Vielä alkuviikosta pohdin, että menenkö torstaina uimaan vai kahvakuulatunnille. Jälkimmäinen nimittäin loppuu sillä kellonlyömällä kun minun pitäisi olla pulahtamassa altaaseen. No joku öttiäinen sitten päätti asian puolestani, sillä tiistaina illalla alkoi tuntua jänskältä, ja eilinen meni tutistessa peiton alla. Tiistain kahvakuulatunnin jälkeen lihakset olivat muutenkin jo kipeät, ja kun tauti toi mukanaan sievän lihaskolotuksen ja nivelsäryn, niin oli siinä olemista. Päässäkin jyskytti kuin takomolla. Yöllä oli pakko tirauttaa pari kyyneltä, kun olo oli niin inhottava. Ihme nössö minustakin tullut, kun pitää flunssaa itkeä. Mutta niin se vain on!
Tänään on ollut helpompi olla, mutta peruin huomisen ratsastuksen. En siis pääse vieläkään ratsastamaan Ykällä. Pöh.
Höh. :(
VastaaPoistaEi itkeminen ole nössöyttä tai jos on, niin minäkin ilmoittaudun siihen nössöjen joukkoon.
Paranemishali <3. Jospa tauti hellittää nopeasti.
Ei itkeminen tietenkään ole nössöyttä, mutta vähän pisti miettimään, miksi itkeskelen flunssaa, kun en muista lapsenakaan sitä itkeneeni. :) On tässä matkan varrella kuitenkin pahempiakin kipuja ja kolhuja otettu vastaan. Tosin taisin itkeä niidenkin aikana, joten se siitä vertailusta.
PoistaKiitos! Jospa tästä taas.
Parane pian! <3
VastaaPoistaVoi kiitos! Olo on jo vähän ihmismäisempi. :)
PoistaParanemista! <3
VastaaPoistaKiitos, puolittain jo tolpillaan ollaan. :)
PoistaTäällä jyllää samat pöpöt. Puoli valtakuntaa kuumeilee influenssan tai flunssan kourissa.
VastaaPoistaParanemisia sairastoveri!
Ei pitäisi harrastaa mitään uintia tai kahvakuulailua, sillä niiden takia joutuu menemään ihmisten ilmoille. :) Ennen kun harrastin enimmäkseen juoksua ja kävin kerran tai pari viikossa kaupassa, en kyllä sairastanutkaan.
PoistaPuhtaita nenäliinoja ja tervettä kurkkua myös sinne!