Mustelmia, hevosia ja liikuntaviikko 12

[Musiikki: Pink - The Truth About Love]

Ihanaa, alan olla aika lailla toipunut taudista. Tämä viikko meni vielä limaa erittäessä, ja välillä vähän jännitti, palasinko liian äkkiä liikunnan pariin, mutta kroppa vaikuttaisi olevan taas ennallaan. Perjantaina tallilla kurkkua karhensi, ja olin jo ihan että ääk nyt tuli joku uusi tauti. Mutta se karhennus meni sitten ohi. Liekö vain kylmä ilma käynyt henkeen.

Viikon liikunnat:

maanantai

28 punnerrusta

5,0 km kävely, 55 min

tiistai

28 punnerrusta

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

vapaa

torstai

28 punnerrusta

4,0 km kävely, 45 min

1500 m uinti, 55 min

uinnin tekniikkaa, 40 min

perjantai

8,5 km kävely, 1 h 35 min

ratsastus, 1 h

lauantai

28 punnerrusta

2,4 km kävely, 30 min

4,3 km hiihto, 37:25

sunnuntai

28 punnerrusta

4,0 km kävely, 45 min

1500 m uinti, 55 min

uinnin tekniikkaa, 40 min

Ihan joka päivä en punnertanut. Tiistain kahvakuulatunnin jälkeen yläkropassa oli aika mehevät tuntemukset, joten pakko oli antaa lihasten huilia välillä. Sinänsä kipeytynyt yläkroppa on merkki siitä, että edelleen vain teen liikkeet liikaa käsivoimilla. Toinen todiste puutteellisesta tekniikasta on tässä:

Amatööri + 12 kg kuula = rumaa jälkeä

Vasemman käden ranteeseen ja habaan tuli mukavat ruhjeet/mustelmat. Oikeaankin käteen tuli, mutta ei niin pahat. Oli kiva mennä torstaina (ja tänään) uimaan, kun näytin ihan pahoinpidellyltä. Tuli mieleen puolentoista vuoden takainen itsepuolustuskurssi. Niiden parin kuukauden ajan kun sitä kurssia oli, olin kroonisesti mustelmilla. Tällä kertaa mustelmat vain tulivat siitä, että paukuttelin itseäni rautamötikällä sen sijaan että joku olisi motannut minua kuonoon tai paiskannut mattoon.

Viikon aikana tuli käveltyä hyvin: lähes 30 kilometriä. Varsinaisen kävelylenkin tein vain maanantaina, muuten kävelyt kertyivät matkoista muihin liikuntoihin. Kahvakuulatunneille olisi itse asiassa vain noin 1,5 kilometrin matka suuntaansa, mutta olen aina mennessä kiepannut vähän pidempää kautta, niin saan tehtyä kokonaisuudessaan reilun neljän kilsan lenkin. Polvi tykkää kävelystä, joten yritän tarjota sille käppäilyä pienissä erissä vähän joka välissä.

Ratsastamaankin pääsin pitkästä aikaa! Ratsastin ensimmäistä kertaa itsenäisesti Ykällä, ja hyvin meni. Treenattiin perusjuttuja kentällä: ravi- ja laukkasiirtymisiä, voltteja, väistöjä ja sen sellaista. Ykä on siis 23-vuotias herra ja todella kiltti ja rauhallinen. Oskuun verrattunahan se on aika jäykkä (jo ikänsä puolesta) ja vaatii huomattavasti pidemmät lämmittelyt alkuun. Osku on sellainen virtapommi: notkea ja kova menemään. Ykä on vähän köykäisempi ja ottaa meiningit lunkimmin. Hassua oli muuten päästä pitkästä aikaa ratsastamaan harjoitusravia. Oskulla on tosi töyssyinen ravi, enkä kärsinyt selkäni takia mennä sillä juuri lainkaan harjoitusravia. Ykällä puolestaan on pehmeä ja helposti istuttava ravi.

Aika erilaisista hevosista on siis kaiken kaikkiaan kyse, mutta olen kyllä tykännyt molemmista, joskin Ykän kanssa tuttavuus on vielä suht alussa. Kerrankin minulla on muuten sopivan kokoinen ratsu alla: Ykän säkäkorkeus on 173 senttiä, kun Oskulla se oli noin 155 cm. Pitkänä ihmisenä minulla tahtovat aina kintut roikkua hyvän matkaa hevosen vatsan alla, eivätkä pohjeavut siis välttämättä osu optimaaliseen kohtaan, mutta Ykän kanssa sitä ongelmaa ei ole. Jee, innolla odotan ensi perjantaita, kun pääsen taas tallille.