[Musiikki: Dido - Life for Rent]
Useamman viikon kannoillani hiipinyt uupumus onnistui vihdoin ja viimein iskemään kimppuun ja heitti verkon ylleni. Heräsin joskus yhdeltätoista enkä saanut päivää käyntiin. Ei kiinnostanut avata työtiedostoja. Onneksi palautuspäivään on vielä aikaa. Menin yhden maissa takaisin peiton alle. Olo oli ihan vetelä. Tuntui kuin olisin voinut vajota patjan läpi maan uumeniin. Päätin antaa itseni olla.
Mielen päällä on ollut viime aikoina liikaa asioita. Ne tunkevat unen sekaan, ja syvä "vintti pimeänä" -uni on joutunut väistymään jos jonkinlaisen unennäön tieltä. Väsyttävää. Eikö riitä, että päivät vatvoo yksiä ja samoja asioita? Yölläkin vielä... Toisaalta unista saa aina rehellisen vastauksen, kun päiväsuodatin ei ole päällä.
Olin ajatellut käydä tänään uimassa. En jaksa mennä. Menen viikonloppuna. Nyt möngin sohvannurkkaan peiton alle.
Kuulostaa siltä, että totaalinen lepopäivä on todellakin tarpeen. Valitettavasti arkimurheet välillä työntyvät mukaan sänkyynkin. Toivottavasti lepo tekee tehtävänsä. Levollisia unia! :)
VastaaPoistaLepo teki siinä mielessä tehtävänsä, että kello on puoli viisi yöllä ja olen vielä hereillä... voihan nenä. :] Pitää toivoa, että huomenna olisin joka tapauksessa pirteämpi.
PoistaAlitajunta on kyllä oikea kelmi. Sitä on vaikea vaimentaa, mutta toisaalta sitä kuuntelemalla oppii paljon itsestään.
Rauhaisia yöunia myös sinulle! :)
*halaus*
VastaaPoistaTsemit! Tulisinko käymään parin viikon päästä?
VastaaPoistaKiitos! Kyllä, ehdottomasti! :)
PoistaJoskus pitää vain olla, antaa lupa itselleen siihen.
VastaaPoistaToisinaan se on ainut vaihtoehto.
Poista