perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ystäväni Osku

Kävin tänään ratsastamassa viimeistä kertaa Oskulla, sillä se muuttaa viikonlopun aikana Etelä-Suomeen. Oskun omistajahan sai työpaikan etelästä joulukuussa, mutta ymmärsin, että hänen tarkoituksenaan oli pitää Osku täällä Tampereella vielä kesän yli. No, omistajan muuton myötä Osku ei saanut enää niin paljon liikuntaa kuin ennen, ja se alkoi käyttäytyä kenkusti sekä ratsastaessa että tarhassa. Oskulle siis ei todellakaan riitä, että sillä ratsastetaan vain 4-5 päivänä viikossa. Hevonen on erittäin hyväkuntoinen, lihaksikas ja menevä, joten ylimääräinen energia sitten alkoi purkautua pöllöilynä. Niinpä Oskun omistajan oli pakko tehdä päätös muuttaa hevonen pois suunniteltua aiemmin, jotta hän itse pääsee taas tehokkaasti treenaamaan sitä.

Aloin vuokrata Oskua syksyllä 2010 eli ehdin ratsastaa sillä kaikkiaan 2,5 vuotta. Kaiken kaikkiaan Osku on ollut ihan mahtava hevonen. Se on erittäin kiltti käsitellä ja osaa todella paljon. Enemmän kuin minä siltä koskaan osasin pyytää. Ratsastaessa se on herkkä, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä. Aluksi sen energisyys ja vauhdikkuus sai minulta vähän pasmat sekaisin, kun olin tottunut ratsastuskoulujen rauhallisiin ja laiskoihin hevosiin. Mutta vähitellen rohkeuteni kasvoi ja uskalsin maastossakin laukata reipasta tahtia.

Osku on opettanut minulle valtavasti. Istuntani ja tasapainoni on parantunut. Olen myös oppinut paremmin kuuntelemaan hevosen käytöstä ja lukemaan hevosta esimerkiksi ratsastaessa. Osku on siitä hyvä, että siltä saa heti palautetta, jos ratsastaessa tekee jotain oikein - tai vaihtoehtoisesti väärin. Se reagoi herkästi istuntaan, ja heti kun opin rentoutumaan ratsastaessa, yhteistyö sujui huomattavasti paremmin.

Ennen kaikkea opin jämäkkyyttä ja itsevarmuutta. Olen pohjimmiltani aika arka ratsastaja, mutta Osku pakotti minut sopivasti pois mukavuusalueeltani. Oli pakko ryhdistäytyä ja olla määrätietoinen, sillä Osku havaitsi aina heikot kohtani ja käytti niitä hyväkseen, jos en ollut tarkkana. Monesti on otettu maastossa yhteen, kun on ollut erimielisyyksiä suunnasta, mutta aina on menty eteenpäin (paitsi joulun jälkeen kun putosin ojaan). Näinä viimeisinä kuukausina kulkua piti avittaa raipalla, mutta eipähän tarvinnut vääntää varttia, kun pieni napautus pohkeen taakse teki tehtävänsä.

On ollut ihana huomata, miten edistyy ja rohkaistuu. On ollut ihana tutustua hevoseen ja sen ihanan raivostuttavaan persoonaan. Nauraa hevosen ja oman itsensä pöhköilylle. Jokainen ratsastuskerta ei ole mennyt putkeen, mutta onnistumiset ovat tuntuneet sitäkin hienommilta. 

Voi että. Rapsuttelin ja silittelin Oskua tänään ratsastuksen jälkeen, ja itku oli päästä. Kyllä sitä hassua hevosta jää ikävä. Pala oli kurkussa, kun vein Oskun viimeistä kertaa tarhaan ja poispäin kävellessäni katsoin taakseni ja näin, miten se katseli minua tarhasta. Ei kai sitä vielä oikein tajua, etten välttämättä enää koskaan näe Oskua. Niisk.

melassivettä, nam | liinaharja | bloggaajan ja ratsun kaviot | hevosystävä,
paras ystävä | jäähyväisomppu (omistettu iivelle!) | ratsastuksen jälkeen

12 kommenttia:

  1. Voi Osku!
    Kyllä nuo eläinystävät vain sydämen vievät ja hevoset varsinkin. Hevosilta vain saa sitä jotain aivan valtavasti. Kunpa minäkin löytäisin taas hevosystävän ja toivottavasti sinä löydät myös uuden ystävän jonka kanssa pöllöillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosissa on kyllä jokin taika! Niiden kanssa puuhailu on äärettömän terapeuttista: niiden seurassa on jonkin olennaisen äärellä ja murheet unohtuvat.

      Olisipa ihanaa, jos löytäisit oman hevosystävän! Kannattaa tutkailla Jyväskylän seudun vuokrahevostarjontaa, kyllä sieltä jonkin ihanan pollen luulisi löytyvän. :) Minulla alkaa ensi viikolla yhteistyö Ykä-herran kanssa, jota testasin keskiviikkona.

      Poista
  2. Voi sentään, harmillista, kun tienne eroavat. Mutta onpas Osku komea! Aiotko etsiä uutta heppaystävää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osku on todella hieno hevonen. On ollut suorastaan kunnia päästä ratsastamaan noinkin hyväkuntoista ja treenattua hevosta. Tuossa yllä jo iivelle mainitsinkin, että jatkan ratsastamista Ykä-nimisellä hevosella. Se asustelee samalla tallilla kuin Osku eli kuviot pysyvät osittain samana. Ykästä tulee varmaan kirjoiteltua jatkossa juttua. :)

      Poista
  3. Suomenhevoset on niin ihania <3 Hevosten seura on jotenkin tosi terapeuttista ja rauhoittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, suomenhevoset ovat huippuja. Ne ovat tasaisia ja luotettavia, mutta toisaalta osaavat kyllä olla aikamoisia juntturoitakin. ;D Hevosten seurassa mieli lepää. Olen varma, että ihmisen on kaikkein paras luonnossa ja eläinten parissa. Joskus hevosenpaskaa lappaessani olen ajatellut, että tätä minun pitäisi aina tehdä eikä kökkiä sisällä tietokoneen ääressä.

      Poista
  4. Itse en ole koskaan harrastanut hevosia, mutta tuo on varmaan kuin hyvä ystävä muuttaisi muualle. Paitsi että ihmisiin on helpompi pitää yhteyttä muuton jälkeen. Toivottavasti sinun ja Ykän välille syntyy yhteys. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ykä vaikuttaa mukavalta pollelta, rauhalliselta ja varmalta. Sopivalta minulle. Hei, lähde joskus mukaani tallille rapsuttelemaan hevosia, jos on aikaa ja kiinnostaa! :)

      Poista
  5. Voi kun kirjoitit kauniisti Oskusta <3 Melkein tuli niisk-olo täälläkin. Eläinten kanssa on vaan niin hyvä ja mahtava olla kun se yhteinen sävel löytyy. Toivottavasti myös Ykä-hevosesta tulee sinulle sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinystävät ovat niin rakkaita ja tärkeitä, että luopuminen niistä tuntuu aina pahalta. Ykä on leppoisa hevonen, ja uskon, että meistä tulee vielä hyvät toverit. :)

      Poista