Liikuntaviikko 13

[Musiikki: Pink - Truth About Love]

maanantai

30 x punnerrus

2,6 km kävely, 30 min

10,3 km hiihto, 1:24:09

tiistai

30 x punnerrus

4,2 km kävely, 45 min

kahvakuula, 1 h

keskiviikko

vapaa

torstai

30 x punnerrus

4,0 km kävely, 45 min

2000 m uinti, 1 h 10 min

perjantai

2,3 km kävely, 25 min

ratsastus, 1 h 40 min

lauantai

30 x punnerrus
putkirullaus, 30 min

7,2 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

sunnuntai

30 x punnerrus

10,8 km kävely, 2 h

ratsastus, 1 h 35 min

Kävinpä pitkästä aikaa juoksemassa. Olen viime aikoina nähnyt usein unta juoksemisesta, ja vaikka suurimman osan ajasta hyväksynkin sen, että täysipainoinen juoksuharrastus on tällä hetkellä minulle mahdotonta, sisälläni on taas herännyt suunnaton kaiho juoksemaan.

Lähdin varovasti liikkeelle: vuorotellen 2 minuuttia kävelyä ja 2 minuuttia juoksua. Jalkoihin laitoin pitkästä aikaa Vomerot. Odotukset olivat suuret. Kotiin palasin kipeän polven kanssa. Märkää rättiä kasvoille ja niin edelleen.

Loppuvuodesta yhdistetyt kävely- ja juoksulenkit sujuivat aika ok. Etenin jopa hurjiin neljän minuutin juoksupätkiin, joiden lomassa aina kävelin kaksi minuuttia. Nyt ei vain jostain syystä onnistunut. Ehkä jokusen kuukauden tauko vaikutti, ehkä se polvi siitä taas tottuu. Ehkä, ehkä, ehkä. Ahdistaa.

Lauantai-illan podin polvea. Sain tekstiviestin Ykän omistajalta, joka kysyi, voisinko käydä ratsastamassa Ykällä seuraavana päivänä, kun kukaan muu ei oikein ehdi tai pysty. Suostuin, koska perjantainakin oli kivaa. Aurinkoa, rauhalliset ja lumiset metsätiet, alla hyvä hevonen. Sama resepti myös tänään. Helpotti.

Kävelin tallille ja takaisin yhteensä 10,8 kilometriä. Käsittämätöntä, että tuollaisen matkan kävely onnistuu pitkälti ongelmitta, mutta 13 kahden minuutin juoksupätkää saa polven tulistumaan.

Onneksi ovat hevoset. Ne saavat aina unohtamaan murheet. Laukkaa auringon paistaessa kasvoille. Vapautta.

Kun joku toinen kantaa, kun itse ei pysty.