[Musiikki: Antti Tuisku - Hengitän]
Kävin tiistaina vaa'alla (82,2 kg, BMI 26,2) vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi, ja samalla päätin taas aktivoida viikottaiset punnitukset. Nyt tuntuu, että olisi taas puhtia panostaa laihtumiseen lihomisen sijasta. Tai no, tiistain kävelylenkki meni kyllä itku kurkussa, kun ahdisti ja tietkin olivat joko nilkkaan asti sohjoa tai muuten vain tappoliukkaat. Joka tapauksessa olen nyt saanut normalisoitua syömiset, ja keskivartalo tuntuu taas hengittävän.
Vuoden suklaalakko on edelleen harkinnassa, mutta taidan kallistua sen kannalle, että keskityn jokaiseen päivään erikseen. Kävin äsken kaupassa, ja suklaahammasta kolotti, mutta jätin ostamatta. Tiedän, että selviän ilmankin. Nyt on pakko selvitä. Askel kerrallaan. Tulin siihen tulokseen, että kuuriluontoiset vuosiprojektit eivät ole minua varten. Tahdon oppia selviämään päivästä, siitä mitä jokainen aamu tuo eteeni. Oppia jälleen suunnittelemaan herkkupäivät siten, että niistä voi oikeasti nauttia ilman kuristavaa tunnetta kurkussa.
Konkreettinen tavoite on kuitenkin mielessä. Ja mikäs muukaan kuin painoindeksi 25,0. Sitä kohti, unelmista uudestaan totta.
Kohti unelmia :)
VastaaPoistaUskon myös etteivät kuuriluontoiset projektit ole tässä ratkaisu. Emmehän elä kuurissa tai projektissa vaan siinä elämässä.
Joo, kyllä se loppuelämän kestävä kohtuus on löydettävä. Ei se oikein toimi, että yhden vuoden on suklaatta ja seuraavan vuoden taas kerää sitäkin suuremmalla innolla massaa. Näin siis uskoisin itselleni käyvän, vaikka toki totaalilakko on toisille toimiva keino. :)
PoistaJoillekin varmaan toimii totaalikieltäytyminenkin, mutta jotenkin enemmän uskon kohtuuteen enemmän ja siihen, että herkutellakin saa, mutta ei päivittäin tai suuria määriä.
PoistaHirmuisesti sinulle tsemppiä tavoitetta kohden.
Tärkeintä on löytää se oma tapa, oli se sitten totaalikieltäytyminen tai yksi suklaapala päivässä. :) Minulla on se ongelma, että lipsun tosi herkästi päivittäiseen herkutteluun (enempään kuin siihen yhteen suklaapalaan...), ja sitä pyrin nyt työstämään erityisen paljon.
PoistaMäkin päädyin karkittomuuteni kanssa tuohon päivä kerrallaan -mentaliteettiin. En aseta, mitä määräpäivää: se voi kestää huomiseen tai loppuelämän. Juuri nyt tuntuu ainakin hyvältä olla ilman, kun ei mielitekojakaan ole. Pidin sokeritonta riisisuklaapatukkaa kädessäni, mutta vein sen takaisin kaappiin, kun totesin, että en tahdo sitä. Eihän sitä kannata vain siksi syödä, että nyt se on sallittua.
VastaaPoistaPäivä kerrallaan kohti unelmia! :)
Päivä kerrallaan on hyvä. Perjantai-iltana muuten lähdin ihan asiakseni kauppaan ostamamaan ale-joulusuklaita. Mielessä oli erityisesti sellainen Fazerin Present-konvehtirasia. Juoksin kaikki Duon kaupat läpi ja lopulta niitä löytyi K-kaupasta. Mutta sitten tajusin, että kahdeksasta konvehtimausta kolme oli sellaisia, joista en oikein välitä, ja poistuin kaupasta maitotölkin ja Vuoksen piirakoiden kanssa. Mikä kamala antikliimaksi! :D Vaikka toisaalta taas ei. Mutta oli hämmentävää poistua kaupasta ilman suklaata, jota sinne varta vasten olin tullut ostamaan. Enkä kuollut! Selvisin loppuillasta ilman suurempaa tuskaa. Yritän muistaa tämän jatkossa. :)
PoistaMinä tarvitsen nyt totaalikieltäytymisen suklaasta, ainakin jonkin aikaa. Joulunajan herkuttelun jälkeen ei onnistu yksi pala tai rivi suklaata. Eikä ehkä onnistu ikinä! ;)
VastaaPoistaUnelmista tulee tosia. <3
Minulla ei ikinä onnistu yksi pala tai rivi suklaata. Edelleen 200 gramman suklaalevy uppoaa kertalaakista ilman sen kummempia ongelmia. :) Pitkän tähtäimen totaalikieltäytyjäksi en kuitenkaan ryhdy, vaan otan päivän ja kauppareissun kerrallaan.
PoistaOlen kärvistellyt viikon ilman suklaata. Huoh. :)
PoistaMenen nyt kuukausi kerrallaan. En ainakaan anna siskon rikastua tammikuussa isolla setelillä. ;)
Rahaveto onkin hyvä motivaattori. Mieti miten paljon suklaata voit voittorahoilla ostaa! ;D No ei vaiskaan.
PoistaNiin, tai siis en saa mitään voittorahoja, mutta minun ei tarvitse seteliä siskolle lahjoittaa. :)
PoistaMiksi suklaa on niin älyttömän hyvää?
Lahjoittamatta jäänyt seteli on silkkaa tuloa omaan taskuun! Näin on. :)
PoistaSuklaassa kulminoituu rasvan ja sokerin pyhä liitto parhaalla mahdollisella tavalla, nam.