[Musiikki: Lady Gaga - Born This Way]
Kävin tänään perinteisellä keskiviikkovaa'alla, ja kapistus näytti samaa lukemaa kuin viime viikolla: 82,2 kg (BMI 26,2). Herkut olen jo saanut aika hyvin karsittua pois ruokavaliosta, ja seuraavana on vuorossa leipä. Sen ainoan kerran kun minulta on lähtenyt painoa tasaisesti se maagiset puoli kiloa viikossa oli loppuvuodesta 2010, jolloin luovuin leivästä. Parissa kuukaudessa lähti neljä kiloa, mikä on minulle todella erinomainen saavutus. Sittemmin leipä on taas hiipinyt ruokavaliooni, ja suorastaan jumaloin vaaleaa reissumiestä. Nyt kuitenkin aion testata, auttaisiko leivän välttely painopyristelyssäni.
Sitten punnerrusjuttuja. Olen tämän vuoden puolella punnertanut pari kertaa. Pakitin viikkoon neljä, sillä ajattelin, että on hyvä aloittaa tauon jälkeen vähän kevyemmin. Ja hitot, noista punnerruskerroista on kyllä ollut keveys kaukana. Ensimmäisellä kerralla menoa tosin jarrutti pitkälti vasemman pakaran kireä lihas, jota juili niin maan perkeleesti, että keskivartalon kannattelu meni ihan pipariksi. Toisella kerralla sitten meno maistui puulta ihan vain habojen tukkoisuuden ja jäykkyyden takia. Hyvä kun sain sarjat suoritettua loppuun.
Punnerrusohjelma siis tökkii nyt pahasti ja motivaatio on vähän hakusessa. Tuntuu, että ei tästä mitään tule, kun harjoitukset ovat niin epämiellyttäviä ja rankkoja ja palautumiseen menee turhan monta päivää. Koska ihannetilanne olisi tehdä punnerrusharjoitukset säännöllisesti, jotta lihasten herkkyys ei katoaisi. Mutta nykyinen tilanne on se, että punnerran kerran tai kahdesti viikossa, enkä pääse kunnolliseen rytmiin, kun aina kolottaa jotain lihasta tai sitten lihakset ovat taukojen takia tukossa ja blaah.
Joten! Päätin pistää koko punnerrusohjelman jäihin, ja aloittaa oman ohjelmani (ihan ite suunnittelin!). Homma menee näin: tämän ensimmäisen viikon aikana teen joka päivä 10 punnerrusta. Ei ole paha. Ensi viikolla punnerran päivittäin 12 kertaa, sitä seuraavalla viikolla 14 kertaa ja niin edelleen. Uskon, että tällainen voisi toimia paremmin kuin nykyinen epäsäännöllinen punnertaminen. Lisäksi olen kehittänyt pääni sisällä kammon noita punnerrusohjelman harjoituksia kohtaan, ja tuntuu, että niihin pitää aloittaa henkinen valmistautuminen jo edellisenä päivänä. Mutta kun päivässä tarvitseekin tehdä (näin alkuun) vain kymmenen punnerrusta, niin se ei pelota. Punnertamiseen tulee säännöllisyyttä, ja lihakset pysyvät vireessä, eikä niiden pitäisi toisaalta päästä rasittumaan liikaa, koska saan helposti tehtyä esimerkiksi tuon kymmenen toistoa. Ja kun viikottain punnerrusten määrää lisää vähitellen, niin kehitystäkin tapahtuu pikkuhiljaa. Jos hommaa rullaa niin kuin olen päättänyt, että se rullaa, niin loppuvuodesta 100 punnerrusta putkeen on tosiasia.
Menenkin tästä nyt heti tekemään tämän päivän punnerrukset. Kuka lähtee messiin?
Kävin tänään perinteisellä keskiviikkovaa'alla, ja kapistus näytti samaa lukemaa kuin viime viikolla: 82,2 kg (BMI 26,2). Herkut olen jo saanut aika hyvin karsittua pois ruokavaliosta, ja seuraavana on vuorossa leipä. Sen ainoan kerran kun minulta on lähtenyt painoa tasaisesti se maagiset puoli kiloa viikossa oli loppuvuodesta 2010, jolloin luovuin leivästä. Parissa kuukaudessa lähti neljä kiloa, mikä on minulle todella erinomainen saavutus. Sittemmin leipä on taas hiipinyt ruokavaliooni, ja suorastaan jumaloin vaaleaa reissumiestä. Nyt kuitenkin aion testata, auttaisiko leivän välttely painopyristelyssäni.
Sitten punnerrusjuttuja. Olen tämän vuoden puolella punnertanut pari kertaa. Pakitin viikkoon neljä, sillä ajattelin, että on hyvä aloittaa tauon jälkeen vähän kevyemmin. Ja hitot, noista punnerruskerroista on kyllä ollut keveys kaukana. Ensimmäisellä kerralla menoa tosin jarrutti pitkälti vasemman pakaran kireä lihas, jota juili niin maan perkeleesti, että keskivartalon kannattelu meni ihan pipariksi. Toisella kerralla sitten meno maistui puulta ihan vain habojen tukkoisuuden ja jäykkyyden takia. Hyvä kun sain sarjat suoritettua loppuun.
Punnerrusohjelma siis tökkii nyt pahasti ja motivaatio on vähän hakusessa. Tuntuu, että ei tästä mitään tule, kun harjoitukset ovat niin epämiellyttäviä ja rankkoja ja palautumiseen menee turhan monta päivää. Koska ihannetilanne olisi tehdä punnerrusharjoitukset säännöllisesti, jotta lihasten herkkyys ei katoaisi. Mutta nykyinen tilanne on se, että punnerran kerran tai kahdesti viikossa, enkä pääse kunnolliseen rytmiin, kun aina kolottaa jotain lihasta tai sitten lihakset ovat taukojen takia tukossa ja blaah.
Joten! Päätin pistää koko punnerrusohjelman jäihin, ja aloittaa oman ohjelmani (ihan ite suunnittelin!). Homma menee näin: tämän ensimmäisen viikon aikana teen joka päivä 10 punnerrusta. Ei ole paha. Ensi viikolla punnerran päivittäin 12 kertaa, sitä seuraavalla viikolla 14 kertaa ja niin edelleen. Uskon, että tällainen voisi toimia paremmin kuin nykyinen epäsäännöllinen punnertaminen. Lisäksi olen kehittänyt pääni sisällä kammon noita punnerrusohjelman harjoituksia kohtaan, ja tuntuu, että niihin pitää aloittaa henkinen valmistautuminen jo edellisenä päivänä. Mutta kun päivässä tarvitseekin tehdä (näin alkuun) vain kymmenen punnerrusta, niin se ei pelota. Punnertamiseen tulee säännöllisyyttä, ja lihakset pysyvät vireessä, eikä niiden pitäisi toisaalta päästä rasittumaan liikaa, koska saan helposti tehtyä esimerkiksi tuon kymmenen toistoa. Ja kun viikottain punnerrusten määrää lisää vähitellen, niin kehitystäkin tapahtuu pikkuhiljaa. Jos hommaa rullaa niin kuin olen päättänyt, että se rullaa, niin loppuvuodesta 100 punnerrusta putkeen on tosiasia.
Menenkin tästä nyt heti tekemään tämän päivän punnerrukset. Kuka lähtee messiin?
Minä! Minun punnerrushaasteeni ovat aina kaatuneet siihen etten muista tehdä niitä, tai on liian vaivalloista muistella montako piti tehdä. Aloitan siis tänään.
VastaaPoistaJee, mahtavaa! Voidaan sitten muistuttaa toisiamme punnerruksista, jos ne meinaavat unohtua. :)
PoistaTsemppiä leivättömyyteen! Mie rakastan ruisleipää, toisinaan syön joka päivä, toisinaan oon viikkoja syömättä. Mutta kokonaan ilman tuskin pystyisin olla..
VastaaPoistaMie voisin lähteä myös messiin, punnertamaan. Siis heti kun tää tauti hellittää, ehkä jopa jo ens maanantaina! :)
Leipä on hyvää, enkä varmasti minäkään koko loppuelämääni tule olemaan ilman sitä. Testaan kuitenkin nyt, josko leivän syöminen olisi yksi osatekijä tähän nousevaan/junnaavaan painoon. Kohonneen insuliiniresistenssin kannalta ainakin olisi hyvä olla syömättä leipää (ja sokeria ja pastaa ja apuva!).
PoistaTervetuloa punnerrusseurueeseen! :)
Q, minä en ole edes joulunajan jälkeen käynyt vaa'alla. Sen turvallisin paikka tuntuu olevan kylppärin kaappi. ;) Mutta minä lupaan kyllä joku päivä katsoa totuutta silmiin ja kertoa sen julki.
VastaaPoistaMinä lopetin jo suklaan syönnin ja sekin oli haikeaa. Kasvikset alkoivat tulla ennen joulua korvista ulos, joten nyt on maistunut ihan normiarkiruoka. Mutta jos haluan tuloksia, minun pitää taas kyetä lisäämään kasviksia ja vähentämään leivän mussuttamista. Huoh, näitä valintoja ja kieltäytymisiä. Mutta lannistumaan meistä ei ole, ei tänään eikä huomenna. :)
Punnertamaan minusta ei silti ole. Käsivarteni ovat yksinkertaisesti siihen liian heikot. Kerron kyllä, jos vahvistuvat. :)
Olkoon tässä vuodessa paljon onnellisia, hyviä hetkiä! Onnistumisia ja kaikkea, mitä tarvitset! <3
Ärsyttää rempata tätä ruokavaliota nyt ihan tosissaan, kun en pysty liikunnalla kuluttamaan yhtä paljon kuin ennen. Kaikki oli paljon helpompaa, kun saattoi juosta viikossa 20-30 kilometriä. Nyt joutuu ihan oikeasti tarkkailemaan ruokavaliota. Voihan nenä. :)
PoistaHeikot käsivarret... on muuten yksi juttu, joka niihin auttaa! Alkaa p:llä niin kuin punnertaminen. Eivät ne nimittäin yleensä itseksiään vahvistu. ;)
Huikeaa uutta vuotta!
Mullakin leipä on valitettavan suuressa kulutuksessa. Nyt olen yrittänyt vaihtaa edes osan näkkäriin. Mutta kun se on niin hyvää :*
VastaaPoistaTsemppiä punnerruksiin!!
Leipä on aika nams. :) Jälkiuunileipää on vielä viikon mittaan kulunut, mutta onneksi vaalea reissumies on jäänyt kauppaan.
PoistaKiitos tsempistä, sitä tarvitaan!