Liikuntaviikko 9

maanantai

vapaa

tiistai

vapaa

keskiviikko

2,7 km kävely, 28 min

ratsastus, 1 h

ratsastus, 45 min

torstai

voimapyörä, 4 x 15

putkirullaus, 40 min

perjantai

10,8 km kävely, 2 h

ratsastus, 1 h 10 min

putkirullaus, 45 min

lauantai

jooga, 2 h

sunnuntai

4,0 km kävely, 45 min

uinti, 1 h

+ 24 punnerrusta joka päivä

Pidin helpomman liikuntaviikon kuin tavallisesti. Teki terää. Sen sijaan että olisin taiteillut hiihtoladulla, röhnötin onnellisena sohvan pohjalla peiton alla ja katselin digiboksista miljoona rästiin jäänyttä ohjelmaa. Olen vihdoinkin taas kartalla siitä, mitä Fringessä, Mentalistissa, American Idolissa, Olipa kerran- ja Iholla-sarjoissa, Modernissa perheessä, Big Lovessa, Walking Deadissa ja ties missä on viime viikkoina tapahtunut. Nyt on suorastaan valaistunut olo!

Ei vaan. Oli oikeasti tosi ihanaa levätä. Kävin parina päivänä tallilla ja tänään uimassa, mutta muuten pyhitin viikon levolle ja kehonhuollolle. Putkirullailin ja eilen joogasin. Oli mennyt ihan liian pitkä aika, kun olin viimeksi joogannut. Kroppa oli ihan jäykkis. Jooga tuntui hyvältä. Olo alkoi notkistua ja vertyä, ja putkirullauksen suoranaisen väkivallan jälkeen oli vain ihana unohtua lempeisiin venytyksiin ja havahtua joskus usean minuutin jälkeen takaisin todellisuuteen. Loppurentoutuksineen joogahetki venyi parin tunnin mittaiseksi.

Keskiviikon kaksi ratsastuskertaa tarkoittavat sitä, että ratsastin ensin Oskulla normaalisti ja sen jälkeen testasin Ykää. Hyvin taas huomasi, miten erilaisia hevoset ovat. Kontrasti oli tosi iso varsinkin kun viimeksi olen ratsastanut jollain muulla hevosella kuin Oskulla syksyllä 2009. Osku-postauksessa kirjoitinkin, miten Osku on aika sähäkkä ja eteenpäinpyrkivä hevonen. Ykä sen sijaan on oikea rauhallisuuden perikuva. Jokainen joka on koskaan ratsastanut ratsastuskoulussa tietää, että tuntihevosten joukossa on aina se yksi luottohevonen, jota ei edes maailmanloppu hetkauta ja jonka selkään voi laittaa sen kaikkein arimman ja kokemattomimman ratsastajan. No, Ykä on juuri sellainen hevonen. Se oli kuin valtamerilaiva, joka lipuu eteenpäin. Siihen vain luotti, ettei se tee mitään yllättävää. Oskun kanssa olin aina vähän varuillani, että mihin suuntaan se seuraavaksi loikkaa, mutta Ykä oli ihan toista maata. On tietysti makuasioita, millaisista hevosista kukin pitää, mutta minulle rauhalliset ja jopa laiskat hevoset sopivat vallan mainiosti. Harmi sinänsä, että seuraava Ykä-kerta taitaa siirtyä kahden viikon päähän, sillä Ykän omistaja laittoi viestiä, että hevonen oli aristanut selkäänsä eikä sen selkään nousta alkavan viikon aikana lainkaan.

Hei apua, ensi sunnuntaina alkavat kahvakuulatunnit. Jännittää! Vähän aikaa sitten kokeilin Intersportissa ihan vain nostaa vissiin 8 kilon kuulaa, ja kiesus se oli painava. En kyllä yhtään ihmettele, kun osa ihmisistä saa kahvakuulalla itsensä aika tyrmäävään kuntoon.