2012

[Musiikki: Manboy - Stretch Your Religion]

Kun palaan ajassa taaksepäin, muistan vuoden 2011 luultavasti elämäni hienoimpana vuotena: koko ikäni ylipainosta kärsineenä saavutin lopultakin normaalipainon ja juoksin kaiken lisäksi puolimaratonin. Olin onneni huipulla ja valmis vaikka mihin. En osannut lainkaan odottaa, miten korkealta ja kovaa tulisin vielä putoamaan.

Mennyt vuosi 2012 on ollut yhtä kärvistelyä. Vuosi alkoi selkäongelmilla pudottuani loppuvuodesta 2011 hevosen selästä. Maaliskuussa puolestaan alkoivat krooniseksi yltyneet polviongelmat. Ja sitten vielä aloin lihoakin. Välillä olen vain katsonut sormieni välistä valuvaa hiekkaa, ja pohtinut, miten tällaista voi tapahtua. Vielä vähän aikaa sitten kaikki oli täydellisesti. Olin löytänyt onnen ja rakkauden sisältäni. Sitten tuntui kuin joku olisi riuhtaissut sen kaiken yhtäkkiä käsistäni ja ilkkunut päälle.

On ollut rankka vuosi. Jouduin palaamaan painonhallinnassa lähtöruutuun, sillä reistaava polvi on estänyt juoksemisen käytännössä kokonaan. Uuden tavan opettelu ei ole mennyt täysin nappiin, sillä painoa on vuoden aikana kertynyt noin 4 kiloa. Olen pyrkinyt pysymään liikkeessä ja yrittänyt löytää juoksun korvaavia liikuntalajeja. Enkä usko, että kukaan voi ainakaan väittää, että liikkuisin liian vähän.

HeiaHeian mukaan vuoteeni mahtui 623 treeniä ja 496 tuntia liikuntaa. Se on taatusti aivan riittävästi. Ruokapuolella siis mättää, jos noista liikuntamääristä huolimatta olen onnistunut lihomaan. Ja jos tarkkoja ollaan, niin herkkupuolella se ongelma piilee. Olen pohtinut suklaalakkoa ensi vuoden jouluaattoon asti, mutta kypsyttelen vielä asiaa. Ja joo, edelleen on se PCOS, mutta vaikka hokisin sanaa päivät pääksytysten, niin ei se poista sitä ongelmaa, että rasva nyt vain tykkää tarttua hanakammin meikän hanuriin kuin terveen naisen. Pakko siis vähän tsempata, että mitä sinne suuhunsa ujuttaa.

Tässä vielä vuoden liikuntatilasto:

Kävely oli ykköslaji kerrallisesti, mutta pyöräily veti kilometreissä mitattuna pisimmän korren. 2588 kilometriä on aika paljon. Ihanaa muuten, että punnertaminen on tilastoissa kolmantena! Luulisi, että olisin tässä vaiheessa ihan hillitön kaappi, mutta mennyt vuosi on ollut osoitus, että eivät ne lihakset ilmaiseksi tule. Olen edelleen jumissa punnerrusohjelman vitosviikossa, mutta vakaa päätökseni on jatkaa ohjelmaa mitä pikimmiten, ja otan tavoitteekseni päästä vuoden 2013 aikana kutosviikolle. Jee! Muita liikuntatavoitteita ei oikeastaan ole. Minun on tässä vaiheessa täysin turha miettiä esimerkiksi juoksukilometritavoitteita, kun tuosta polvesta ei koskaan tiedä. Yksi toive minulla tosin on: toivoisin polven olevan jossain vaiheessa sen verran hyvässä kunnossa, että pystyisin juoksemaan 8,4 kilometrin vakiolenkkini edes kerran ympäri. Tuolla reitillä on minulle niin valtavan suuri symbolinen merkitys, sillä sen varrelle karistin muinoin liikakiloni. Siksi sen juokseminen tekisi suunnattoman hyvää jo pelkästään henkisesti.

Varovasti mutta toiveikkaasti eteenpäin kohti uutta vuotta. Olkoon se meille kaikille ystävällinen.

P.S. Jaha, vietin näköjään vuodenvaihteen blogia päivittämällä.