Putkessa

[Musiikki: Ellie Goulding - Halcyon]

Blogin päivittäminen on jäänyt vähän sivuun, kun päivät hurahtavat muutenkin kirjoittaessa. Ei ole oikein riittänyt iltaisin enää innostusta jaaritella omia juttuja blogiin, vaikka sinänsä oman tekstin kirjoittaminen omasta päästä tekee hyvää, kun työkseen kääntää muiden kirjoittamia tekstejä. Minulla on siis nyt menossa viimeinen loppurutistus tietokirjaprojektin parissa, ja onpa muuten ollutkin toisaalta tosi haastavat mutta toisaalta taas palkitsevat kaksi kuukautta. Käännän nimittäin ensimmäistä kerrasta saksasta suomeen. Saksan lauserakenteet ja pitkät virkkeet ovat kyllä asettaneet aikamoisen haasteen, kun sisältö on pitänyt saattaa sujuvasti suomen kielelle. Toinen haaste on ollut, kun saksan kielessä tykätään ilmaista asioita substantiivein. Siinä on ollut tekemistä, kun olen purkanut substantiiveja verbeiksi, sillä suomessa moinen substantiiviviidakko tekisi tekstistä kapulakielisen ja äärimmäisen raskaan lukea. Mutta on ihanaa huomata, että oma ammattitaito kantaa. Kun alkukielen staattinen substantiivitykitys viimein taipuu suomen kielen tahtoon, tuntuu se hienolta. On ihanaa kirjoittaa ja luoda.

---

En tiedä muistaako kukaan, mutta soittelin viime keväänä vantaalaiseen magneettikuvauslaitteita valmistavaan puljuun. He tarvitsevat aika ajoin koehenkilöitä laitteiden testaamiseen, ja ilmoittauduin jonoon. No, ensi maanantaina minua odottaa polven magneettikuvaus! Jee. Toisaalta jännittää se putki. Olen ollut sellaisessa kerran aiemmin (syksyllä 2007, kun välilevy pullistui), ja onhan se ahdas kuin mikä. Mutta kaipa siitä selviää. Haluan nyt lähinnä varmistaa, että polvessa ei kondromalasian lisäksi ole mitään oikeasti rikki. Ja jos on, niin ehkä magneettikuvat auttavat asian viemisessä eteenpäin.

Soittelivat tuolta siis keskiviikkoaamuna. Ajatukset pyörivät magneettikuvauksessa sen verran tiiviisti, että muistin keskiviikkopunnituksen vasta kun olin ryystänyt puolesta litrasta litraan vettä. Että se siitä punnituksesta sitten. No, eipä tuo kauheasti harmittanut. Kroppa ei tunnu varsinaisesti laihtuneelta, jos nyt ei lihoneeltakaan.

Mutta nyt menen laittamaan ruokaa ja sitten katson uusimman Biggest Loser -jakson. Yhdysvalloissa on viimein alkanut uusi kausi. Pari jaksoa olen jo katsonut, ja itku on tullut. Mukana on kolme lasta/nuorta, ja heidän tarinansa ovat koskettaneet erityisesti. He eivät ole mukana varsinaisessa kisassa, mutta heidän matkaansa seurataan ohjelman aikana.