata. Tammi- ja helmikuu taisivat mennä vähän katkonaisesti, mutta nyt kun olen noudattanut ohjelmaa tunnollisesti kolmesti viikossa jokusen viikon ajan, edistymistä on tapahtunut. Kivaa!

Lauantai jatkuu American Idolin ja rentoutumisen parissa, heippa.