Hop, viikko on hujahtanut jonnekin. Olo on ollut parempi henkisesti, mikä on ihan huippua. Vähemmän huippua sen sijaan on se, että ikiriesani oikea polvi on taas kipeänä. Onnistuin viikko sitten torstaina muljauttamaan sen, kun istuuduin jotenkin oudosti sohvalle (!). Seuraavan yön sitä pakotti, mutta viikonloppuna pääsin kuitenkin liikkumaan ihan normaalisti. Alkuviikosta polvessa alkoi kuitenkin tuntua painetta, ja katsoin sitten parhaaksi pistää ainakin juoksun pannaan. Olen levännyt, kävellyt, tehnyt lihaskuntoa normaalisti voimapyörän ja punnerrusohjelman parissa, ja tänään kävin ratsastamassa. Jos sitä ensi viikolla sitten taas juoksemaan. Toivottavasti!
Edit: Piti vielä mainita, että keskiviikon paino oli 78,8 kiloa eli hurjat 100 grammaa enemmän kuin edellisellä viikolla. Paikoillaan siis pyöritään.
Edit: Piti vielä mainita, että keskiviikon paino oli 78,8 kiloa eli hurjat 100 grammaa enemmän kuin edellisellä viikolla. Paikoillaan siis pyöritään.
Terve sielu terveessä ruumiissa - silti olen iloinen siitä, että henkisesti olo on parempi! Nuo urheiluvammat ovat todella kiusallisia, mutta jos olo on muista syistä ihan pee, ei terve polvi pahemmin lohduta... :)
VastaaPoistaMilloinkahan sitä olisi koko kroppa päätä ja polvea myöten kunnossa? Hah, urheilijan terveitä päiviä odotellessa. :)
PoistaToivottavasti polvesi tokenee kuntoon ja pääset taas palaamaan juoksun pariin. Mukava kuulla, että mielesi on parempi, mutta olisihan se kiva, jos olisi kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti.
VastaaPoistaOnneksi älysin olla päästämättä polven yhtä huonoon kuntoon kuin reilu vuosi sitten, jolloin taisikin mennä useampi viikko sauvakävellessä, kun rappusten kulkeminenkin tuotti tuskaa.
PoistaVarmaan nuo liukkaat ja epätasaiset tiet ärryttivät kintun. Parempia vomerokelejä siis odotellessa, niin saan taas polvia hellivät tossut jalkaan. :)
Tyhmä, tyhmä, tyhmä polvi!
VastaaPoistaPikaista paranemista <3
Niin on! Ärsyttää, kun vasemmassa polvessa ei ole mitään ongelmia, mutta tuo pöljä oikea keksii aina protestoinnin aiheita. No, näillä mennään. Eiköhän se tokene, kun vain maltan antaa parantua rauhassa. :)
Poista